Jack Scanlon esittää keskitysleiriin suljettua Shmuelia, Asa Butterfield leirin komendantin Bruno-poikaa. Ystävyyden yrityksellä on kohtalokas loppu.
Ystävyyttä piikkilanka-aidan läpi
Äkkinäinen voisi luulla, että toinen maailmansota on jo loppuun kuvattu ja kirjoitettu. Poika raidallisessa pyjamassa -elokuva osoittaa, että yhä löytyy näkökulmia, jotka nostavat yhden erillisen tarinan irti ajastaan ja tekevät siitä tavallaan ajattoman.
Mark Hermanin ohjaama elokuva rakentuu John Boynen viime vuonna suomeksi ilmestyneeseen saman nimiseen romaaniin. Se kertoo natsiupseerin kahdeksanvuotiaasta Bruno-pojasta ja hänen juutalaisesta ystävästään Shmuelista. Brunon perhe elää Berliinissä suuressa unelmatalossa, ja poika on niin pumpulissa kasvanut kuin ikinä mahdollista. Hakaristien lumo on kuitenkin jo tarttunut sen verran, että Bruno leikkii koulumatkalla kavereiden kanssa kädet levällään lentokoneita. Myös kotileikeissä on mukava tähdätä oven raosta ”vihollista” ja kaatua itse ”kuolleena” matolle.
Kun isä saa siirron maaseudulle kummallisen leirin komendantiksi, julma maailma alkaa tunkeutua pojan todellisuuteen. Kirjassa Bruno kulkee loppuun asti melkoiset silmälaput silmillään. Elokuvassa tilanteita on avattu hieman enemmän ja luotu uutta dramatiikkaa perheen ihmissuhteisiin.
Poika raidallisessa pyjamassa on paitsi kuvaus yhdestä lyhyeksi jäävästä lapsuudesta, myös mainio kuva siitä, miten ideologia leviää perheessä ja varsinkin lasten mielissä. Brunon 12-vuotias sisar hylkää nukkensa hyvin helposti, kun oman huoneen seinälle pääsee kiinnittämään natsihenkeä uhkuvia julisteita.
Lasten kotiopettaja opettaa ennen muuta aatteellisesti tulkittua historiaa. Sisar nielee sen kyselemättä, kun Bruno, joka karkumatkoillaan on saanut yhteyden leirissä asuvaan juutalaispoikaan, pystyy osittain vastustamaan ideologista syöttöä.
Hermanin elokuva, vaikka sen näkökulma on lasten, pystyy tuomaan esiin myös vanhempien, jopa sukupolvien välisiä ristiriitoja. Natsi-isäkään ole läpikotaisin menetetty, vaikka uusi maailma, jossa lasten on hyvä elää, oli vastustamaton kutsu.
Poika raidallisessa pyjamassa sopisi hyvin koulujen historianopetuksen tueksi. Katsomisen jälkeen olisi aihetta keskustella entisistä ja nykyisistä ideologioista, jotka leviävät joskus hyvin lähellä.
Jaa tämä artikkeli: