null Ystäväksi vanhukselle

Ystävykset. Ystävyytemme on suuri ilonaihe, eikä vuosikymmenien ikäero tunnu missään, sanovat Aino Pekkarinen ja Taina Kuitunen. Kuva: Sirpa Päivinen

Ystävykset. Ystävyytemme on suuri ilonaihe, eikä vuosikymmenien ikäero tunnu missään, sanovat Aino Pekkarinen ja Taina Kuitunen. Kuva: Sirpa Päivinen

Ystäväksi vanhukselle

Kun Taina Kuitusen, 51, elämässä tuli pari vuotta sitten tilaa uudelle ystävälle, hän otti yhteyttä Herttoniemen seurakunnan lähimmäispalveluun. Lähimmäispalvelu on seurakuntien vapaaehtoisuuteen perustuvaa ystävävälitystä.

Diakoniatyöntekijä vinkkasi Kuituselle lähistöllä asuvasta Aino Pekkarisesta, 93.

Nykyään Kuitunen ja Pekkarinen tapaavat suunnilleen joka toinen viikko. Aiemmin he kävivät välillä yhdessä kauppahallissa ja seurakunnan tapahtumissa, mutta viime aikoina on pääasiassa juteltu kahvikupin ääressä.

– Kuulumisten vaihtaminen on meille oikeastaan tärkeintä, sillä molemmat olemme kaivanneet juttuseuraa, he kertovat.

Samantyyppisistä asioista kiinnostuneet naiset löytävät helposti jutunjuurta. Aino Pekkarinen on ollut vuosikymmeniä eläkkeellä kotitalousopettajan ja -konsulentin työstään, ja ystävykset jakavat kokemuksia kokkaamisesta ja leipomisesta. Heitä yhdistää myös matkustelu, puutarhanhoito ja savolainen syntyperä. Välit ovat avoimet ja luottamukselliset.

– On hienoa, kun ei tarvitse miettiä, että uskaltaisikohan toiselle kertoa sitä ja sitä. Ikäeroamme ei uskoisi todeksi, Taina Kuitunen sanoo.

Vaikka Pekkarinen ei yksinäisyyttä podekaan, tuovat Kuitusen vierailut hänelle virkistystä.

– Olen ollut nuorempana hidas tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta kun tuli kohdalle Taina, jonka kanssa juttu lähti heti luistamaan, se oli ihan metka tunne, Pekkarinen sanoo.

Erilaisia vapaaehtoistehtäviä on seurakunnissa tarjolla runaasti. Tehtävien tueksi järjestetään koulutuksia, joissa perehdytään toiminnan eri ulottuvuuksiin kuten hengellisyyteen, vapaaehtoisten velvollisuuksiin ja oikeuksiin sekä käytännön tehtäviin.

− Moni hakeutuu nimenomaan seurakunnan vapaaehtoiseksi, koska haluaa toimintaan, jossa toteutuvat lähimmäisyys ja arjen kristillisyys. Vapaaehtoistoiminta myös vahvistaa seurakunnan jäsenyyttä, kertoo vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hanna Lipasti-Raulus.

Parhaillaan on meneillään kurssi saattohoidon vapaaehtoisille. Koulutuksen herättämä suuri kiinnostus yllätti järjestäjät iloisesti.

– Tämäkin kertoo, että ihmisläheisiä asioita halutaan tehdä, Lipasti-Raulus sanoo.

Eila Jaakola
Tietoa seurakuntien vapaaehtoistehtävistä ja tulevista koulutuksista täältä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.