Kohtuullisuus kunniaan. – Jos kohtuullisuutta ei arvosteta, häviää perusta luottamukselta, jonka varassa ihmiset uskaltavat mennä eteenpäin ja ottaa riskejä, Asmo Kalpala sanoo.
Yrityksilläkin on vastuunsa
Yrityksen tarkoitus ei ole pelkästään voiton tekeminen. Myös ihmiset ja ympäristö pitää ottaa huomioon. Teksti Sirkku Nyström Kuva Jani Laukkanen
Tapiola-ryhmän pääjohtaja Asmo Kalpala tunnetaan yhteiskunnan ja talouden suhteita pohtivana ajattelijana. Hän näkee kilpailussa, globalisaatiokehityksessä ja markkinoiden vaikutuksissa sekä hyviä että huonoja puolia. Hän saattaa myös sanoa asioista varsin suoraan.
– Taloustieteen ja liikkeenjohdon koulutuksessa on vallalla yksi ainoa malli. Myös alan tutkimus kohdistuu vain yhteen suuntaan.
– Alan koulutus ei tuota enää monipuolisesti ajattelevia ihmisiä ja vallitsevan mallin heikkoudet pyritään kieltämään. Ahtaat linjaukset estävät uuden kehittymisen. Mikään malli ainoana ideologiana ei mielestäni voi johtaa muuhun kuin pahaan.
Muutoksesta on jo näkyvissä merkkejä. Asmo Kalpala osallistui äskettäin Kanadassa osuustoiminnallisesti toimivien yritysten kokoukseen, jossa maailman talouden tilaa arvioitiin varsin kriittisesti.
– Puhujina oli Nobel-tason taloustieteilijöitä, jotka tunnetaan kapitalismin vannoutuneina puolustajina. Hekin alkavat nähdä ongelmia, joita järjestelmä on viime vuosina tuottanut. Vapaa finanssitalous aiheuttaa seuraamuksia, joiden takia sitä joudutaan arvioimaan uudestaan.
Pääjohtaja Kalpalan työhuone on kahdeksannessa kerroksessa. Ikkunasta avautuu näkymä kiivaan lisärakentamisen Tapiolaan ja kauas Suomenlahdelle. Tässä huoneessa ajatuksilla on tilaa vaeltaa vapaasti.
Tapiola-ryhmän vanhempi toimitalo Revontulentiellä Espoossa on täynnä taidetta. Pääjohtajan kerroksen aulassa on Birger Carlstedtin ja Sam Vannin maalauksia ja Kimmo Kaivannon työ, jossa sormet tavoittavat toisensa.
– Pääjohtajan huoneessa oli toinen, aika kookas Kimmo Kaivannon työ, mutta äskettäisen remontin jälkeen työ vietiin muualle. Uusi pääjohtaja saa päättää, mitä hän huoneeseensa haluaa, kertoo sihteeri Outi Jussila-Merilä .
Tapiola-ryhmässä on menossa vahdinvaihto. Asmo Kalpala on siirtymässä eläkkeelle ja pääjohtajan huoneeseen muuttaa vuoden vaihteessa Erkki Moisander , joka tuli taloon Lähivakuutuksen ja Tapiolan yhdistyessä LähiTapiolaksi.
LähiTapiola on keskinäinen yhtiö. Se tarkoittaa, ettei yrityksellä ole sellaisia omistajia, jotka odottavat tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Keskinäisessä yhtiössä toiminnan ylijäämää käytetään asiakashyvityksiin ja osalla tuloksesta vahvistetaan yhtiön vakavaraisuutta.
Pitkään Tapiola-ryhmää johtanut Asmo Kalpala on koulutukseltaan kauppatieteitten maisteri ja KHT-tilintarkastaja. Suurimman osan työurastaan hän on tehnyt Tapiola-ryhmän yrityksissä. Pääjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1987.
Kalpala on lähtöisin yrittäjäperheestä, ja hänen oman elämänsä arvot sopivat keskinäisen yhtiön toimintaan.
– Isän elämä oli välillä raskasta, mutta hän pääsi yli vaikeuksista. Häneltä olen perinyt humaanin elämänkatsomuksen ja oppinut, että ihmissuhteet tekevät elämästä onnellista.
– Raha ei saisi tulla sellaiseksi itseisarvoksi, jonka alle muut arvot jäävät. Rahaa ei pidä tehdä keinolla millä hyvänsä. Tämä koskee myös yrityksiä. Jos paljastuu, että yrityksen toiminnan periaatteet eivät kestä lähempää tarkastelua, moni asiakas lähtee.
Suomessa on noin 320 000 yritystä. Yli 90 prosenttia niistä työllistää alle 10 ihmistä. Tapiola-ryhmä kuuluu suuryrityksiin, ja sillä on yli 3 000 työntekijää.
Pääjohtaja Asmo Kalpala määrittää yritysten tarkoituksen ytimekkäästi.
– Yrityksen ensisijainen tehtävä on tuottaa hyviä palveluja tai tuotteita taloudellisesti terveellä ja kestävällä tavalla. Julkinen puoli, siis kunnat ja valtio luovat olosuhteet, joissa yritykset voivat toimia ja tehdä voittoa. Sitä verotetaan ja veroilla kustannetaan muun muassa koulutusta ja terveydenhuoltoa.
Julkisen puolen suorittama sääntely on Kalpalan mielestä välttämätöntä pankki- ja vakuutusalalla, jotka ovat yritysten ja yhteiskunnan kannalta elintärkeitä.
– Sääntely ja valvonta ovat tärkeitä myös eettisesti herkillä alueilla kuten terveydenhuollossa. Ei ole myöskään oikein että julkisilla varoilla kustannetuista palveluista syntyvästä tuotosta ei makseta veroa kotimaahan. Liiallinen valtiokeskeisyys ei myöskään ole hyvä. Kyse on jatkuvasta tasapainon hakemisesta julkisen ja yksityisen sektorin välillä.
Nykyinen globaali talous tuntuu ottaneen niskalenkin koko yhteiskunnasta. Lähes kaikessa päätöksenteossa katsotaan ensisijaisesti vaikutuksia talouteen. Se, mitä tapahtuu ihmisille ja yhteisöille, tuntuu olevan toisarvoista.
Yritykset unohtavat helposti yhteiskunnalliset vastuunsa siirtäessään tuotantoaan edullisemman kustannustason maihin. Ne ottavat irti hyödyn yhteiskunnallisesta vakaudesta, koulutetusta henkilöstöstä, erinomaisista kuljetusmahdollisuuksista ja monista sellaisista asioista, joista yhteiskunta huolehtii verovaroilla, ja jättävät siirtymisen seuraukset muiden huoleksi.
Asmo Kalpalan mielestä Suomessa syrjäytyy liikaa ihmisiä. Jo 1990-luvun laman jäljiltä meillä on liki 200 000 sivuun joutunutta ja määrä kasvaa.
Tämän vuoden tammikuussa Kalpala puhui 1990-luvun pankkikriisin selvittelyyn tähtäävän seminaarisarjan päättäjäisissä. Hän arvioi, että lamasta käynnistyneen syrjäytymisen kielteiset taloudelliset vaikutukset ovat Suomelle suuremmat kuin Nokian myönteiset vaikutukset.
– Asiasta voidaan kiistellä, mutta jos syrjäytyminen maassa vähenee, se lisää Nokian kaltaisten onnistumisten todennäköisyyttä. Syrjäytymisen aste ratkaisee viime kädessä maan taloudellisen menestyksen.
Globaali talous tuottaa Asmo Kalpalan mukaan monessa suhteessa paljon hyvääkin huolimatta haitoistaan.
Suurin osa sodista on syntynyt taloudellisista syistä. Mitä enemmän maailman talous yhtenäistyy, sen pienemmäksi käyvät taloussyistä käytävien sotien riskit. Globaali talous vähentää myös taloudellista eriarvoisuutta maailman eri maiden välillä, kun satojen miljoonien ihmisten elintaso nousee globalisaation seurauksena.
– Jos kehitys on myönteistä, maailman kahtiajako rikkaisiin ja köyhiin supistuu vähitellen. Teollisuuden siirtyminen kehittyviin maihin rasittaa sekä ympäristöä että yhteisöjä. Kielteisiä oheisvaikutuksia pitää maailmanlaajuisesti pyrkiä rajoittamaan lisäämällä yritysten velvollisuutta raportoida siitä, miten ne toimivat suhteessaan ympäristöön, sidosryhmiinsä ja omaan henkilöstöönsä.
Yritykset ovat tottuneet tekemään taloudellisia raportteja, mutta muu raportointi hakee vielä muotoaan. Koska yrityksen toiminnan sosiaalisia vaikutuksia pitää yleensä kuvata sanallisesti, vastuuraportteja ei pidetä kovin luotettavina.
Kokeneena tilintarkastajana Asmo Kalpala uskaltaa suhtautua myös yritysten taloudelliseen raportointiin varauksella.
– Talouslukuja pidetään tarkkoina ja varmoina, koska uskotaan, että ne ovat yksiselitteisiä. Todellisuudessa talouden tunnuslukujen takana on lukuisia sopimuksia siitä, mihin ne perustuvat ja mitä kullakin luvulla pyritään kuvamaan.
Tapiola-ryhmä pyrkii omassa toiminnassaan monipuoliseen vastuullisuuteen. Se on tehnyt vastuullisuuslupaukset asiakkaille, henkilöstölle, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Ne eivät ole pelkkää sanahelinää, vaan toiminta koskee koko henkilökuntaa.
Yrityksen arvot asettaa sen omistaja. Jos kyseessä on perheyritys, arvojen lähde on lähellä. Jos on kyse osuustoiminnallisesta yrityksestä, sen arvot nousevat asiakasomistajien arvomaailmasta. Kun kyse on pörssiyrityksestä, sen arvot tulevat osakkeenomistajilta. Usein he arvostavat korkeimmalle osakkeittensa tuottoa ja arvonnousua.
– Mitä kauempana omistaja on yrityksen toiminnasta, sen helpommin tärkeimmäksi arvoksi nousee yrityksen lyhyen tähtäimen voitto. Monien yritysten omistus on niin monen portaan takana, että on alettu puhua asiamieskapitalismista. Silloin esimerkiksi yrityksen vastuu toimintaympäristölleen menettää merkityksensä ja ainoa mittari on raha.
Globaali talous ei tuota Suomessa yhteiskunnallista tasa-arvoa vaan päinvastoin. Pääjohtaja Asmo Kalpala näkee suomalaisessa yhteiskunnassa merkkejä kahtiajakautumisesta.
– Meillä on hyvä yhteiskunta, jossa ihmisillä on paljon mahdollisuuksia. Luokkakierto on vapaata ja koulutus avaa ovia. Julkisessa taloudessa on syntymässä ongelmia, koska verotuotot eivät oikein riitä kaikkeen, mihin on totuttu.
Kalpala ehdottaa, että ryhdyttäisiin perustamaan terveydenhoitoalan yrityksiä, jotka toimivat keskinäisen yhtiön periaatteella eikä enää ulkoistettaisi terveydenhuoltoa pääomasijoittajille. Keskinäiset yhtiöt eivät maksimoisi voittoa, mutta toimisivat yritysten tapaan.
– On olemassa vaara, että yhteiskunnat hajoavat hyväosaisten ja huono-osaisten maailmoihin. Miksi ei kokeiltaisi malleja, jotka toimivat muun muassa Hollannissa?
Jaa tämä artikkeli: