null "Kristityn on pakko kulkea kuin Jumalaa ei olisikaan"

Kirjailija, teol.tri Juhani Rekola oli

Kirjailija, teol.tri Juhani Rekola oli "kovan todellisuuden teologi", jolle mikään maailmassa ei todistanut Jumalasta. Silti jokin ajaa ihmistä kohti uskoa. Kuva: Kotimaan kuva-arkisto.

Hyvä elämä

"Kristityn on pakko kulkea kuin Jumalaa ei olisikaan"

Esseisti Juhani Rekola löysi Emmauksen tien kertomuksesta kolme pointtia. Niissä tiivistyy kristittynä olemisen ydin.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeisinä päivinä kaksi opetuslasta kulki kohti Emmaus-nimistä kylää. Mukaan tuli tyyppi, joka käveli loppumatkan heidän kanssaan.

Perillä kylässä he söivät yhdessä, ja opetuslapset tajusivat, että tuntematon olikin ylösnoussut Kristus. Sitten vieras katosi.

Simppeli kertomus, mutta Juhani Rekolan mukaan siihen sisältyy ainakin kolme tärkeää pointtia siitä, mitä tarkoittaa olla kristitty – ja mitä se ei tarkoita.

Rekola oli Tukholman suomalaisen seurakunnan pappi ja erinomainen esseisti, jonka kirjoitukset on viime vuosina löydetty uudestaan. Kirjapaja on kasannut hänen esseistään ja lehtikirjoituksistaan kaksi uutta kokoelmateosta ja julkaissut yhden postuumin päiväkirjan. Alkuperäispainoksia saa etsiä divareista.

Rekola käsitteli teksteissään uskoa, ihmistä ja taidetta tavalla, johon harva yltää. Yksi hänestä innostunut on kirjailija Antti Nylén. Nylén oli myös yksi Suvelan kappelilla lauantaina 5.11. järjestetyn Rekola-seminaaripäivän puhujista.

Oikeastaan Emmauksen tien kertomukseen tiivistyy koko kristittynä olemisen ydin.

Kristityllä ei ole oikotietä

”Emmauksen tie ei ole kristitylle mikään oikotie”, Antti Nylén sanoo. ”Se on sama tie, jota kaikki ihmiset kulkevat. Ja sillä tiellä on pakko elää kuin Jumalaa ei olisikaan.”

Juhani Rekola oli kovan todellisuuden teologi. Mikään maailmassa ei todista, että Jumala olisi olemassa tai että Kristus olisi noussut kuolleista. Siihen voi uskoa tai olla uskomatta.

Vaikka opetuslapset eivät tiedä, kuka se muukalainen on, Jeesus kyllä tietää, keitä opetuslapset ovat.

Jokin kuitenkin ajaa ihmistä kohti uskoa. Eräässä esseessään Rekola siteeraa ruotsalaisrunoilija Per Lagerkvistia:

”Kuka olet sinä, joka täytät minun sydämeni poissaolollasi? Joka täytät koko maailman poissaolollasi?”

Rekola toisti teksteissään usein, että maailma on vain maailma. On olemassa vain yksi todellisuus. Jotkut se saa uskomaan Jumalaan, toiset menettämään uskonsa.

Kun opetuslapset kulkivat Emmauksen tiellä, he eivät tajunneet kulkevansa Kristuksen kanssa. He kulkivat toisen matkamiehen kanssa. Kristus ei paljastanut itseään tien päällä.

Tämä on maailma, jossa Jumala on hiljaa. Tie on sama niin uskovalle kuin uskottomallekin.

Tuntematon rohkaisija

Toinen pointti kuitenkin muuttaa näkökulmaa.

”Vaikka opetuslapset eivät tiedä, kuka se muukalainen on, Jeesus kyllä tietää, keitä opetuslapset ovat”, Nylén selittää.

Emmauksen tiellä oli siis yksi kulkija, joka ei ole asioista pihalla. Miksi Jeesus ei paljastanut itseään jo matkalla? Sitä katkelma ei kerro.

Hän ei kuitenkaan jätä opetuslapsia yksin huolineen. Kun opetuslapset kävellessään kertovat pääsiäisen tapahtumista ja epätoivostaan, tuntematon matkamies rohkaisee heitä.

Ei paljasta itseään, mutta kuulee hädän.

”Tällä tiellä ihmisten huokaukset kyllä kuullaan, mutta ihmiset eivät voi sijoittaa tätä kuulijaa mihinkään omaan systeemiinsä”, Nylén jatkaa.

Jumala kuulee ihmisen, mutta ihminen ei voi kahlita Jumalaa.

Perillä vasta tajutaan

Kolmas pointti sukeltaa uskon ja toivon syviin vesiin. Tiellä Jumalaa ei näy. Usko kuitenkin sanoo, että Jumala on, ja perillä kulkija tapaa hänet.

”Emmaus on siellä jossain. Sinne tullaan, ja sitten vasta tajutaan”, Antti Nylén kiteyttää.

Rekola kirjoitti, että inhimillisen kielen kuluminen ja riittämättömyys tulevat kaikkein selvimmin vastaan, kun kristitty yrittää puhua taivaasta. ”Mekään emme voi aavistaa, mikä meitä siellä odottaa.”

Aivan tyhjän päällä ihmiset eivät tiellä kuitenkaan ole. Kun Jeesus oli jo paljastanut itsensä ja kadonnut taas, opetuslapset sanoivat: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille?”

”Siinä tuntemattomassa lähimmäisessä he näkevät jotakin, josta ei haluaisi erota”, Nylén selittää.

Jumalan tuntu tien päällä saa sydämen hehkumaan. Ja missä Jumala tuntuu? Tuntemattomassa lähimmäisessä.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Jumala vaikenee eikä ihminen saa vastausta – K&k julkaisee hiljaisella viikolla ääneen luettuja katkelmia Juhani Rekolan esseistä

Hengellisyys

Juhani Rekolan ajattelussa viehättää se, että hän ei rakenna kiiltokuvia, sanoo pappi Jan Ahonen.


Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.