Kuumat kahvit. Zionkirkon jumalanpalvelukset päättyvät seurakuntalaisten yhteisiin kahvihetkiin. Keskustelu saarnojen yhteiskunnallisista aiheista jatkuu vapaamuotoisena.
Zionkirkko nosti finanssi-kriisin saarnastuoliin
Berliiniläinen seurakunta yhdistää arjen ja talouden polttavimmat ongelmat jumalanpalvelusten sarjaksi.
Teksti ja kuvat Jorma Mattila
Jumalanpalvelusten jälkeen seurakunta jää kirkkoon keskustelemaan arjen ja uskon kysymyksistä.
Pastori Matthias Lohenner toimittaa jumalanpalvelusta itäberliiniläisessä Zionkirkossa. Saarnaan päästyä Lohenner muistuttaa seurakuntaa pysymään valppaana.
– Saksan sosiaalitukeen on tulossa kahdeksan euron korotus. Finanssimarkkinoiden rauhoittamiseen käytetään satoja miljoonia euroja. Älkää sulkeko silmiänne, muistuttaa pastori Lohenner.
Kauniin puiston keskellä Berliinin Prenzlauer Bergissä sijaitseva Zionkirkko on saksalaisen teologilegendan Dietrich Bonhoeferin kotikirkko. Bonhoefer oli natsiajan vastarintamies ja poliittisen teologian edelläkävijä. Kansallissosialistit murhasivat hänet Flossenburgin keskitysleirillä vuonna 1945.
”Vastarinnan ja alistumisen rajat eivät aina ole tarkkaan määriteltävissä”, kirjoitti Bonhoefer Tegelin vankilassa helmikuussa 1944.
”Mutta kun kohtaamme Jumalamme, niin meidän on erotettava toisistaan mikä on kohtaloa ja mikä johdatusta. Kristityn täytyy itse päättäväisesti ratkaista alistuuko vai käykö vastarintaan”, hän kirjoitti.
Euroopan poliitikot kokoontuvat yhä uusiin huippukokouksiin solmimaan uusia pelastuspaketteja velkaantuneen Euroopan pankkien ja kriisimaiden pelastamiseksi. Tavallisen kansan tunnot, pelot tai toiveet eivät saa vastakaikua missään.
Alkusyksystä itäberliiniläinen kirkko järjesti kahden kuukauden aikana jumalanpalvelusten sarjan, missä ei juuri muusta puhuttukaan kuin talouskriisistä. Ja saarnaajiksi kutsuttiin talouden sekä sosiaalietiikan keskeisimpiä vaikuttajat. Suurpankkien johtajista sosiaalisiin lainoittajiin, teologisen etiikan kärkinimistä talouden kriitikoihin.
– On suoranainen skandaali, että olemme mukana organisoimassa ja siis osaltamme vastuussa siitä eurooppalaisesta politiikasta, joka johtaa eteläisessä Euroopassa siihen, että hätä ja kurjuus ovat jälleen tätä päivää, jyrisi sosiaalietiikan professori Franz Segbers syyskuisena sunnuntaina saarnastuolista.
Zionkirkon yleisö puhkesi spontaanisti suosionosoituksiin.
– Emme halua Euroopan Unionia, jota organisoidaan yksinomaan taloudellisissa kriteereillä. Me tarvitsemme Euroopan, jota organisoidaan oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden perusteella, oli professori Segbersin ydinsanoma.
Yksi saarnan kuulija lähti kesken pois ja valitti mennessään, että tämähän on politiikkaa. Mutta muu seurakunta oli innoissaan ja jäi kahvittelemaan ja jatkamaan keskustelua pitkälle jumalanpalveluksen jälkeen.
Seurakunnan keskeinen tavoite on yhdistää sana ja henkilökohtainen sekä yhteiskunnallinen elämä.
– Näemme kirkon roolin impulssien ja herätteiden antajana, määrittelee pastori Matthias Lohenner tehtäväänsä.
– Pyrimme sitomaan saarnojen aiheet poliittiseen tilanteeseen ilman, että antaisimme suoria toimintaohjeita.
Zionin evankelinen kirkkoseurakunta on poikkeuksellinen ilmiö jopa yleensä herkästi politisoituvassa saksalaisessa keskusteluilmapiirissä.
– Pidämme Raamatun sanan elossa ja ajan tasalla joka hetki. Ei uskon ja elämän ilmiöitä saa jättää pirstaloitumaan. Asetamme ajankohtaiset poliittiset kysymykset uskon horisonttia vasten ja sanomme, että yhteydet sinun täytyy löytää itse. Ihmiset alkavat miettiä kohdallaan uskon ja politiikan kysymyksiä ja työstää niitä sitten jälkikäteen, Lohenner arvioi.
Zionkirkon seurakunta on ottanut Berliinin kaltaisessa, helposti radikalisoituvassa ympäristössä melkoisia riskejä. Deutsch Bankin johtajistoon kuuluvan Daniel Hosterin kutsuminen saarnastuoliin sisälsi pastori Lohennerin mukaan myös mahdollisuuden mellakan syntymisestä.
Hosterin saarnan aikana kuultiin yksi välihuuto, missä iäkäs seurakuntalainen teki selväksi, että ei ole mahdollista samaan aikaan palvoa mammonaa ja Jumalaa.
– Kokonaisuudessaan olemme finanssitalouden saarnasarjallamme niittäneet runsaasti kehuja. Kokemuksemme osoittaa, että oli tärkeää nostaa talouden ongelmat kuuluville myös kirkkosalissa. Selvällä kielellä ja kriittisellä asenteella, pastori Lohenner myhäilee.
Jaa tämä artikkeli: