Kaj Halme käy usein Halmeen leipomon kahvilassa, jossa hän on tehnyt elämäntyönsä.
"Isoisälläni oli valtava usko tulevaan" – espoolaisleipomon tarina alkoi lainatusta jauhosäkistä vuonna 1899
Halmeen leipomo on sukuyritys, jonka työmaalounas on Kaj Halmeen varhaisin muisto.
1. Mitä Halmeen leipomo ja sen kahvila merkitsevät sinulle?
– Tällaiseen sukuyritykseen liittyy paljon tunteita. Elin ja kasvoin tässä ympäristössä, kunnes muutin aikuisena Kirkkonummelle. Ehdin olla 42 vuotta vastuussa yrityksen toiminnasta ennen kuin jäin eläkkeelle vuonna 2013.
– Isoisäni Emil Gustaf Halme perusti leipomon Kauklahteen vuonna 1899, ja se toimii täällä edelleen. Olemme luultavasti Espoon vanhin yritys. Isoisäni oli käynyt leipurin opin Turussa 1890-luvulla. Tarina kertoo, että hän päätti lähteä kaverinsa kanssa Amerikkaan, mutta myöhästyi Hangosta lähteneestä laivasta ja päätyi tänne. En tiedä, miten tosi tuo tarina on.
2. Millaista Kauklahdessa oli, kun leipomon toiminta alkoi?
– Venäläinen kauppias lainasi ensimmäisen jauhosäkin, jonka avulla toiminta saatiin alkuun. Isoisälläni on täytynyt olla valtava usko tulevaan, kun hän perusti leipomon keskelle maaseutua. Maataloissa leipä leivottiin itse. Ensimmäiset asiakkaat olivat Kauklahden ja Kivenlahden tiilitehtaiden sekä Kivenlahden ison sahan työntekijöitä. Vuosina 1902 ja 1903 leipäostoksilla kävi myös Turun ja Helsingin välisen rautatien rakentajia, jotka asuivat tilapäisesti Kauklahdessa.
– Myöhemmin leipomon asiakkaiksi tuli lähiseudun myymälöitä. Kahvilatoiminta alkoi vuonna 1928, kun Emil rakennutti sitä varten kolmikerroksisen punatiilirakennuksen. Sitä ennen ihmiset istuivat ulkorappusilla syömässä korvapuusteja ja juomassa punaista limonadia.
3. Miten sotavuodet vaikuttivat kahvilan toimintaan?
– Sodan aikana leipomon ja kahvilan toiminta oli hyvin vähäistä, kun raaka-aineista oli pulaa. Isäni ja hänen kolme veljeään olivat mukana sodassa tavalla tai toisella, joten silloin jo eläkkeellä ollut Emil hoiti paikkaa yhdessä suvun naisten kanssa. Pommitusten aikana kahvilarakennuksen kellari oli suojapaikka, johon kauklahtelaiset kokoontuivat, kunnes kuulivat vaara ohi -merkin läheiseltä palokunnanmäeltä.
Pommitusten aikana kahvilan kellari oli suojapaikka, johon ihmiset kokoontuivat.
4. Mikä on mieleenpainuvin muistosi paikasta?
– Olin kaksivuotias, kun leipomorakennuksen harmaata, rapattua osaa rakennettiin. Ystävystyin hauskan kauklahtelaisen rakennusmiehen kanssa ja sain pitää ruokataukoja yhdessä rakennusmiesten kanssa. Minulla oli mukana oma voileipä ja maitopullo. Se on varhaisin muistoni.
– Helmikuussa 1997 teimme maailman suurimman reikäleivän, joka pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan. Leivän halkaisija oli puolitoista metriä, ja siihen meni 150 kiloa taikinaa, jota paistettiin kahdeksan ja puoli tuntia. Myimme leivän paloina Lippulaivan kauppakeskuksessa. Saimme niistä 17 300 markkaa, jotka lahjoitimme Suomen Punaisen Ristin Kivenlahden osastolle.
5. Millainen on iltarukouksesi?
– Jos ihan rehellisiä ollaan, en pidä suoranaista iltarukousta. Tämän ikäisenä sitä tietenkin miettii omaa terveyttään. Tärkeää on myös se, että huolehdimme perheestä ja läheisistä. Jos kaikki toimisivat niin, meillä olisi parempi maailma. Nämä asiat käyvät mielessä iltaisin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tervetuloa Suomen komeimpaan pannuhuoneeseen! Pääsuntio Petri Oittinen tuntee Tuomiokirkon kryptan kiehtovan historian
AjankohtaistaTuomiokirkon kryptassa on ollut uunit, torikärryjä ja kirkkoherran vene. Nyt siellä voi käydä kahvilla.
