”Suojele meitä kaikkia”
Henna Kauppila, Lotta Uusitalo, Hilda Peltola, Hertta Saarikivi, Joel Kaltiainen ja Enni Jumisko tutustuvat huivien avulla monenväriseen maailmaan.

”Suojele meitä kaikkia”

Päiväkerhossa opetellaan hiljentymistä.

Naapurinkujan ostoskeskuksen seinällä näkyy kyltti, jossa lukee Vantaanlaakson seurakuntatila. Oikeassa paikassa ollaan, mutta ovea ei löydy.

– Mene rappuset ylös, sieltä pääsee päiväkerhoon, rakennuksen takaa, ruokakaupan myyjä opastaa.

Rappusten yläpäässä vasemmalla on yökerho. Ymmärsinköhän reittiohjeen oikein? Vielä muutama askel eteenpäin, terassin vieressä on ikkuna, katson sisään. Siellä istuu lattialla piirissä pieniä lapsia ja kaksi aikuista.

Vantaanlaakson päiväkerho alkaa joka tiistai ja perjantai kello 9. Lapsista suurin osa on noin 3-vuotiaita. Lastenohjaajina toimivat Salme Lehtinen ja Lotta Uusitalo.

– Miltä maailma näyttää huivin läpi? Salme kysyy piirissä istuvilta lapsilta, joilla on käsissään erivärisiä sifonkihuiveja.

– Kaikki kerholaiset ovat ihan oransseja! Hertta Saarikivi huudahtaa.

Vihreän, oranssin ja sinisen maailman ihmettelyn ja huivien huiskuttelun jälkeen mietitään, mikä vuodenaika mahtaa olla.

– Ei ole enää mansikoita, kuuluu Hilda Peltolan kommentti.

Kohta piiristä kuuluu laulu Keltaiset lehdet ja ruskeat.

Piirin keskellä kulkee ympyrässä naru. Se kertoo siitä, että kerhossa ollaan yhdessä. Huivit sidotaan naruun kiinni. Samalla opetellaan pyytämään apua, jos itse ei onnistu solmimisessa. Aikuiset kyllä auttavat.

– Noustaan seisomaan ja kävellään piirissä, Salme kehottaa.

– Mä en jaksa, toteaa Joel Kaltiainen, mutta jaksaa kuitenkin.

Kävelyn jälkeen istutaan takaisin lattialle piiriin. Vuorossa on tärkeä hetki, johon tarvitaan kaksi kellonsoittajaa. Tänään triangeleja saavat soittaa Väinö Kauppila ja Hertta. Lattialla on lautanen, jolle Salme laittaa valkoisen pitkän kynttilän. Kuunnellaan hiljaa -laulua säestää triangelien kilke.

Salme sytyttää kynttilän. Syttyy kynttilä, istumme nyt hiljaa lauletaan varovasti. Laulun jälkeen hiljennytään. Salme sanoo, että rukoillaan kerhorukous.

– Laitetaan kädet ristiin, joku kerholaisista tietää.

– Kun siunataan ruoka, siinä ei tarvi laittaa, muistelee toinen.

Pienet, suuret ihmiset Taivaan Isä suojele, siunaa meitä kaikkia, kerhossa ja kotona. Aamen.

– Hartauksissa pitää ottaa lapsen ikä huomioon. Pieniä lapsia ajatellen hartaus on iloa ja ihmettelyä esimerkiksi alttarikynttilästä, Salme selvittää.

Aamun aloituksen ja hartauden jälkeen siirrytään välisermin toiselle puolelle, jossa ovat lasten mitoille tehdyt pöydät ja tuolit. Salme neuvoo, miten tänään maalataan syksyn lehtiä. Lapset istuvat pöydän ympärillä.

– Mä haluan punaista!

– Mä haluan appelsiinin väriä!

Värejä litistetään kahden A4-kokoisen kalvon väliin sormilla painellen. Lapsia ihmetyttää, kun väri ei tartukaan sormiin eikä mihinkään, se vain leviää.

– Ei väri tartu kalvon läpi, vaikka nenälläkin kokeilisit, Lotta ohjaa hymyssä suin pientä maalaria.

Salme ja Lotta piirtävät lasten kädet värien päälle. Myöhemmin, kun värit ovat kuivuneet, he leikkaavat käsikuviot lehdiksi puuhun, joka on ikkunassa.

Kun maalaukset ovat valmiit, riennetään leikkimään. Keittiönurkkauksessa alkaa ruoanlaitto. Silityslauta viritetään valmiiksi. Automatolta kuuluu jo pärinä.

– Milloin me syödään? Joel kysyy reppuaan kantaen.

– Ihan kohta. Siivotaan ensin vain tavarat paikoilleen, Salme vastaa.

Samassa kuuluu kolinaa ja ”oo!”. Hilda kantaa kahvikuppikasaa kohti pikkukeittiötä ja lautaset putoilevat pitkin lattiaa. Astiasto on onneksi tehty muovista. Enni Jumisko se vaan keittelee rauhassa kahvia, jonka hän hetken kuluttua tarjoilee Salmelle.

Salme on tehnyt töitä lasten ja nuorten kanssa 24 vuotta. Hänen mielestään lapset ovat samanlaisia, vaikka maailma ympärillä muuttuukin.

– Nykyvanhemmat pitävät lapsistaan tosi hyvää huolta. Joskus mietityttää, miten aikuiset itse jaksavat. Olisi hyvä myös muistaa, että aikuinen on aikuinen ja lapsi on lapsi.

Salmen mielestä lapsen hengellisyys on sellaista, ettei sitä voi aina pukea sanoiksi. Se on joka puolella ja kaikkialla.

– Lapsella on hengellisiä kysymyksiä, mutta eivät ne ole irrallaan lapsen muusta elämästä. Hengellisyys on lapsessa syvällä. Toivon, että lapsi voi kysyä hengellisiä kysymyksiä missä tahansa. Ja että niihin vastataan.

– Ehkä seurakunnan kerhossa pystytään puhumaan vapaammin elämään ja kuolemaan liittyvistä asioista kuin muissa kerhoissa, hän pohtii.

Kerhon eväshetki on alkamassa. Aluksi laitetaan kädet ristiin ja lausutaan yhteen ääneen ruokarukous: Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen.

Lauri Nurmi istuu rauhallisena Noa Rautiaisen vieressä. Henna Kauppilan eväsrasiassa on kaksi leipää, joista toisen hän antaa ensin pikkuveljelle. Sen jälkeen hän haukkaa itse kinkku-juustoleivästään.

Salme pohtii, mikä tekee alle neljävuotiaan lapsen päiväkerhosta turvallisen.

– Toimimme lasten ehdoilla, mutta rituaalit ja samana toistuva rytmi ovat pienelle lapselle tärkeitä. Esimerkiksi ruokahetkestä lapsi osaa hahmottaa sen, että kohta on se aika, kun äiti tulee hakemaan.

Eväsrasioiden kadottua reppuihin siirtyvät lapset rakentelemaan lattialle isoilla muotopatjoilla. Ohjattujen tuokioiden jälkeen on mukava heittäytyä taas leikin huumaan.

– Tässä vaiheessa syksyä, kun ryhmä on uusi ja vasta aluillaan, keskitymme tutustumaan toisiimme. Kun kerhokausi alkoi, rakensimme lasten kanssa yhdessä alttarin, Salme kertoo.

Kun kello lähestyy puolta kahtatoista, alkavat siivoushommat. Patjat laitetaan paikoilleen ja sen jälkeen mennään sohvalle istumaan.

Kerhon päätteeksi Puppe menee sirkukseen. Salme lukee kirjaa ja kahdeksan tiivistä silmäparia seuraa, mitä sivujen piilokuvista paljastuu.

– Äiti tuli! Enni huomaa ikkunasta.

Äitejä alkaa kerääntyä ulos odottamaan pikku kerholaisiaan, on joukossa kaksi isääkin. Eteisessä harjoitellaan vielä pukemista. Missä kengät, kumpaan jalkaan, entäs takki ja vielä hattu. Reppu selkään ja jonossa Salmen johdolla ulos.


  • Seurakunnan päiväkerhot on tarkoitettu yli 3-vuotiaille lapsille. Vantaankosken seurakunnassa alaikäraja on 2,5 vuotta.
  • Päiväkerhot kokoontuvat 2 kertaa viikossa 2–3 tuntia. Kerhoon voi osallistua myös vain kerran viikossa. Ohjaajina toimivat koulutetut lastenohjaajat.
  • Vantaalla oli ­vuonna 2013 52 seurakunnan päiväkerhoa. Niissä kävi yhteensä 772 kerholaista.

Jaa tämä artikkeli:

Minuutissa mystikoksi

Villi city