Joulunpyhät töissä oleva Petri Tiainen soittaa urkuja ja pianoa Laajasalon kirkon jouluyön messussa.
Jouluyön messussa on oma herkkä tunnelmansa, sanoo kanttori Petri Tiainen – hän on soittanut urkuja ja kosketinsoittimia nuoresta lähtien niin kirkoissa kuin rockyhtyeen keikoilla
Monipuolinen muusikko on ollut aina kiinnostunut eri musiikkityyleistä. Kanttorin työssäkin hän on soittanut kirkkomusiikin ohella musiikkia laidasta laitaan.
Petri Tiainen, olet helsinkiläisen Roihuvuoren seurakunnan osa-aikainen kanttori. Miten tiiviisti olet töissä jouluna, ja miten joulumieli syntyy työnteon keskellä?
– Olen ollut töissä Roihuvuoren ja Laajasalon kirkoissa aatosta tapaninpäivään jo parina aiempana vuonna. En ole kokenut kiireen tuntua, koska adventtiajan jälkeen pahin kiire töissä on jo hellittänyt.
– Jouluna koristeltu ja täynnä ihmisiä oleva kirkko on tunnelmallinen. Erityisesti jouluyön messussa on oma herkkä tunnelmansa, jonka saavat aikaan yöaika, pimeyden ja valon kontrasti sekä musiikki.
Toimit pitkään YUP-rockyhtyeen kosketinsoittajana. Miten päädyit kanttorin töihin, ja mitä muuta teet nykyään musiikin saralla?
– Aloitin urkujensoiton jo lukioaikana, ja opiskelin sitä pääaineena Kuopion konservatoriossa. Olen tehnyt siitä lähtien kirkkomuusikon töitä eri seurakunnissa. Suoritin hiljattain myös musiikkikasvatuksen maisteritutkinnon Sibelius-Akatemiassa.
– Olen tänä vuonna kiertänyt Suomea duona entisen bändikaverini Jarkko Martikaisen kanssa hänen soolouransa 20-vuotisjuhlakiertueen merkeissä. Sitten on ollut erilaisia teatterimusiikkiin liittyviä töitä, kuten Red Nose Companyn Strömsö-esitys Lilla Teaternissa.
YUP-yhtyeessä aikoinaan pitkään soittanut Petri Tiainen on tehnyt tänä vuonna duokeikkaa entisen bändikaverinsa Jarkko Martikaisen kanssa.
Onko erilaista soittaa koskettimia kirkossa ja bändikeikalla?
– En koe niin, koska filosofialtaan itse soittamisessa ei ole eroa. Olen aina ollut utelias erilaisia musiikkityylejä kohtaan. Kanttorin työssäkin olen soittanut kirkkomusiikin ohella musiikkia laidasta laitaan.
– Tyylitajun säilyttäminen on kuitenkin kirkon tilaisuuksissa tärkeää. Esimerkiksi siunaustilaisuudessa musiikki ja laulujen tekstit voivat antaa voimaa ja toimia suurena lohtuna. Siksi valintoja täytyy tehdä herkällä vaistolla.
Miten musiikki kuuluu omaan jouluusi, ja mikä on lempijoululaulusi?
– On rehellisesti sanottava, että jouluna ei töiden jälkeen juuri tule soitettua ja laulettua. Nautin silloin rauhoittumisesta yksin ja läheisteni seurassa.
– Yksi lempijoululauluistani on Ismo Alangon ja Hassisen koneen On jouluyö, nyt laulaa saa vuodelta 1981. Se onnistuu kertomaan jotain niistä valoista ja varjoista, jotka sisältyvät jouluun ja yleensäkin elämään. Sehän on ironinen laulu, mutta samaan aikaan pasifistinen ja tosi. Oikein tarpeellinen muistutus tänäkin jouluna, kun tuhoa ja hävitystä kylvetään myös Euroopan alueella.
Mikä sinulle on pyhää?
– Minulle pyhiä ovat kokemukset, joissa tavoittaa jotain itseään suuremmasta tai pienemmästä, makro- tai mikrokosmoksesta. Niitä voi kokea taiteessa ja luonnossa. Tällaisen pyhän olotilan saavutan joskus vaikkapa kotiseudullani Uukuniemellä, kun pulahdan saunasta avantoon ja katselen yllä kaartuvaa Linnunrataa. Siinä hetkessä on läsnä koko maailmankaikkeus.
Jouluyön messu 24.12. klo 22 Laajasalon kirkossa, Reposalmentie 13.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Popmuusikko Elias Kaskinen lukee Raamattua läpi ja valmistautuu ensimmäiseen joulukonserttikiertueeseensa – ”Tänä syksynä on tuntunut, että olen käännekohdassa”
Hyvä elämä HengellisyysKaskisen mukaan joululauluissa on jotakin tuttua ja turvallista, mutta elämä tuo niihin uusia lähestymiskulmia.
