Kesälomalla voi lähteä perheen kanssa retkelle vaikka oman kerrostalokodin lähimetsään.
”Lapset ja kukat kasvavat kesäisin”
Lomalla kannattaa panna eväsreppu selkään ja lähteä jälkikasvun kanssa retkelle.
Kesäloman koittaessa lapsiperheissä voi pinna kiristyä, vaikka haaveissa on mukava ja rento aika perheen kanssa. Lapset ovat levottomina kuin lentoon lähdössä, ja aikuinen huomaa itse reagoivansa tikkuisesti.
— Lapsella on stressi kiireisen arjen jälkeen ja hänen voi olla vaikea yhtäkkiä asettua aloilleen. Aikuisen olisi hyvä opetella sietämään loman alussa lapsen levottomuutta ja miettiä, mikä olisi hyvä keino purkaa sitä niin, että keho vapautuu stressitilasta, kertoo pääsihteeri Mirjam Kalland Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.
Kalland ehdottaa lapsen stressin purkamiseen sellaista tekemistä, joka väsyttää kehon mutta ei mieltä. Liikunta kaikissa muodoissaan yleensä toimii. Uidessa tai patikkaretkellä ohjelmoidun arjen aikataulut ja kiireet unohtuvat.
— Kun sekä keho että mieli ovat rauhoittuneet, löytyy taito olemiseen, Kalland toteaa.
Niin kuin aikuinen työstään, myös lapsi kaipaa lepoa ja taukoa koulunkäynnistä ja harrastuksista pitkän talven jälkeen. Kesä on aikaa, jolloin lapsi kehittyy nopeasti.
— Vanha sanonta ”lapset ja kukat kasvavat kesäisin” pitää paikkansa, sillä kesällä lapsen pituus- ja muut käyrät nousevat kasvuun. Toivottavasti lapsi saa silloin ulkoilla, liikkua ja nukkua pitkään, Mirjam Kalland sanoo.
— Jalkapallomatseissa pelaaminen on toki kiinnostavaa, mutta kesällä lapsen olisi hyvä saada liikkua vapaasti. Kaikenlaiset reissut ovat mukavia. Lapsiperheissä kannattaa panna reppu selkään, ottaa eväät mukaan ja lähteä retkelle.
Retkelle lähdön valmisteluissa on tärkeää, että eväät valitaan lapsen kanssa ja tehdään yhdessä.
— Aikuinen voi vielä keksiä reppuun mukaan pienen yllätyksen, esimerkiksi jotain makeaa hyvää.
Retkelle lähteminen ei tarkoita välttämättä sitä, että täytyy lähteä omalla autolla toiselle puolelle maata. Oman kerrostalon pihalle tai lähipuistoon tehty retki käy yhtä hyvin, ja bussilippujen hinnalla pääsee kotinurkkia kauemmas.
— Luonto tarjoaa sen, mitä lapsi kaipaa. Lapsi ei tarvitse keinotekoista ohjelmaa huvipuistoissa. Paine siihen, että täytyy juosta huvituksesta toiseen tulee ennemminkin ulkoapäin — kun muka kaikki muutkin tekevät niin. Tutkimusten mukaan lapsi muistaa kuitenkin parhaiten hyvät ja rauhalliset hetket aikuisen kanssa eikä niinkään extreme-kokemuksia puuhamaissa.
”Täällä ei oo mitään tekemistä!” voi kuulua varsinkin isompien lasten suusta, jos perhe viettää lomaa paikassa, jossa ei ole televisiota eikä tietokonetta.
— Ei ole mitään tekemistä -kommenttiin aikuinen voi vastata, että ”eikö olekin ihanaa, kun ei ole mitään!” Kyllä lapset pian jotain tekemistä keksivät, varsinkin jos kelit ovat hyvät. Sadepäivinä taas voi sisällä pelata pelejä, piirtää tai lukea, Mirjam Kalland ehdottaa.
Joskus sateen jatkuessa meno neljän seinän sisällä saattaa yltyä jo tuskaisen puolelle. Kallandilla on niiden päivien varalle pari varmaa niksiä, joista lapset innostuvat. Pullapäivä tehoaa aina.
— Lapset tykkäävät olla mukana leipomassa pullaa tai leipää tai mitä tahansa. Ääneen lukeminen on maaginen keino rauhoittaa kaikki, myös isommat lapset ja aikuiset. Voi lukea uudelleen samoja vanhoja kirjoja, joita on aikoja sitten luettu, esimerkiksi Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu ja Saariston lapset ovat kivaa kesälukemista.
Mikään ei myöskään estä lähtemästä ulos, vaikka sataa: sadevaatteet ylle ja matkaan.
Viikon ulkomaanreissuun ei Mirjam Kallandin mielestä kannata ympätä liikaa ohjelmaa. Väsyneenä nähtävyydeltä toiselle kiertämisestä ei nauti kukaan. Ennen matkaa kannattaa miettiä odotukset ja ohjelma.
— Jokainen perhe löytää oman rytminsä, mutta voisi päättää esimerkiksi, että tekee vain joka toinen päivä retken johonkin kohteeseen. Voisi ajatella niin, että vaikka aikaa on vain tämä viikko, niin nyt nautitaan vaikkapa vain tuoksuista ympärillämme, eikä suunnitella muuta ohjelmaa.
— Lomalla täytyy löytää sellainen tasapaino, että kaikki perheenjäsenet ovat tyytyväisiä. Joskus kannattaa tehdä niin, että toinen vanhemmista on lasten kanssa ja toinen saa mennä itsekseen minne haluaa.
Koko perheen ei myöskään tarvitse kulkea koko ajan yhdessä. Jälkikasvu voidaan jakaa niin, että kukin lapsi tekee aina välillä jotakin aivan kahdestaan toisen vanhemman kanssa ja saa näin tämän jakamattoman huomion.
Lomanviettoon saattaa kuulua aikuisten alkoholinkäyttöä. Pienen lapsen näkökulmasta humalainen aikuinen on pelottava ja ennalta-arvaamaton. Isommasta lapsesta aikuisen humalatila tuntuu myös nololta. Kallandin mielestä aikuisten pitäisi katsoa peiliin.
— Aikuisten kannattaa miettiä rehellisesti, miten oma alkoholinkäyttö vaikuttaa perheen sisäiseen vuorovaikutukseen. Liittyvätkö riidat aina alkoholinkäyttöön? Miten alkoholinkäyttöni vaikuttaa minuun äitinä ja isänä? Minkälaisen mallin annan lapsilleni?
Kallandin mielestä on hyvä myös miettiä, kuinka alkoholi yleensä liittyy elämään. Onko niin, että nimipäivinäkin on alkoholia tarjolla? Liittyykö alkoholi aina hyviin ja mielihyvää tuottaviin hetkiin? Vai olisiko muitakin tapoja juhlia?
Jaa tämä artikkeli: