1800-luvun feministivirsi herätettiin henkiin
Kuva: Katri Saarela

Kuva: Katri Saarela

1800-luvun feministivirsi herätettiin henkiin

Tieteiden yössä noormarkkulaisen talonemännän kirjoittama virsi veisattiin tiettävästi ensimmäistä kertaa kirkon tiloissa.

http://www.youtube.com/watch?v=LTNB6opyJzY&feature=youtu.beTuomiokirkon kryptassa koettiin eilen illalla historiallinen hetki, kun holvien alla kaikui vanha virsi: "Saan Halle Luia Laula, waik mailma mitä pauha".

Ei mahtanut Kaisa Juhontytär (1782–1856) vuonna 1831 runoillessaan aavistaa, että hänen virsitekstinsä olisi tallessa vielä lähes 200 vuoden kuluttua. Tuntemattomien vaiheiden jälkeen käsikirjoitus päätyi Kotikielen Seuran arkistoon Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin.

Useita virsitekstejä sisältävä käsin tehty muistivihko ehti pölyttyä unohdettuna kellarissa, kunnes dosentti Anna Kuismin löysi sen vuonna 2001 tutkiessaan suomalaisten kansanihmisten tekstejä.

Eri alojen tutkijat ovat pohtineet käsikirjoitusta, mutta virsiä ei ole julkistettu aiemmin. Tieteiden yönä virrestä kuultiin niin tieteellisiä kuin taiteellisia tulkintoja.

– Kyseessä on todellinen harvinaisuus. On arvioitu, että 1800-luvun alkupuolella korkeintaan muutama prosentti väestöstä osasi kirjoittaa. Vain harvat heistä olivat naisia, Kuismin sanoo.
 

Oman aikansa feministinen manifesti

Poikkeukselliseksi Kaisan virren tekee myös vahva naisnäkökulma. 31-säkeistöinen virsi kertoo Raamatun ja Vanhan testamentin apokryfikirjojen naisista.

Virsi korostaa naisen oikeutta opetukseen, ylistykseen ja julistukseen. Anna Kuisminin mukaan virttä voidaan pitää jopa oman aikansa feministisenä manifestina.

– Virsi on kansainvälisestikin harvinainen. Siinä kerrotaan naisista, joiden ääni kuullaan julkisesti, neuvokkaista ja rohkeista naisista, pyhistä äideistä ja naisista, joita pilkataan tai kritisoidaan.
 

Virressä maailman pauhu viittaa naisten osakseen saamaan vähättelyyn, paheksuntaan ja arvosteluun."
– Kirjallisuudentutkija Eeva-Liisa Bastman
 

Paneelikeskustelussa puhunut kirjallisuudentutkija Eeva-Liisa Bastman pitää mielenkiintoisena sitä, että virsi on niin henkilökohtainen.

– Virressä maailman pauhu viittaa naisten osakseen saamaan vähättelyyn, paheksuntaan ja arvosteluun. Laulu on paitsi kiitosta, myös uhmakas vastaus kaikenlaiseen maailman pauhuun, hän sanoo.

Raamatuntutkija, dosentti Niko Huttunen puolestaan kiinnitti huomiota virren rakenteeseen. Virsi esittelee Raamatun naisia äkkiseltään sekalaiselta näyttävässä järjestyksessä.

– Näyttää siltä, että se liikkuu assosiaatioketjuna. Kun on laulettu yhdestä naisesta, tulee mieleen jokin aspekti, joka johtaa seuraavaan naiseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että Kaisa tunsi Raamattunsa hyvin, hän arvioi.
 

"Työläs on vaimoin tulla autuaxi"

Yleisö pääsi veisaamaan Kaisan virren muusikko Sinikka Kontion johdolla. Lisäksi Sibelius-Akatemian veisuukurssilaiset esittivät virteen tekemiään sävelmiä.

Ei tiedetä, onko Kaisan virttä koskaan veisattu yhdessä. Edes virren sävelmää ei tiedetä varmasti. Sinikka Kontio ja muutama muu tutkija on toisistaan riippumatta päätynyt samaan lopputulokseen: todennäköisesti virren sävelmä on sama kuin vanhassa Iloitse morsian -virressä.

– Kaisa ei erikseen mainitse mitään sävelmästä. Siksi oletan, että sen täytyy olla tuttu. Kaisan aikana käytössä olleen vuoden 1701 virsikirjan sävelmistä tämä ainoana sopii tekstin rytmiin, Kontio sanoo.

Jää avoimeksi, kenelle Kaisa kirjoitti virtensä. Anna Kuisminin mukaan on todennäköistä, että hän kirjoitti samanmielisille ystäville, joiden kanssa hän kaipasi päästä veisaamaan.

Jälkikirjoituksessa Kaisa toteaa: "Tämän olen minä sitä warten kirjoitanut että usiammat miehistä ovat maininet että työläs on vaimoin tulla autuaxi."

– Vaikka ajateltiin, että naisten pitäisi vaieta seurakunnassa, Kaisa ei vaikene, Kuismin sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: