”Maasta olet sinä tullut”

”Maasta olet sinä tullut”

Kari Tiainen ja Irma Tomperi jättivät jäähyväiset isälleen Honkanummen hautausmaalla.

Syyskuun 22. päivä kello kolme yöllä Irma Tomperi heräsi, kun puhelin soi. Puhelu tuli Kaunialan sairaalasta.

– Isän kuolemaa oli osattu jo odottaa, mutta tieto siitä oli kuitenkin yllättävän raskas. Siihen ehkä vaikuttaa sekin, että molemmat vanhempamme kuolivat lyhyen ajan sisällä.

Äiti kuoli huhtikuussa.

– Äidin kuoleman jälkeen minulle tuli aktiivinen vaihe. Halusin kertoa siitä ja hoitaa asioita, mutta nyt tuntuu, etten oikein jaksaisi edes puhua isän kuolemasta.

Kuolemaan ei totu.

– Joku voisi kuvitella, että kuoleman hyväksyminen olisi helpompaa, kun äiti on jo kuollut. Käytännön asioiden hoito on helpompaa, mutta muuten ei yhtään, Irman veli Kari Tiainen toteaa.

Surussa Irmalla ja Karilla on tukena toinen toisensa ja muut läheiset.

– Odotellaan päivä kerrallaan hautajaispäivää. Lauantai on seuraava etappi, Kari sanoo.

– Sisälläni menee hirveästi kaikenlaisia tunteita. Autoimme isää ja äitiä paljon, mutta silti mietin, että olisiko vielä pitänyt tehdä jotain. Toisaalta järjellä tietää, että ei enää olisi voinut muuta, Irma pohtii.

– Meille ei saa tulla sellaista tunnetta, ettemmekö olisi tehneet tarpeeksi. Jos kaikki auttaisivat vanhempiaan sen verran kuin me, ei kenelläkään olisi mitään hätää, Kari toteaa.

Isä odotti jo kuolemaa

Kuollessaan Kaarlo Tiainen oli 92-vuotias. Hän oli syntynyt Parikkalassa ja asui pitkään Vantaalla. Ensin Vaaralassa vuodesta 1949 vuoteen 1977 ja sitten Koivukylässä. Viimeinen koti oli Rekolassa helmikuuhun asti. Kaunialan sairaalassa Kaarlo ehti asua puolisen vuotta.

– Isän kunto huononi äidin kuoleman jälkeen. Isällä oli Alzheimerin tauti, mutta hän pysyi melkein loppuun asti omana itsenään niin, ettei persoonallisuus muuttunut, Irma Tomperi kertoo.

– Muistikatkoksia tuli, mutta isä tajusi itsekin, ettei muisti ollut enää sama kuin ennen, Kari Tiainen jatkaa.

Viimeisen kerran Kari kävi tapaamassa Kaarloa sairaalassa torstaina. Sunnuntain ja maanantain vastaisen yönä tämä kuoli.

– Isä oli silloin ihmeen hyvävointinen ja pystyi juttelemaan. Hän sanoi minulle kuitenkin, että nyt taitaa olla sellainen tilanne, että viimeisiä virsiä tässä veisaillaan.

Kaarlo oli pitkään puhunut siitä, että haluaisi jo pois täältä.

– Varmaan vuoden verran isä puhui eutanasiasta. Hän toivoi, että Suomessa olisi sellainen laki, että vanhat ihmiset päästettäisiin pois, Irma Tomperi sanoo.

Kaarlo oli kertonut lapsilleen – vähän niin kuin vitsinä – että kun hän oli puhunut lääkärille eutanasiasta, lääkäri oli määrännyt hänelle mielialalääkettä.

Hautajaisjärjestelyjä

Hautaan siunaaminen toimitetaan yleensä 2–3 viikon kuluessa kuolemasta. Kari Tiainen ja Irma Tomperi halusivat yksityisen hautaustoimiston hoitavan isänsä hautajaisjärjestelyt. Helsingin hautaushuolto oli tuttu paikka äidin hautajaisista.

Hautaustoimistosta hoidettiin siunausaika ja -paikka, pappi, kanttori ja sooloesiintyjä sekä kukkatilaukset, arkku, tuhkauurna, vainajan vaatetus ja kuljetus sairaalasta Honkanummen kappeleiden kylmähuoneeseen.

– Meillä voi sopia, mitä palveluita käyttää ja mitä ei tarvitse. Peruspalveluiden lisäksi voi tilata muun muassa kukkalaitteet arkulle, kappelin koristelun, lehti-ilmoituksen, muistotilaisuuspaikan, kantajat, valokuvauksen, pitopalvelun ja perunkirjoitukset, hautaustoimistovirkailija Seija Ranssi luettelee.

– Omaisten tarvitsee antaa vain tiedot vainajasta, niin me hoidamme hautajaisjärjestelyissä kaiken alusta loppuun.

Hautaustoimisto velottaa kaikista eri palveluistaan tietyn summan. Kokonaiskustannus tulee omaisten tekemistä valinnoista.

– Jos ei puhuta halvimmasta eikä kalleimmasta vaihtoehdosta, laskun loppusumma vaihtelee yleensä 1200 ja 3000 euron välillä, Ranssi sanoo.

Jos järjestää hautajaiset itse, pappi, kanttori ja siunaustilaisuuden aika ja paikka varataan kirkkoherranvirastosta ja hautapaikka Vantaan seurakuntien hautatoimistosta Tikkurilasta. Silloinkin yksityistä hautaustoimistoa tarvitaan, sillä sieltä hankitaan arkku ja tarvittaessa tuhkauurna sekä vainajan kuljetus ja pukeminen arkkuun.

– Vainaja voidaan pukea puuvilla- tai pellavavaatteeseen tai vainajan omiin vaatteisiin yöpuvusta juhlapukuun. Nykyisin aika moni valitsee vainajan omat vaatteet, Ranssi kertoo.

Seurakunta perii maksun haudan lunastuksesta, hautaamisesta ja tuhkaamisesta. Papin ja kanttorin sekä kappelin tai kirkon käyttö ei maksa seurakunnan jäsenille. Väestörekisteriin kuuluvilta seurakunta perii maksun kappelin tai kirkon käytöstä.

– Vantaalaiselle muistolehdon tuhkasija maksaa 285 euroa. Tuhkahauta uuteen hautaan maksaa 455 euroa ja vanhaan hautaan 275 euroa. Arkkuhauta maksaa uuteen hautaan 1520 euroa ja vanhaan hautaan 500 euroa, kertoo Vantaan seurakuntien hautaustoimen päällikkö Minna Aho.

Hautapaikat ovat omaisten hallinnassa 25 vuotta, jonka jälkeen hallinta-aikaa voi halutessaan jatkaa.

Vainajan muistelua

Sotavuosina Kaarlo Tiainen taisteli Kannaksella asemasodassa, jossa hänen jalkansa haavoittui. Kaarlo opiskeli vaatturiksi Invalidisäätiöllä ja tapasi keittiöapulaisena työskennelleen tulevan vaimonsa siellä.

– Sotavuosistaan isä ei puhunut juuri koskaan. Eikä hän halunnut katsoa sotaelokuvia eikä lukea sotakirjoja, Kari Tiainen kertoo.

Kaarlo oli mukana politiikassa ja hänellä oli luottamustehtäviä vapaapalokunnassa, tiehoitokunnassa ja urheiluseurassa. Hän oli lastensa mukaan tunnollinen, toiset huomioiva ja rehellinen mies.

– Vaarala oli ihan alkuvaiheessa 1950-luvun alussa, ja isä oli sitä aktiivisesti kehittämässä, Irma Tomperi sanoo.

Kaarlo-isä oli kätevä käsistään ja rakensi Joutsaan mökin. Eläkkeelle päästyään hän vietti siellä vaimonsa kanssa suurimman osan ajastaan. Lapset perheineen kävivät vierailulla.

Kun Kaarlo nuorena miehenä tuli Helsinkiin töihin, hän erosi kirkosta.

– Isä oli käynyt Kallion kirkossa. Hän oli katsellut siellä koristeita ja todennut, että hänellä on niin pieni palkka, ettei hänen tarvitse sinne enää niitä hommata, Kari muistelee isänsä selittäneen.

– Minä luulen, että sodassa loukkaantuminen vaikutti kirkosta eroamiseen jollain tavalla. Mutta kun äiti kuoli, isä alkoi puhua uskontoon liittyvistä asioista. Hän sanoi, että ’olen odottanut, että pääsisin pois, mutta ei ole Taivaan Isä vielä kutsunut’, Irma sanoo.

Sairaalassa Kaarlo oli harmitellut hoitajille sitä, että kun hän ei kuulu kirkkoon, pappi ei ehkä tule hänen juttusilleen.

– Se jäi kyllä epäselväksi, että ehtikö pappi käydä hänen luonaan, Irma toteaa.

Keskustelu pastorin kanssa

Pastori Mari Liimatainen huomasi lokakuun alussa seurakuntien sähköisestä kalenterista hänelle varatun siunaustilaisuuden. Hän soitti Kari Tiaiselle ja sopi toimituskeskusteluajan. Keskustelussa omaiset saavat kertoa vainajasta, hänen elämästään ja kuolemastaan. Pappi käy läpi, mitä siunaustilaisuudessa tapahtuu.

Hautaan siunaamisessa on yksi kaava, jossa eroavuudet tulevat lähinnä siitä, milloin ja missä kukat lasketaan.

– Varsinaisiin vainajan siunaamissanoihin on kyllä vaihtoehtoja ja raamatuntekstit tietenkin vaihtelevat. Uskontunnustuksen jotkut haluavat jättää pois silloin, jos vainaja on kuulunut väestörekisteriin, Liimatainen kertoo.

Joskus omaiset ihmettelevät, kun pappi ei saavukaan hautaan siunaamisen jälkeiseen muistojuhlaan.

– Omaiset saavat itse päättää, haluavatko he papin mukaan muistotilaisuuteen vai eivät. Mutta jos pappi halutaan mukaan, siitä on hyvä kertoa etukäteen, että pappi osaa varata siihen aikaa, Liimatainen neuvoo.

Kuolema ja hautajaiset voivat pelottaa ja ahdistaakin. Kirkon sanoma kuitenkin lohduttaa Liimataisen mukaan monia, on ihmisellä ollut sitten mikä tahansa käsitys kirkosta ennen kuolemantapausta.

– Saamme luottaa, että meitä odottaa ikuinen elämä. Sinne me oikeasti kuulumme ja sieltä me olemme lähteneet, Liimatainen sanoo.

– Hautajaiset ovat jumalanpalvelus, jossa Jumala toimii. Myös musiikki ja rukoukset lohduttavat. Vainaja on hyvässä paikassa. Lähellä Jumalaa.

Hautaan siunaaminen ja muistojuhla

Lauantai 11.10. on Kaarlo Tiaisen hautaansiunaamispäivä. Aamulla omaiset kävelevät Honkanummen hautausmaan isoa kappelia kohti. Edellinen siunaustilaisuus on juuri loppunut.

Penkkeihin istuutuu parisenkymmentä aikuista ja seitsemän lasta. Seitsenhaaraisten kynttelikköjen kynttilät palavat alttarilla ja maljakossa on lilan värisiä kukkia. Kaiken keskellä on valkoinen arkku.

Sellon soitto alkaa. Albinonin Adagion jälkeen Irma Tomperi menee puolisonsa kanssa arkun luo laskemaan kukkatervehdyksen. ”Hyvää matkaa isä, ja kiitos.” Kari Tiainen ja hänen avovaimonsa laskevat kukat seuraavana. ”Kiitos isä kaikesta, nuku hyvin.”

Lapsenlapset perheineen – isänsä sylissä myös suvun nuorimmainen, nelikuukautinen vauva – käyvät kukin vuorollaan muistamassa vaaria ja isovaaria. Montaa sanaa ei lausuta ääneen. Surumielinen ja arvokas tunnelma puhuu puolestaan.

Lauletaan virsi 30 Maa on niin kaunis ennen kuin pastori Mari Liimatainen lukee psalmin ja rukouksen ja muistelee Kaarlo Tiaista. Pappi myös lohduttaa omaisia. ”Enää ei voi sanoa hänelle, että rakastaa. Mutta silloin, kun meillä on kaikkein vaikeinta, Jumala on kaikkein lähimpänä.”

Kun uskontunnustus on lausuttu, pappi siunaa Kaarlo Tiaisen viimeiselle matkalle. Hän tekee hiekasta ristin arkun päälle. ”Maasta olet sinä tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla. Jeesus Kristus Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä.”

Lauluesityksenä kuullaan Veteraanin iltahuuto – sotaveteraanin muistoksi. ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!”

Lopuksi lausutaan Isä meidän -rukous ja Herran siunaus ja lauletaan virsi 631 Oi, Herra, jos mä matkamies maan. Sellomusiikin saattelemana hautajaisväki siirtyy muistojuhlaan Rekolan Pyhän Andreaan kirkon seurakuntasaliin.

Tuhkauurnan lasku

Tiistaiaamuna 21.10. Kari Tiai­nen ja Irma Tomperi istuvat Honkanummen hautausmaan krematorion kappelissa. Pöydällä kynttilän ja kukkien vieressä on isän tuhkauurna. Vahtimestari tulee kappeliin ja kysyy, haluaako jompikumpi kantaa uurnan haudalle. Kari ottaa uurnan syliinsä.

Krematoriosta on aika monta askelta Tiaisten sukuhaudalle. Ennen tätä sinne on haudattu neljä vainajaa. Irma ja Kari kävelevät vahtimestarin perässä.

Haudalla näkyy hiekkakasa, kaivettu pieni kuoppa ja lapio. Hautakiven vieressä ovat siunaustilaisuudessa annetut punaiset ja valkoiset ruusut. Vahtimestarin avustuksella Kari irrottaa narun ja laskee tuhkauurnan maan syliin.

Jaa tämä artikkeli: