"Yhdeksänvuotias on jo addiktoitunut" – kännykkä täyttää tylsän hetken
Aina mukana. Matias Korkeamäki (vas.), Pinja Laitinen, Aaro Packalen ja Iiris Masalin (edessä) pitävät yleensä kännykkänsä seurassa äänettömällä. Kuva: Jani Laukkanen

Aina mukana. Matias Korkeamäki (vas.), Pinja Laitinen, Aaro Packalen ja Iiris Masalin (edessä) pitävät yleensä kännykkänsä seurassa äänettömällä. Kuva: Jani Laukkanen

"Yhdeksänvuotias on jo addiktoitunut" – kännykkä täyttää tylsän hetken

Agricolan kirkon nuorten mielestä some on hyvä juttu, mutta se voi saada yliotteen. "Mä tunnen sellaisia kavereita, että alkaa kädet täristä, kun ei saa heti käyttää kännykkää."

Luolassa eli Mikael Agricolan kirkon nuorisotilassa on paikalla kymmenkunta nuorta. Jokaisella on älypuhelin, jonka päässä – somessa – ovat kaikki kaverit. Miten tämä vaikuttaa kasvokkain tapaamisiin?

Nuorten mukaan kännykkä on seurassa yleensä äänettömällä. Jos se värähtää tai piippaa, siihen reagoidaan heti. Muuten riippuu tilanteesta.

– Jos on tylsä tilanne, tekee mieli tsekata, jos olis jotain virikettä siihen tilanteeseen, Pinja Laitinen, 17, sanoo.
 

Jos joku tulee juttelemaan somessa, siihen on vastattava heti."
 

Myös Lauri Kaskisen, 17, ja Aaro Packalenin, 17, mukaan kännykkä tulee esiin tylsässä tilanteessa.

– Vain huipputärkeisiin tapaamisiin en ota puhelinta edes mukaan. Sellaisia ovat Suomen Taikurien tapaamiset. Olen itsekin taikuri, Kaskinen sanoo ja pärryttää pelikorttejaan.

Pinja on viimeksi ollut puhelimetta rippileirillä.

– Ja hardeissa (hartauksissa) se olis tosi noloo.
 

"Nettiminä on kaikki versiot minusta"

Oikea minä ja nettiminä ovat nuorten mukaan muuten samat, mutta nettiminässä näytetään vain parhaat puolet.

– Kuvat on otettu niin, että mä näytän hyvältä. Se on se minkä sä haluut näyttää, Miikael Packalen, 16, selittää.

Helmer Launosen, 16, suhde nettiminäänsä on ristiriitainen.

– Musta tuntuu, että netti on voittanut taistelun. Nettiminä on kaikki versiot minusta: paljon vanhoja juttuja. Haluaisin vetää ne pois internetistä, mutta se ei ole ihan helppoa.

Hilda Herkman, 16, kertoo olevansa piirtäjä ja laittavansa töitään nettiin. Jälkeenpäin kuvat voivat harmittaa. Toisaalta niistä voi nähdä omaa kehitystään.

Mitä teille tulee mieleen sanasta aito?

Jeesus, vastaa Olivia Luukas, 21, välittömästi.

– Koska se on autenttisinta mitä mun elämässä on. Koska mikään ei oo mitään ilman Jeesusta. Poistin Facebookin, mulla on vaan WhatsApp. En laita kuvia itsestäni. Mä pyrin siihen, etten esitä mitään.
 

"Ilman somea olisin yksinäisempi"

Aaro Packalenin mukaan netti on suoja, jossa voi olla rohkeampi kuin muuten on. Jos on netissä rehellinen, oikea kohtaaminen on ok.

– Jos ei ole, oikea kokemus voi olla tosi outo.

Häntä askarruttaa nettiin liittyvä bisnes.

– Sua seurataan koko ajan sun nimellä. Se on järkyttävän iso bisnes, kun ne pystyy laittamaan kohdennettua mainontaa.

Jos some lakkautettaisiin, se voisi Aaron mielestä rentouttaa elämää.

– Jos joku tulee juttelemaan somessa, siihen on vastattava heti, muuten tilanne menee ohi ja toinen voi loukkaantua. Välillä haluaisi olla rauhassa.
 

Kännykkä tarjoaa käsille turvaa kuin tupakka, tutti tai stressilelu."
 

Hilda arvelee, että olisi ilman somea yksinäisempi. Olivia sanoo tykkäävänsä analogisesta elämästä.

– Somesta on kyllä helpompi löytää kaveri, mutta siinä on myös mahdollista paeta oikeaa kohtaamista.

Pinja jää pohtimaan vaihtoehtoisia tekemisiä ja kysymystä siitä, tarvittaisiinko nettiaikana uusia käytössääntöjä.

– Mulla on kaveri Iissä. Jos ei olisi somea ja soittaisi vaan puhelimella, pitäisi oikeasti olla hirveästi sanottavaa.

– Voisin mä lukea kirjaakin, mutta se olis melkein epäkohteliaampaa, varsinkin kun siihen menee paljon aikaa.
 

"Kännykän käyttö tarttis kieltää koulussa"

Joonas Korkeamäen, 15, mukaan kännyköinti on normaalia, mutta hän ei osaa sanoa, onko se hyvä tapa.

– Ainakin se tarttis kieltää koulussa. On tekosyy sanoa, että joku voi vaikka kuolla.

Useimpien mielestä kännykän käyttö koulussa on ok, jos se ei häiritse muita. Opettajat eivät sitä paheksu – eikä heillä ole valtaa sitä estääkään. Lukiolaisilla on vastuu omasta opiskelustaan.

Koulussa on ehdoton laitekielto vain kokeissa. Jos puhelin kilahtaa, se tulkitaan huijausyritykseksi ja koe hylätään.
 

"Yhdeksänvuotias on jo addiktoitunut"

Netiketti eli käyttäytyminen netissä on Agricolan kirkon nuorten mielestä lähinnä aikuisten ongelma. Aikuiset sanovat usein tyhmiä asioita ja addaavat (lisäävät) ilman lupaa lasten kuvia nettiin. Nuoret osaavat käyttäytyä, koska he saavat nopeasti palautetta toisiltaan.
 

Somesta on kyllä helpompi löytää kaveri, mutta siinä on myös mahdollista paeta oikeaa kohtaamista."
 

Joonaksen mukaan ratkaisevaa netin käytössä on se, kuinka paljon se häiritsee elämää. Ongelma on tämä:

– Jos alkaa kädet täristä, kun ei saa heti käyttää kännykkää. Mä tunnen sellaisia kavereita. Jos kännykkä hallitsee sua etkä sä sitä.

Hildaa huolestuttaa, mitä seuraa, kun nuoremmat alkavat kännyköidä vielä aikaisemmin kuin he.

– Mun yhdeksänvuotias pikkuveli käyttää kännykkää viihteen seuraamiseen ja pelaamiseen. Jos sitä yrittää saada lopettamaan, se saa kauheen raivarin. Musta on pelottavaa, että niin nuori on jo niin addiktoitunut.

 

Tyydyttävää syötettä ja läsnäolopetos

Aino Majava on sosiologi ja A-klinikkasäätiön viestintäpäällikkö. Kännykkäriippuvuus kuuluu klinikan toimialaan, mutta Majava puhuu mieluummin liikakäytöstä kuin riippuvuudesta.

– Ihminen on sosiaalinen olento ja riippuvainen toisia ihmisiä koskevasta tiedosta, ja kännykässä sitä on loputtomasti. Palvelut on myös rakennettu koukuttaviksi, niin että käyttäjä palaa niiden pariin: koko ajan tulee pientä tyydyttävää syötettä, lyhytkestoista mielihyvää, hän analysoi.

Laite esineenä luo myös tapariippuvuutta. Se tarjoaa käsille turvaa kuin tupakka, tutti tai stressilelu.

Ja kuka enää pärjää ilman päätelaitetta? Siinä on kalenteri, matkaliput, yhteystiedot, työt. Jos kännykkä katoaa, elämä seisahtuu. Mutta käyttö voi mennä överiksi.

Läsnäolopetos on yksi kännyköinnin yleisiä seurauksia. Ihminen on siinä, mutta häneen ei saa yhteyttä. Perheenjäsenet ovat läsnä toisilleen ehkä vain ohikiitävinä hetkinä.

Majavan mukaan päätelaitteiden tarjoama nopea tyydytys johtaa kilpailuun lyhytaikaisesta huomiosta koko yhteiskunnassa. Vaikutus on tehtävä heti! Muuten tilanne tulkitaan tylsäksi, ja päät palaavat kännykän puoleen.

Majavan mukaan yhteiskunnassa vasta haetaan nettiajan käytösetikettiä. Mobiilivallankumous on yllättänyt ikivanhat aivomme.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: