Pääkirjoitus: Avioliitosta tarjotaan kompromissia – kirkolliskokous jatkaa ikiliikkujan parissa
Piispojen ehdotusta vastustaa sekä arvokonservatiivien että arvoliberaalien joukossa niin moni, että sen läpimeno on vaikeaa.
Toukokuun puolivälissä kokoontuva kirkolliskokous yrittää löytää tietä eteenpäin kysymyksessä, josta näyttää tulleen kirkossa ikiliikkuja.
Vaikka monissa seurakunnissa jo vihitään samaa sukupuolta olevia pareja, kirkon perinteisen kannan mukaan kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen. Jos tätä käsitystä halutaan muuttaa, asiasta päättää kirkolliskokous. Päätökseen tarvitaan kolmen neljäsosan määräenemmistö, jollaista on miltei mahdoton saada.
Viimeisin yritys ratkaista kirkkoa sisäisesti jakava kiista on piispainkokouksen ehdotus kahdesta rinnakkaisesta ja yhtäläisesti hyväksytystä avioliittokäsityksestä. Näistä ensimmäisessä avioliitto ymmärretään miehen ja naisen välisenä ja toisessa kahden henkilön välisenä. Ehdotukseen sisältyvät papin omantunnonvapaus ja seurakunnan velvollisuus varmistaa, että kaikki parit pääsevät vihille.
Piispojen ehdotus on vallitsevan tilanteen tunnustava kompromissi eikä sellaisena täydellinen. Se on saanut rajua vastustusta sekä kirkon arvokonservatiivisten herätysliikkeiden suunnasta että monilta arvoliberaaleilta, joiden mielestä ehdotus merkitsisi syrjivän kirjauksen tekemistä kirkkojärjestykseen. Siinä kun ei tällä hetkellä puhuta miehestä ja naisesta, vaan ainoastaan kirkon jäsenyydestä ja rippikoulusta avioliittoon vihkimisen edellytyksinä. Nyt siihen tulisi tuon toisen avioliittomallin mukana maininta sukupuolista.
Omantunnonvapaus on myös seurakuntalaisen etu.
Kirkko ja kaupunki selvitti Espoon ja Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousedustajien kannat piispojen ehdotukseen. Näyttää siltä, että ehdotusta vastustaa sekä arvokonservatiivien että arvoliberaalien joukossa niin moni, että sen läpimeno on vaikeaa, vaikka osa kyselyyn vastanneista kirkolliskokousedustajista olikin epävarmoja tai ei halunnut kertoa näkemystään.
Kannattaisi vielä miettiä. Ensinnäkin on fakta, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on asiassa kaksi linjaa ja niillä kummallakin on teologiset ja Raamattuun kytkeytyvät perusteensa, joita on hankala sovittaa yhteen. Toiseksi nykytilanne eriarvoistaa kirkon jäseniä maantieteellisesti. Pääkaupunkiseudulla samaa sukupuolta olevan parin on helppo löytää pappi ja kirkkotila, mutta monilla muilla paikkakunnilla se ei onnistu. Ja kolmanneksi: tuskin yksikään pari haluaa, että hänet vihkii pappi, joka tekee sen vastentahtoisesti. Omantunnonvapaus on siis myös seurakuntalaisen etu.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Kirkolliskokous aloitti avioliittokeskustelun uuden kierroksen piispojen esityksen pohjalta – näin mielipiteet jakautuivat
AjankohtaistaLähetekeskustelussa kuultiin perusteluja kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen puolesta ja muutosta vastaan.
