”Kun kaikesta huolimatta selviydyn arjesta ja saan lapsille ruokaa pöytään, ajattelen, että olen sittenkin hyvä äiti ja selviytyjä. Samaa kertoo Moonan hymy.”
”Elän rahapäivästä rahapäivään”
Viiden lapsen yksinhuoltaja Kirsi Peteri on väsynyt niukkuuteen.
Jääkaappi, seinäkalenteri ja eteisen naulakko kertovat paljon Hakunilassa asuvan Kirsi Peterin elämästä.
Jääkaapin ovessa on lapsen piirros, jossa on täällä asuva perhe: äiti ja viisi lasta. Kuvassa näkyy rakkaus. Oven toisella puolella on arki: maitoa ja parin seuraavan päivän perusruoka. Ei ylimääräisiä herkkuja.
Seinäkalenterissa on tammikuun tärkeät päivät: elatustuet, äitiyspäiväraha ja lapsilisät. Ei harrastuksia, ei matkoja, ei juhlia. Kun rahaa on niukasti, elämä pelkistyy siihen, miten selviää seuraavaan päivään.
— Ei minun tarvitse kalenteriin yleensä muuta laittaa. Oleellista on, kuinka selviän rahapäivästä toiseen. Niitä on kolme kertaa kuussa. Tärkeintä on, että saan maksettua vuokran ja sähkölaskun. Ihmisellä pitää olla katto pään päällä, joten niihin rahojen on aina riitettävä, kiteyttää Kirsi.
Kirsi seuraa tarkasti kauppojen tarjouksia ja hankkii pienellä rahalla arkiruokaa. Vähimmillään on pärjättävä viikko 80 eurolla ja hankittava sillä myös perheen nuorimmaiselle, neljän ja puolen kuukauden ikäiselle Moonalle vaippoja ja maissivelliä. Hankinnoissa auttaa pitkä kokemus niukkuudesta sekä työkokemus kaupan kassalta. Lähihoitajan koulutus auttaa sekin osaltaan miettimään ruoan terveellisyyttä.
Omat tarpeet jäävät sivuun
Eteisen naulakon alla on lenkkarit, mutta ei talvikenkiä. Lapsilla pitää olla kengät, mutta itselleen Kirsi ei ole talvikenkiä pystynyt hankkimaan. Niinpä hän laittaa Moonan ja perheen sekarotuisen koiran kanssa ulkoillessaan paukkupakkasilla jalkaan paksut sukat ja lenkkarit.
— Lapsille hankin vaatteita Seppälästä tai kirpputorilta, itselleni en ole ostanut aikoihin mitään. Joululahjoja ostin jokaisella lapselle, mutta nyt menee ainakin pari kuukautta, että saan lompakon päiväjärjestykseen. Vaikka joulu on lasten juhla, niin vuosi vuodelta se ahdistaa entistä enemmän, kun rahaa ei ole.
Harrastuksia Kirsillä ei ole, ellei siksi lasketa koiran kävelyttämistä. Se ei maksa mitään, eikä kirjastossa käynti. Yksi tavallista hienompi esine kodissa on, iso televisio. Sen myi pikkuveli halvalla.
— Kun on aikaa, luen kirjoja ja katson telkkaria. Kirjasto on tärkeä siksikin, että käyn siellä lukemassa lehden. Oma sosiaalinen elämäni rajoittuu kaupan, eskarin ja kirjaston välille. Kerran viikossa käyn Malmilla pojan toimintaterapiassa. Sitä kauemmas en ole mennyt varmaan vuosiin, Kirsi kertoo.
Jos Kirsi saisi toteuttaa jonkun toiveensa, hän menisi lasten kanssa hampurilaiselle tai elokuviin. Ulkomaanmatkoista tai Viron-reissuista hän ei edes haaveile. Kampaajalla käynti voisi olla mukavaa.
Pahemminkin voisi olla
Vaikka Kirsillä on nyt taloudellisesti tiukkaa ja hän on monesti väsynyt arkirumban pyörittämiseen ja oman ajan puutteeseen, niin huonomminkin voisi mennä. Sen hän tietää kokemuksesta.
— Olen aiemmin joutunut kokemaan, millaista on elää parisuhteessa, jossa on alkoholiongelma ja väkivaltaa. Jälkeenpäin olen syyttänyt itseäni siitä, miten päästin tilanteen niin pitkälle, varsinkin kun minua varoitettiin, että tästä ei hyvää seuraa. Mutta ulkopuolisen on helppo sanoa.
"Minulla menee kuulemma liian hyvin, vaikka itse
kyllä ihmettelen, missä se oikein näkyy."
Rankan taustansa vuoksi Kirsi haluaa nyt antaa paljon aikaa lapsilleen ja toipua menneestä. Hän haluaa olla kotona, kun lapset lähtevät kouluun, viedä ja hakea pojan eskarista ja hoitaa itse vauvaa.
— Moonan isän kanssa asiat ovat hyvin. Olemme kihloissa. Hänellä on oma kämppä, mutta totta kai hän on paljon myös täällä ja maksaa jupisematta Moonan elatusmaksun, kertoo Kirsi.
— Kun taustalla on mitä on, niin nyt on sellainen tunne, että haluan olla lasten käytettävissä. Kun itse olen monesti lopen uupunut, en kyllä ole aina henkisesti läsnä, mutta paikalla kuitenkin, Kirsi lisää.
Paluu juurille helpottaisi
Kirsi perheineen asuu nyt Hakunilassa, mutta hän toivoisi voivansa muuttaa lähemmäs entistä kotiaan. Siellä asuvat tyttöjen kaverit ja myös Kirsin sukulaiset ja ystävät.
— Olen asuntojonossa, mutta edellä on satoja muita. Toivon, että kaupungin sosiaalitoimi voisi auttaa tässä. Nyt omaa ja lasten elämää hankaloittaa se, että olemme täällä niin yksin. Kavereihin pidän yhteyttä lähinnä puhelimitse. Ei ole rahaa bussilippuun, päivät kuluvat pyykkiä pestessä ja ruokaa laittaessa ja oma energia on niin vähissä, etten edes oikein jaksa lähteä entisille kotikulmille. Auttaisi paljon, jos asuisin lähempänä.
Kirsi kertoo hakeneensa kaupungilta toimeentulotukea, mutta hän ei täytä kriteerejä.
— Minulla menee kuulemma liian hyvin, vaikka itse kyllä ihmettelen, missä se oikein näkyy. Pyysin myös tukiperhettä, jotta voisin saada edes yhtenä viikonloppuna kuussa vapaa-aikaa, mutta sitä kaupunki ei suostu maksamaan. Pientä taloudellista apua olen saanut vain seurakunnasta. Sillä rahalla ostin ruokaa jouluksi.
— Jos tässä revohkassa hajoaa vaikka pesukone tai joku sairastuu, olen todella pulassa. Perheneuvolasta olen saanut apua. Nyt keskustelin perheneuvolan työntekijän kanssa ja pyysin tekemään lastensuojeluilmoituksen. Sieltä tullaan nyt kotikäynnille katsomaan, miten täällä jaksetaan, Kirsi Peteri selvittää.
Moonan hymy auttaa jaksamaan
Kysymykseen, tuleeko välillä toivoton olo, Kirsi vastaa yhdellä sanalla: tulee. Sitten hän kuitenkin jatkaa, että elämässä on toki myös hyviä asioita. Hänellä on kuudeskin lapsi, joka on jo muuttanut pois kotoa ja pärjää omillaan. Kotona lapsista ja kihlatusta on paljon iloa. Ja kun on oikein rankkaa, auttaa Moonan hymy.
— Kun kaikesta huolimatta selviydyn arjesta ja saan lapsille ruokaa pöytään, ajattelen, että olen sittenkin hyvä äiti ja selviytyjä. Samaa kertoo Moonan hymy: äiti hoidat minua hyvin, vaikka oletkin väsynyt.
Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt
Köyhien määrä Suomessa on kaksinkertaistunut 15 vuodessa ja lapsiköyhyys liki kolminkertaistunut. Vuonna 2007 pienituloisissa talouksissa eli yli 150 000 alle 18-vuotiasta eli 13,8 prosenttia lapsista ja nuorista.
Pienituloisiksi määritellään henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot ovat alle 60 prosenttia samanlaisten kotitalouksien keskimääräisestä tulosta.
Kyse on siis suhteellisesta köyhyydestä erotuksena esimerkiksi kehitysmaiden absoluuttiseen köyhyyteen. Ihmisiä ei sentään Suomessa kuole nälkään, mutta moni joutuu tinkimään ruoastaan. Tämän näkee Vantaalla joka viikko Ruoka-avun ruokakassijonoissa.
Suhteellinen köyhyys voi olla aika lähellä absoluuttista köyhyyttä, jos ajatellaan mitä seurauksia vaikka puhelimen puuttumisesta voi nyky-yhteiskunnassa olla — esimerkiksi työnhaku vaikeutuu.
Eniten pienituloisuus on lisääntynyt yksinhuoltajaperheissä ja perheissä, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia. Monilapsiset perheet ovat myös usein tiukoilla. Riskiä ajautua suoranaiseen köyhyyteen lisäävät työttömyys, matala koulutus ja vanhempien nuori ikä. Monissa opiskelijaperheissä rahat ovat todella vähissä.
Vuonna 2008 toimeentulotukea sai 16 727 vantaalaista eli 8,7 prosenttia väestöstä. Tuhannet vantaalaislapset elävät näissä perheissä, mutta lapsiköyhyys on vielä tätä paljon laajempi ilmiö. Köyhyyteen liittyy usein häpeä siitä, ettei selviä samalla tavalla kuin muut, ja siksi moni jättää hakematta toimeentulotukea. Kun velkoja ei yleensä oteta huomioon toimeentulotuessa, moni velkaantunut lapsiperhe elää köyhyydessä.
Työttömyyden kasvu ei ainakaan helpota tilannetta. Työ- ja elinkeinotoimiston mukaan Vantaan työttömyysaste oli joulukuussa 9,3 prosenttia. Työttömiä on yli 3000 enemmän kuin edellisvuonna.
Yhteisvastuukeräys pyrkii omalla panoksellaan tekemään jotakin lapsiperheiden köyhyyden hyväksi. Tärkeintä on nostaa asia yleiseen keskusteluun.
Itse keräystuotolla pyritään Suomessa auttamaan köyhiä perheitä käyttämään vähät rahansa mahdollisimman järkevästi. Suunnitteilla on Marttaliiton kanssa järjestettäviä ruokakursseja, kotikäyntejä ja neuvontaa ensin muutamalla pilottipaikkakunnalla ja sitten ympäri Suomea.
Osa Yhteisvastuukeräyksen tuotosta käytetään keräävän seurakunnan valitsemaan kohteeseen, Vantaalla köyhille lapsiperheille ruokaan liittyvänä tukena diakonia- ja perhetyön kautta.
Ulkomaisena avustuskohteena on tänä vuonna Haiti.
Jaa tämä artikkeli: