Oluet voidaan jakaa karkeasti ale- ja lagertyyppisiin oluisiin. Kuva: Janne Simojoki

"Ihmiskunnan historian voisi kirjoittaa oluen näkökulmasta"

Jos Jeesus olisi elänyt täällä pohjoisessa oppilaineen, hän olisi ottanut viimeiselle aterialle palan ruisleipää ja lihoiksi olisi pantu kenties poro.

• 31.07.2015 09:05
• Teksti: Outi Ikonen, Video ja kuvat: Janne Simojoki

https://www.youtube.com/watch?v=44fM_gD8wsg

- Juomana ehtoollisella olisi ollut melkoisella varmuudella oluen alkulähteiltä löytyvä sahti, sillä eihän täällä viiniköynnös menesty, pohtii työyhteisövalmentaja, kirjailija ja oluttuntija Lari Junkkari.

Junkkarin mielestä koko ihmiskunnan historian voisi halutessaan kirjoittaa oluen näkökulmasta.

- Olut on tunnettu jo kolme-neljätuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin paimentolaiset, keräilijäkansat ja metsästäjät asettuivat paikalleen. Viljaa alkoi riittää yli päivittäisen tarpeen, varastoon ja tämä mahdollisti kaupunkikulttuurin.

Ensimmäiset olutsatsit kävivät Junkkarin mukaan puolivahingossa jonkun unohdettua keitetyn viljavellin niille sijoilleen. Kun huomattiin keitoksen miellyttävän hiprakoittava vaikutus, näin ryhdyttiin tekemään aivan tietoisesti.

Junkkarin mielestä ihmiskuntaa tai sen historiaa ei voi ajatella ilman olutta ja oluthistoriaa.

-  Olut on vaikuttanut teollisuuteen, sen myötä työpaikkoihin, sosiaaliseen elämään, kulttuuriin, myöskin uskontoon ja luostareihin. Tavallaan se, joka lyttää koko oluen esimerkiksi nykynuorison humalakäytöksen takia, kaventaa asian moniulotteisuuden.

Olut oli satojen vuosien aikana yksi tärkeimpiä tulonlähteitä luostareille, joista kymmenet, jopa sadat panivat olutta.

- Sitä tehtiin kolmessa eri laatuluokassa: ykkösluokan vahvaa premium-olutta saatettiin tarjota piispan kaltaisille arvovieraille. Kakkosluokan olutta nauttivat luostarin ympärillä kyläläiset ja sitä joivat myös munkit. Alimman kategorian eli kolmasluokan olutta annettiin köyhille kulkijoille. Luostarithan perinteisesti tarjosivat yösijan, ruokaa – ja kolpakon käteen, Junkkari kertoo.

Uskonpuhdistaja Martti Luther - suuri oluenystävä

- Keskiajalla juotiin paljon olutta, joka tosin oli mietoa, noin 2,5-prosenttista. Myös osa sotilaiden, palvelusväen ja muiden työläisten palkasta oli olutta, Junkkari kertoo.

Olut olikin aivan suositeltavaa juotavaa niin luterilaisille kuin kaikille muillekin yllättävästä syystä eli puhtautensa takia.

- Maito happani helposti, vesi oli usein huonolaatuista, kaivot pilaantuneita ja joet huonossa kunnossa. Olut oli terveellinen juoma: se tehdään keitettyyn veteen ja siihen lisätään valmistusvaiheessa humala-kasvia, joka on antiseptinen eli tappaa bakteereja.

Olut oli myös osa jokapäiväistä leipää, jopa niin että pari kolpakkoa olutta saattoi olla päivän ravintoannos – paaston aikana.

- Oli luostareita, joissa paaston aikana esimerkiksi perjantaipäivän olut oli ainoa paastoruoka.

Martti Luther oli oluenjuoja jo ollessaan luostarissa munkkina.

- Hän muistelee miten munkeille saattoi joskus käydä niin, että posket punottivat liikaa ja puhe sammalsi. Silloin ei saanut osallistua iltavesperiin, saattoipa jäädä ilman ateriaakin, Junkkari sanoo.

Myöhemmin Luther avioitui Katharina von Boran kanssa. Rouva piti opiskelijakotia, jossa kenties Mikael Agricolakin on asunut ja teki yhdessä renkiensä ja piikojensa kanssa oluita.

- Luther matkusti saarnamatkoillaan eri kaupunkeihin. Kirjeissään vaimolleen hän kertoo löytäneensä hyvää uutta olutta ja nukkuneensa sen takia hyvin.  Kuitenkin hän lisäsi aina kohteliaasti, ettei se toki ollut sen veroista kuin oman rakkaan vaimon tekemä.

Lutherin tuon aikaisten pöytäpuheiden perusteella voisi päätellä, ettei hänen sillä hetkellä nauttimansa olut ollut aivan laimeinta mahdollista.

- Hän puhui hyvin vapaasti ja pöytäpuheet yleisestikin olivat keskiajan ihmisellä äärettömän ronskeja. Toisaalta hänellä oli varoituksen sanojakin. Hän antoi ymmärtää, että kristitty voi nauttia ja iloita tästäkin jumalan lahjasta - oluesta - mutta kohtuudella. ”On oikein ottaa työpäivän jälkeen ryyppy jos kaksikin, mutta voi sinua, jos sitten illan päätteeksi makaa röhnötät katuojassa kuin mikäkin sika.”

Vahvimpia oluita tuolloin olivat ja ovat edelleen juuri luostarioluet. Harmillista kyllä lähes kaikki luostarit ovat Junkkarin kertoman mukaan luovuttaneet nimensä ja oikeuden omaan tiettyyn olutmerkkiinsä läheiselle isolle kaupalliselle panimolle.

- Nyt on enää jäljellä muutama luostari Belgiassa ja Hollannissa, joissa vielä voi nähdä munkin tekevän olutta.
 

Alkoholitraumatisoitu kansa

Junkkari ei missään tapauksessa halua leimautua alkoholinkäytön propagoijaksi, vaikka Lutherin tapaan suuri oluenystävä onkin.

- Olemme alkoholitraumatisoitu kansa ja meillä on monen sukupolven matka siihen, että voisimme hillitysti,  hallitusti ja kivalla tavalla nauttia alkoholia. Tunnen suurta myötätuntoa jokaista sukua kohtaan, joissa on alkoholiongelma. Se, että yhtäkkisesti päästettäisiin alkoholi vapaaksi ja kaikkiin ruokakauppoihin ei onnistu. Lainsäädännön vapauttamisessa on edettävä hitaasti ja ikään kuin siedätettävä tätä kansaa siihen ajatukseen, että vaikka alkoholia saa, sitä ei silti ole pakko juoda.

Junkkarin mukaan esimerkiksi Saksasssa on hyvin tavallista, että messun jälkeen mennään kirkosta viereiseen seurakuntataloon, jossa on suolapalan kera tarjolla viiniä tai olutta siinä, missä meillä on kirkkokahvit. Tässä kohtaa oma perinteemme sopii Junkkarin mielestä meille kuitenkin parhaiten. 

Suomen olutseura ja Olutliitto ovat järjestöjä, jotka pyrkivät tuomaan esille, että myös olutta voidaan juoda maistellen, makuja hakien ja sivistyneesti.

- On kansanopetuksellinen tehtävä, että olut mielletään muuksikin kuin pussikaljaksi puistossa. Saunakaljat ovat ihan ookoo, mutta jos lähdetään siltä pohjalta, että otetaan mäyräkoiria ja sikspäkkejä ja vedetään nakit silmille, katoavat oluen mahdollisuudet ja merkitykset. Olut ei ole itselleni ollut koskaan humaltumis- ja päihtymisjuoma, vaan ruuan kanssa erinomainen seurustelujuoma, ravintoa ja virkistystä.

Kristillisissä piireissä mikään olut ei ole kautta historian maistunut mitenkään erityisesti – ellei luostarioluita lasketa.

- Hyvä olut on aina sillä hetkellä  lasissa oleva, jos on oikea seura, porukka ja fiilinki, toteaa Junkkari, joka arvioi maistaneensa elämänsä aikana liki kolmeatuhatta olutta.

Olutta voi Junkkarin mielestä nauttia porukalla muutenkin kuin muka-syvällisiä puhuen. Voi tulla yhteen, juoda olutta, nauraa ja puhua potaskaa.

- Se on erittäin terapeuttista.