Kesäpäivänsä voi kruunata belgialaisella luostarioluella myös koti-Suomessa.
Maailman parhaat oluet tehdään edelleen luostareissa – niihin sisältyy rukouksen ja työn hedelmää
Belgialaiset luostarioluet maistuvat maallistuneemmallekin simasuulle.
Oluen panemisen taito ja oluesta nauttiminen ovat niin merkittävä osa belgialaista elämänmenoa, että vuonna 2016 belgialainen olutkulttuuri otettiin mukaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon – siihen samaan, johon sittemmin on lisätty myös suomalainen saunaperinne ja kaustislainen viulunsoitto.
Belgian olutkulttuuri on paljosta velkaa luostareille. Kristillisten luostareiden keskeisiä arvoja ovat iät ja ajat olleet sekä omavaraisuus että vieraanvaraisuus. Siksi luostareissa viljellään ja valmistetaan viiniä, ja jos ilmasto ei salli viininviljelyä, niissä pannaan olutta. On sitten matkalaisten mukavampi pysähtyä, ja luostari saa tarvitsemiaan varoja.
Maailman parhaina pidetyt oluet tehdään luostareissa, joissa noudatetaan 500-luvulta periytyvää pyhän Benedictuksen luostarisääntöä.
Belgialaisia oluita pidetään yleisesti maailman parhaina. Ne ovat usein vahvempia kuin monet muut oluet ja saattavat sisältää alkoholia jopa yli kymmenen prosenttia. Vahvatkaan belgialaiset oluet eivät silti maistu erityisen alkoholisilta vaan pikemminkin runsailta ja täyteläisiltä.
Belgia, erityisesti Flandersin alue, on koko Euroopan humala-aitta, ja belgialaiset ovat ylpeitä humalaviljelyksistään ja mallasjuomistaan, joita on tuhansia, vaikka koko maa on vain Uudenmaan läänin kokoinen.
Maailman parhaina pidetyistä oluista kaikkein parhaimmat tehdään edelleen luostareissa. Niissä noudatetaan 500-luvulta periytyvää pyhän Benedictuksen luostarisääntöä, jossa päivät rytmittyvät lyhyiden rukoushetkien, mietiskelyn ja ruumiillisen työn mukaan. Ora et labora, rukoile ja tee työtä, on näiden benediktiineiksi kutsuttujen munkkien ja nunnien tunnuslause edelleen.
Trappistien oluet arvossaan
Kaikkein yksinkertaisinta elämää viettäviä benediktiinejä kutsutaan Ranskan Normandiassa sijaitsevan La Trappen luostarin mukaan trappisteiksi.
Juuri trappistiluostarit edustavat maailman pienpanimoiden aatelia. Monet olutasiantuntijat rankkaavat kaikkein korkeimmalle belgialaisen Westvleterenin trappistiluostarin oluen. Sitä ei luvallisesti myydä missään muualla kuin luostarin omassa myymälässä. Tosin brysseliläisten olutkauppojen hyllyillä niitä kyllä välillä näkee. Luostarissa reilut kaksi euroa maksavasta pullosta pyydetään harmailla markkinoilla kympistä kahteenkymppiin.
Kaikkein vahvinta olutta tehtiin vanhastaan vain apotin olutkellariin.
Jos haluaa kruunata kesäpäivänsä aidolla belgialaisella luostarioluella, löytyy Alkon valikoimista neljän trappistiluostarin tuotteita. Nämä luostarit ovat Westmalle, Chimay, Rochefort ja Orval. Näistä jälkimmäinen eroaa makumaailmaltaan muista trappistioluista: se on yrttinen ja aromaattinen.
Yleisimmät belgialaisten luostarioluiden tyylit ovat 6–7-prosenttinen dubbel ja 7–9 prosenttinen tripel. Dubbelit ovat tummanruskeita ja makeahkoja oluita, joissa maistuu paahdettu sokeri ja toisinaan myös aavistus lakritsia. Tripelit ovat vaaleita, vahvempia ja runsaammin humaloituja kuin dubbelit.
Nelinkertainen olut eli quadrupel on tummanruskeaa ja yli kymmenprosenttista. Siitä käytetään myös nimitystä Abt, joka viittaa apottiin: kaikkein vahvinta olutta tehtiin vanhastaan vain apotin olutkellariin. Suomesta saatavista oluista tällainen nelinkertainen apottiolut on Rochefort 10.
Luostarista vain kuva etiketissä
Kaikki belgialaiset luostarioluet eivät ole trappistien tekemiä, eivätkä kaikki belgialaiset luostarioluet ole enää edes luostareissa tehtyjä. Hyvin tunnettu on Leffe, jonka etiketissä on luostarin kuva ja vuosiluku 1240. Leffen luostari on 1100-luvulla eläneen pyhän Norbertin mukaan nimetty norbertiiniluostari Dinantissa, Belgian Valloniassa. Luostari on sittemmin myynyt reseptinsä ja oluensa lisenssin maailman suurimmalle panimoyhtiölle InBewille.
Toinen Suomestakin saatava belgialainen norbertiiniluostarin olut on Grimbergen. Sen etiketissä komeilee vuosiluku 1128. Grimbergenin luostari sijaitsee lähellä Brysseliä. Sen vuosisatainen oluen valmistamisen perinne katkesi Ranskan vallankumoukseen 1789, jolloin luostari tuhottiin. Kun luostarin toiminta taas alkoi, oluen valmistamista ei enää jatkettu.
Vuonna 1958 Grimbergenin luostari myi Maes-panimolle oikeuden käyttää Grimbergenin nimeä, ja vuonna 2021 myös Grimbergenin luostarissa alettiin taas valmistaa olutta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Unohda muut luostarikaljat, trappistioluet ovat aitoja munkkijuomia − himotuimmista trappistioluista maksetaan maltaita harmailla markkinoilla
Hyvä elämäKansainvälinen trappistimerkki takaa sen, että olut valmistetaan munkkien valvonnan alla. Säädöksiä siitä, millaista oluen tulee olla, ei ole.
