"Tämä on siisti ammatti" – Lenni-Kalle Taipale on elämänsä vauhdissa
Lenni-Kalle Taipale käy monta kertaa viikossa Tikkurilan jäähallilla, jossa hänen tyttärensä harrastaa taitoluistelua ja poikansa jääkiekkoa. Kuva: Sirpa Päivinen

Lenni-Kalle Taipale käy monta kertaa viikossa Tikkurilan jäähallilla, jossa hänen tyttärensä harrastaa taitoluistelua ja poikansa jääkiekkoa. Kuva: Sirpa Päivinen

"Tämä on siisti ammatti" – Lenni-Kalle Taipale on elämänsä vauhdissa

Lapsena Lenni-Kalle Taipale ei ollut erityisen kiinnostunut soittoharjoituksista. Kun into musiikkiin syttyi, se alkoi viedä mukanaan.

Muusikko Lenni-Kalle Taipale ajaa Tikkurilan jäähallille monta kertaa viikossa aina, kun vain työt sen sallivat. Kyydissä on taitoluistelua harrastava tytär tai jääkiekkoileva poika.

– Toimin junnujoukkueen apuvalmentajana Kiekko-Vantaassa. Voin olla tolppana, jota kiertää. Kun poika alkoi harrastaa jääkiekkoa, hommasin itsellenikin varusteet. Minäkin käyn pelaamassa silloin tällöin.

Taipaleen oma laji on kuitenkin salibandy, tätä nykyä ikämiesjoukkueessa ja SM35-kilpasarjassa. Lisäksi hän käy pelailemassa vitosdivarin joukkueessa. Loppusyksyn parikuukautinen keikkaputki on kuitenkin jättänyt vähemmän aikaa urheilulle.

Parin viikon aikana Lenni-Kalle Taipale on säestänyt Olli Lindholmia, Anna Puuta, Michael Monroeta, Sami Pitkämöä, Laura Pyrröä, Juha Tapiota, Otto Kanervaa, Lauri Tähkää ja Laura Voutilaista.

– Tämä on siisti ammatti. Työni on supermonipuolista ja vaihtelevaa. Freelance-muusikon täytyy joka kerta yrittää olla entistä parempi.

– Päätyöni on Voice of Finland. Olen toiminut ohjelman musiikkituottajana ja bändin liiderinä ensimmäisestä kaudesta lähtien. Tämän kauden työt käynnistyivät syyskuussa ja jatkuvat vuodenvaihteessa. Maalis–huhtikuussa tehdään live-lähetykset.
 

Tavallinen poika, jolla on tarkka sävelkorva

Lenni-Kallen musikaalisuus huomattiin varhain. Kymmenen vuotta vanhempi isoveli Antti-Olli harrasti pianonsoittoa. Kun pikkuveli oli vielä vauva, isoveli huomasi, että tällä oli tarkka korva. Myöhemmin se paljastui absoluuttiseksi sävelkorvaksi.

– Absoluuttisesta sävelkorvasta on ollut minulle hyötyä, varsikin nuorena. Kun olin 16–25-vuotias, sävelkorvani oli huipputarkka. Silloin epävireisyys aivan sananmukaisesti otti korviin. Ajan mittaan sävelkorvani on elastisoitunut, enkä ole nykyään militantin tarkka. Se on ihan hyvä juttu.

– Se, että tietää mikä sävel mikin on, on yksi aisti toisten joukossa. Minulla on teoria, että absoluuttiselle sävelkorvalle käy samoin kuin näölle. Iän mittaan sävelkorva löystyy ja vireystaso laskee.

Isoveljeään seuraten Lenni-Kalle alkoi soittaa pianoa 3-vuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin hän alkoi soittaa myös viulua.
 

Olen koulut kesken jättänyt tyyppi. En ole siitä ylpeä, mutta niin elämä ja asiat ovat menneet."
 

– Ei minusta pitänyt ikinä mitään viulistia tulla. Viulunsoitto oli vastapainoa pianonsoitolle. Vanhemmat vitsailivat, että minustahan voisi joskus tulla kapellimestari.

– Soitin viulua kymmenen vuotta, ja suoritin musiikkiopistossa kaikki peruskurssit 3/3:een asti. Olin viidentoista, kun vanhemmat lupasivat, että saisin mopon, jos arvosanani olisi kiitettävä. Jäin pisteen päähän, enkä saanut mopoa. Viulunsoittoni loppui siihen.

Kouluikäisenä Lenni-Kalle soitti Espoon musiikkiopistossa. Peruskoulunsa hän kävi musiikkiluokalla.

– Olin tavallinen poika. Lapsena minua ei kiinnostanut harjoitella soittamista. Leikin ja urheilin, soittaminen oli sivuasia. Mutta yläasteikäisenä, kun useimpia alkavat kiinnostaa aivan muunlaiset asiat, minua alkoi kiinnostaa musiikki.

– Kun oma into tuli, aloin kehittyä ja opin nopeasti. Varmaan niin käy, kun lapsi tai nuori löytää oman lajinsa, onpa se sitten mikä tahansa taitolaji – vaikka taitoluistelu tai lätkä. Kun joku on ylivoimaisen hyvä jossakin lajissa, kuten joku NHL-kiekkoilija tai Usain Bolt juoksussa, kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni pitkin.
 

Myönteisenä ja luottavaisena eteenpäin

Lenni-Kalle Taipale arvioi olleensa helppo murrosikäinen, joka vain soitti ja pelasi pihapelejä: sählyä, lätkää ja fudista. Hän jatkoi koulunkäyntiään Tapiolan lukion musiikkilinjalla.

– Ensimmäisen lukiovuoden aikana soittaminen muuttui ammattimaiseksi. Pyrin ja pääsin Oulunkylän Pop & Jazz -konservatorioon. Vaikka jätin lukion, kävin joskus syksyllä koululla. Sieltä käytäviltä musiikinopettaja Mape Lappalainen huomasi minut ja kysyi lämmittelijäksi Trio Töykeiden keikalle.

Niin sai alkunsa Lenni-Kalle Taipale Trio. Sen ensimmäinen keikka oli 12.12.1995. Seuraavana keväänä soittaminen ja keikkailu lisääntyivät melkein räjähdysmäisesti.

Vuonna 1997 trio voitti Suomen Pohjolan kyky -kilpailun ja tuli Norjassa toiseksi. Vuosien mittaan trio on jatkanut muuttunein kokoonpanoin ja myös levyttänyt. Vuonna 1997 Taipaleesta tuli Pori Jazzin vuoden taitelija.

Konservatorion opinnot jäivät taka-alalle ensimmäisten vuosien jälkeen. Taipale kävi siellä soittotunneilla vielä muutaman vuoden.

– Olen koulut kesken jättänyt tyyppi. En ole siitä ylpeä, mutta niin elämä ja asiat ovat menneet. Töiden tekemistä ja harjoittelua en aio lopettaa.

Yhä jatkuva tv-muusikon ura alkoi 1999 Joonas Hytönen showssa. Vuonna 2003 käynnistyi yhteistyö Vesa-Matti Loirin kanssa. Loirista tuli Taipaleelle tärkeä vaikuttaja.
 

Lapsena minua ei kiinnostanut harjoitella soittamista. Leikin ja urheilin, soittaminen oli sivuasia."
 

– Hänen yhtyeessään tutustuin myös rumpali Kalle Torniaiseen. Kallesta on tullut minulle tärkeä työpari. Hän on mukana Voice of Finlandissa. Hänen kanssaan myös esituotamme ja sovitamme musiikkia ohjelmaan. Viime keväästä lähtien olemme Kallen kanssa vetäytyneet studiolle myös säveltämään muita proggiksiamme.

Bändien ja orkestereiden kanssa Lenni-Kalle Taipale on pitänyt ohjeenaan sanaparia happy and confident.

– Kun asenne on myönteinen ja luottavainen, ei mikään voi mennä kokonaan pieleen. Varsinkin silloin, kun tv-työssä toimitaan vasta-alkajien kanssa, on oikeanlainen työyhteisö ja ilmapiiri tärkeä. Hyvät vitsit välissä eivät haittaa työntekoa.

Taipale on 9-vuotiaasta fanittanut Michael Jacksonia, ja kuuntelee hänen tuotantoaan päivittäin. Tuore ihastus on Bruno Marsin uusin levy.

K24 Magic -levyssä on paljon samaa kuin Jacksonin levyissä. Rytmi, melodia, lyriikat ja svengi ovat kohdillaan. Kun kuuntelen sitä autossa, olen aivan fiiliksissä.

Taipale kertoo löytäneensä 35-vuotiaana uuden fanituksen kohteen: klassisen musiikin. Mieleen on noussut haave säveltää vielä joskus sinfoniaorkesterille.
 

Vantaasta on tullut rakas kotikaupunki

Ammattimuusikkous on kestänyt 21 vuotta. Niistä 16 vuotta Lenni-Kalle Taipale on asunut Vantaalla.

– Vantaan kaupungin kulttuuripalkinto tuli marraskuussa aivan puskista. Sitähän ei voi hakea. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen. Siitäkin, että palkinto osui hienoon syksyyn. Töitä on ollut joka päivä. Olen elämäni vauhdissa.

Taipale asuu Maria-vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa vaimon lapsuuden kotikulmilla.

– Olen viihtynyt hyvin. On paljon tuttuja, mukava naapurusto, hyvä yhteisö ja aivan mahtava lähikauppa. Käyn siellä välillä vain seurustelemassa ihmisten kanssa.

Taipale viettää joulun kotona, mutta välipäivinä hän lähtee kahdeksi viikoksi Turkuun nauhoituksiin.

– Kun on pitkiä työpäiviä ja intensiivinen työjakso, henkisten voimavarojensa kanssa saa olla tarkkana. Kun asuu yksin hotellihuoneessa, voi välillä pysähtyä. Käyn myös kuntosalilla tai pelaan Kallen kanssa kössiä.

Kuka?

Lenni-Kalle Taipale, 38, vantaalainen muusikko, joka tuottaa, soittaa ja säveltää.

Mitä?

Tuottaa Voice of Finlandin musiikkia. Säveltää ja soittaa yhdessä rumpali Kalle Torniaisen kanssa. Keikkailee monien tunnettujen laulajien kanssa. Sai Vantaan kaupungin kulttuuripalkinnon tänä vuonna.

Motto?

"Tärkeintä on, että on monta siimaa vedessä. Ollaan hiljaa, saadaan kalaa."

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: