Niko Mohammadi menetti yhteyden sukulaisiinsa käännyttyään kristityksi. Hän rohkaisee suomalaisia jakamaan palan arkeaan eri syistä yksin jääneiden maahanmuuttajien kanssa. Kuva: Jukka Granstrom
”Yhteys seurakuntaan auttaa kotoutumaan”
Afgaanipakolainen Niko Mohammadi eli lapsena Iranissa, jossa kulkukoirallakin oli pakolaisia paremmat olot.
Niko Mohammadi levittää lattialle muovisen pöytäliinan ja kattaa sen päälle lasilautaset. Hän on valmistanut pienessä yksiössään Helsingissä ghaboli poloa, synnyinmaansa juhlaruokaa. Hyväntuulinen isäntä kehottaa ottamaan reilusti.
Jälkiruoaksi hän keittää pannukahvia. Ollakseen maalla kasvanut afganistanilaismies, kotitaloustyöt sujuvat häneltä mallikkaasti. Kun hän muutti pakolaisena Suomeen kuusi vuotta sitten, taidoissa oli vielä kehittämistä.
”Laitoin vastaanottokeskuksessa kananmunat paistumaan suoraan keittolevyn päälle. Paikalle saapui monta paloautoa.”
Iranissa afgaaneja halveksittiin ja syrjittiin
Nousemme lattialta tuoleille. Tänään on aikaa istuskella, koska Mohammadilla on vapaapäivä vastaanottokeskuksesta, jossa hän toimii ohjaajana. Töitten lisäksi hän käy aikuislukiota, opiskelee teologiaa ja tekee vapaaehtoistyötä. Hän on juuri perustanut afgaanien hengellisen ryhmän kotiseurakuntaansa Helsingin Saalemiin.
”Yhteys seurakuntaan auttaa meitä maahanmuuttajia kotoutumaan”, Mohammadi kiittää.
Pannukahvi kiehuu hellalle ja asunnon täyttää muhkea tuoksu. Harmi on pieni sen rinnalla, mitä Niko Mohammadi oli juuri kertomassa. Hänen vanhempansa saivat kahdeksan lasta, joista vain neljä poikaa selvisi aikuisiksi. Yksi poika menehtyi miinaan lampaita paimentaessaan.
”Heimot taistelivat keskenään ja mujahiden-sissit kävivät omaa sotaansa hallitusta vastaan. Isä ei halunnut menettää enempää lapsia. Hän päätti, että muuttaisimme Iraniin.”
Naapurimaassa pelko muuttui toisenlaiseksi. Iranin lähes miljoonaan afgaaniin suhtauduttiin kuin katujen roskaan. Mohammadi koki joka päivä halveksuntaa, syrjintää ja usein myös väkivaltaa.
”Muut afgaanit saattoivat yrittää sulautua iranilaisten joukkoon, mutta me hasara-heimoon kuuluvat näytimme erilaisilta kuin he.”
Teinipojan näky
Teheranissa perhe asui aluksi alivuokralaishuoneessa. Isä yritti elättää kaikki kuusi kiillottamalla kadulla kenkiä. Kovissa oloissa vanhemmat etsivät lohtua uskonnosta.
”Meidän piti rukoilla viisi kertaa päivässä ja lukea Koraani alusta loppuun kerran kolmessa kuukaudessa.”
Ollessaan 14-vuotias Mohammadi koki päivän viimeisen rukouksen jälkeen jotakin merkillistä. Hän sammutti lampun ja kävi nukkumaan. Yhtäkkiä hän havahtui siihen, että olohuoneessa oli vielä valo.
”Lähdin sammuttamaan sitä ja huomasin, että valo ei tullutkaan lampusta. Huoneessa oli joku, joka loisti kirkkaasti. Hänellä oli yllään valkoiset vaatteet ja päässään kruunu. Hän viittoi kädellään minua tulemaan luokseen. Huomasin, että hänen kämmenestään vuoti verta.”
Teinipoika ihmetteli, kuka imaameista tämä majesteettinen hahmo saattoi olla.
”Tutkin asiaa kirjoista, mutta en löytänyt islamin historiasta yhtään imaamia, joka olisi ollut hänen kaltaisensa.”
Kohtaamisen jälkeen Niko Mohammadi koki olevansa kuin kuppi, jonka pohjassa oli reikä.
”Mitä enemmän etsin Jumalaa, sitä kaukaisemmalta hän tuntui.”
Islamin opinnot jäivät kesken
18-vuotiaana Mohammadi päätti omistautua kokonaan uskonnolle. Hän ryhtyi opiskelemaan islamin opettajaksi, mullaksi. Mitä enemmän hän opiskeli islamilaista teologiaa ja Koraania, sitä epävarmemmaksi hän tuli.
Opinnot jäivät kesken, kun Iranin hallitus otti Mohammadin silmätikukseen. Syynä oli hallituksen arvostelu. Hän osallistui aktiivisesti viranomaisten järjestämiin keskustelutilaisuuksiin ja moitti niissä Iranin johtoa afgaanipakolaisten huonosta kohtelusta.
Mohammadi pakeni Turkin kautta Ateenaan, jossa hän päätyi asumaan puistoon. Kaupungissa kuljeskeli kristityiksi kääntyneitä iranilaisia auttamassa puille paljaille joutuneita pakolaisia.
”He kutsuivat meitä seurakuntaansa illalliselle. Minulla oli kauhea nälkä, mutta en olisi halunnut aterioida vääräuskoisten kanssa. Enkä varsinkaan iranilaisten kanssa, jotka olivat kohdelleet huonosti minua ja perhettäni.”
|
|
|
Niko Mohammadi menetti yhteyden sukulaisiinsa käännyttyään kristityksi. Hän rohkaisee suomalaisia jakamaan palan arkeaan eri syistä yksin jääneiden maahanmuuttajien kanssa. Kuva: Jukka Granström |
Tutkimusmatka Raamattuun
Vatsa voitti taistelun. Illallisen jälkeen hänelle tarjottiin evääksi myös Raamattu.
”Sanoin kiukkuisena, etten tarvitse kirjaa ja heitin sen suurieleisesti roskikseen. Maksoin samalla vähän takaisin iranilaisilta saamaani pieksäntää ja pelottelua.”
Hänet aterialle kutsunut mies ei sanonut mitään. Myöhemmin hän sai tältä uuden kutsun, sillä kertaa kotiin kahville. Hän pyysi Mohammadilta anteeksi sitä, kuinka huonosti iranilaiset ovat kohdelleet afgaaneja.
”Hän kysyi, haluaisinko kuitenkin lukea hänen kanssaan Raamattua.”
Alkoi häkellyttävä tutkimusmatka.
”Matteuksen evankeliumista löysin saman miehen, jonka olin nähnyt 14-vuotiaana ilmestyksessä. 11 vuotta kestänyt etsintä alkoi tulla päätökseen.”
Diabetestä sairastava Mohammadi ei saanut oleskelulupaa Kreikasta. Hän kuuli Suomesta, jossa asui viisi miljoonaa rauhallista ja hyvän terveydenhuollon hellimää ihmistä. Täällä hänen turvapaikkahakemuksensa hyväksyttiin.
Ei enää vihaa ja pelkoa
Kun kahvit on juotu, Niko Mohammadi haluaa vielä palata näkyynsä, jossa kuninkaan kädestä tuli verta. Hän piirtää valkoiselle paperille lyijykynällä kaksi ympyrää, toinen on Jumala ja toinen on ihminen. Niiden väliin hän kirjoittaa sanan synti.
”Miten synnin saa pois ihmisen ja Jumalan välistä?”
Hän vastaa itse piirtämällä synti-sanan päälle ristin.
”Jumala voi kääntää kasvonsa meihin vain Jeesuksen uhrin vuoksi,” hän sanoo äänellä, jossa on merkillinen yhdistelmä vakavuutta ja iloa.
”Ja tiedätkö mitä, nykyään minä rakastan iranilaisia.”
Kuka?
Afganistanilainen hasara Niko Mohammadi, 33.
Mitä?
Vetää Alfa-kursseja Suomessa asuville afgaaneille.
Motto?
Koko maailma tarvitsee Jeesusta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sisäministeri Risikko vastaa pappien vetoomukseen: "Kristityksi kääntymisen uskottavuutta ei ole helppo selvittää"
AjankohtaistaKaikki Migrin turvapaikkapäätökset eivät ole oikeita, väittää 434 papin ja teologin allekirjoittama vetoomus. Sisäministeri Paula Risikko luottaa maahanmuuttoviranomaisten kykyyn tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä.