Martti Luther haki Jumalasta turvaa taistelussa paholaista vastaan ja teki virren, joka on kestänyt halki vuosisatojen.
"Jumala ompi linnamme" on antanut voimaa sodassa, politiikassa ja uskonvainoissa
Martti Luther sävelsi ja sanoitti virren, jolla on otettu vastaan hengellisten ja poliittisten taistelujen hirmuisia vihollisia.
Seinäjoen seurakunnan jakaman tulitikkuaskin kannessa on Martti Lutherin kuva ja teksti: "Se sana seisoo vahvana" (virsi 170:4) ja "Reformaation juhlavuosi".
Tikkuaskiin napattu säe on virrestä Jumala ompi linnamme, joka on Enkeli taivaan ohella suomalaisille tutuin Lutherin virsistä. Näitä kahta yhdistää samantapainen sävelkulku ja se, että niitä on helppo laulaa.
Siinä, missä toinen kuuluu jouluun, toista on veisattu historian saatossa hyvin monenlaisissa tilanteissa. Jumala ompi linnamme on altavastaajan virsi. Se tuo voimaa ahdingossa elävälle ja korostaa sitä, että Jumalaan turvaava on lopulta voiton puolella. Tämä sama sanoma on psalmissa 46, josta virsi on saanut innoituksensa.
"Jumala on turvamme ja auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat meren syvyyksiin." Psalmi kertoo Jumalasta, joka on suurempi kuin luonnonvoimat, jonka edessä valtakunnat horjuvat ja joka lopulta hävittää sodat. Häneen kannattaa turvata.
Myös psalmilla 31 on ollut vaikutuksensa virteen. Siinä psalmissa, kuningas Daavidin nimiin merkityssä, Jumalaa, vuorilinnaa huudetaan apuun ahdingossa, kun silmät ovat surun sumentamat, kauhu saartaa ja vihamiehet vainoavat.
Vastassa on hirmuinen vihollinen
Lutherin virsi tavoittaa saman tunnelman. "Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan." Vastustaja on virressä "vanha vainooja", sielunvihollinen, joka on kavala ja hirmuinen.
Toisin kuin missään muualla maailmassa jo ensimmäiseen säkeistöön on Suomessa kuitenkin lisätty sanat "Vain Herra hänet voittaa". Täällä haluttiin tehdä 1930-luvulla virsikirjaa uudistettaessa selväksi jo heti virren alussa, ettei voittaja ole tämän maailman ruhtinas.
Tulitikkuaskin kannen teksti on neljännestä säkeistöstä, joka osoittaa Jumalan sanan mahdin. Vaikka laulajan henki vietäisiin, voitto on varma ja palkinto Jumalan valtakunta.
Ei ihme, että virsi on tuonut lohtua niin henkilökohtaisissa kamppailuissa kuin uskonvainoissa. Virsi on kulkenut mukana maailmanpaloissa 30-vuotisesta sodasta viime sotiin. Vaikka se ei liene alkuperäinen tarkoitus, virteen on ollut helppo sovittaa myös maallisia vihollisia. Suomen historiassa vihollissuuntana on ollut usein itä.
1500-luvulla jopa Espanjassa asti pelättiin koko Euroopan kääntyvän Lutherin virsien vuoksi luterilaisuuteen.
Lutherin taistelu oli hengellistä
Luterilaisuuden syntykaupungissa Wittenbergissä on iso patsas. Se esittää Ein feste Burg ist unser Gott -virren sanoittajaa, ja nykytietojen mukaan suurella varmuudella myös säveltäjää, Martti Lutheria.
Lutherille musiikki oli hyvin tärkeää, ja siinä keskeistä oli ilo. Saksan kielelle kääntämänsä Uuden testamentin esipuheeseen hän kirjoitti evankeliumin olevan "hyvä sanoma, josta lauletaan, puhutaan ja iloitaan".
Musiikin teologinen merkitys kytkeytyi juuri sen kykyyn puhutella tunteita. Noita tunteita, joita virret herättävät, pelkäsivät myös reformaation vastustajat. Jopa Espanjassa asti pelättiin koko Euroopan kääntyvän virsien vuoksi luterilaisuuteen. 1500-luvulla painettiin kaksi miljoonaa virsikirjaa tai pienempää virsiä sisältävää kirjasta.
Sitä ei kuitenkaan tiedetä, miten ja miksi virsi syntyi. Ehkä taustalla oli monta syytä: Uskonpuhdistajan oma pitkä armollisen Jumalan etsintä, hänen joutumisensa vainotuksi ja pannaan julistetuksi, kenties hänen kannattajansa itävaltalaisen Leonard Kaiserin kuolema roviolla. Voi myös olla, että taustalla oli luonnonvoima, Wittenbergin kaupungissa riehunut rutto, pelätty tappaja.
Virren oletetaan syntyneen vuonna 1527, mutta ehkä se on alkanut muhia jo Wormsin valtiopäivillä 1521, kun Lutheria vaadittiin keisarin ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan säätyjen edessä peruuttamaan opetuksensa.
Joka tapauksessa virsi julkaistiin ensi kertaa kokoelmassa Geistliche Lieder eli Hengellisiä lauluja vuonna 1529. Suomenkieliseen virsikirjaan se päätyi 1582 Jaakko Finnon suomentamana. Nykyinen suomennos on Elias Lönnrothin.
Luther kävi taistelua evankeliumin puolesta ja käytti nykyisin vihapuheeksi luokiteltavaa kieltä paavista. Hänen taistelunsa oli kuitenkin hengellistä. Seuraavalla vuosisadalla Lutherin virrestä tuli konkreettisesti reformaation taisteluvirsi.
30-vuotisessa sodassa Jumala ompi linnamme -virsi kohotti protestanttisten joukkojen taisteluhenkeä.
30-vuotisessa sodassa joukot veisasivat
Saksan protestanttiset ruhtinaat olivat jääneet pahasti tappiolle vuonna 1618 alkaneessa 30-vuotisessa sodassa. Heidän pelastajakseen saapui, ja itseään myös sellaisena piti, ennustusten Pohjolan leijona, Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf.
Hänen joukkonsa saavuttivat legendaarisen voiton Breitenfeldtissa 1631. Sota ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan jatkui uskonnollisen vihan, poliittisen kunnianhimon ja taloudellisen voitontavoittelun voimalla vuoteen 1648. Kustaa II Aadolfin aikana katolilaisia uhkasi kuolemantuomio Ruotsissa.
Ainakin Lützenin taistelussa 1632 veisattiin ennen taistelua tuttu Lutherin virsi. Kuningas, uskon puolustaja, kaatui Lützenissä. Se himmensi protestanttien voittoa.
Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksissa kuvataan kuninkaan virittäneen ennen taistelua virren Jumala ompi linnamme, ja lisäksi itse tekemänsä sotavirren Älä säiky joukko pienoinen. Sumuisessa säässä käydyssä katkerassa kamppailussa tuhannet ruotsalaiset ja suomalaiset kuolivat kuninkaansa rinnalla.
Suuret säveltäjät lainasivat teoksiinsa
Sodan kauhujen jälkeen virsi jäi seurakuntakäyttöön, mutta löysi pian tiensä myös suurten säveltäjien teoksiin. Hekin oivalsivat sen sävelmän ja sanoman voiman.
Kun Saksassa vuonna 1717 vietettiin uskonpuhdistuksen 200-vuotisjuhlaa, barokin mestari Johann Sebastian Bach sävelsi virrestä kantaatin. Ludwig van Beethoven teki 1825 sävelmästä moniosaisen kaanonin. Felix Mendelssohn, juutalaisuudesta luterilaisuuteen kääntynyt säveltäjä, sävelsi vuonna 1830 Uskonpuhdistussinfonian, jonka viimeinen osa hyödynsi Lutherin virttä.
Suomessa virsi nousi taidemusiikissa esille Giacomo Meyerbeerin 1836 säveltämän Hugenotit -oopperan kautta. Ooppera käsittelee Pärttylinyön verilöylyä Pariisissa 1572. Siinä tapettiin tuhansia, mahdollisesti kymmeniä tuhansia uskonnoltaan kalvinistisia hugenotteja. He tuskin oikeasti veisasivat kuollessaan Lutherin virttä.
Jumala ompi linnamme -virsi toi voimaa myös Ambomaahan eli nykyiseen Namibiaan lähteneille lähetystyöntekijöille.
Laiva lähti Ambomaalle
Lähempänä alkuperäistä käyttöään, hengellistä kamppailua, virsi oli kahdessa Suomen historian hetkessä 1800-luvulla.
Kalajoen käräjillä heränneitä eli körttejä tuomittiin laittomasta varojen keräämisestä lähetystyöhön ja kokoontumiskiellon rikkomisesta. Vastapuolena tällä nykyisin kirkon maltillisimmalla herätysliikkeellä oli silloinen maallinen ja kirkollinen esivalta. Pappeja uhkasi Siperia, maallikoita isot sakot.
Tuomio tuli, mutta pahimmalta vältyttiin. Kansa veisasi käräjätuvan pihalla Lutherin taisteluvirttä. Virren jälkeen liikkeen johtaja Paavo Ruotsalainen johdatti väen polvirukoukseen.
Virrestä tuli kiinteä osa herännäisyyttä, vaikka nykyisin sitä käytetään seuroissa harvoin eikä sitä enää otettu Siionin virsien uudistettuun kokoelmaan. Herättäjäjuhlilla virsi kuitenkin veisataan lauantain päiväseuroissa seisaaltaan.
Helsingin eteläsatamassa 1868 virttä puolestaan veisattiin, jotta se antaisi voimaa ensimmäisille Ambomaalle eli nykyiseen Namibiaan lähteneille lähetystyöntekijöille. Sen sävelet ovat sitä kautta vaikuttaneet Namibian kirkon ja valtion syntyyn.
Kansa jakautui kahtia
Kansallisuusaate ja virsi löysivät toisensa myös Suomessa, silloisessa keisarillisen Venäjän autonomisessa suuriruhtinaskunnassa. Säveltäjä Armas Järnefelt sävelsi vuonna 1894 Vaasan kaksikielisille laulu- ja soittojuhlille sinfonisen runoelman Korsholma. Siinä kalevalaiset kansanlaulukatkelmat vaihtuivat 30-vuotisen sodan marssiin ja, kuinka ollakaan, Jumala ompi linnamme -virren säkeisiin. Taustana oli jälleen Topeliuksen romaani Välskärin kertomukset.
Orastava suomalaisuus joutui pahasti uhatuksi, kun tsaari Nikolai II nimitti Nikolai Bobrikovin Suomen kenraalikuvernööriksi ja alkoi niin sanottu ensimmäinen sortokausi. Suomalaiset asettuivat vastarintaan. Kansa kokoontui aiemman hyvän keisarin Aleksanterin II:n patsaalle tuttua virttä laulaen.
Vuonna 1903 virttä laulettiin ensi kertaa Turussa joulurauhan julistuksessa yhdessä Porilaisten marssin ja Maamme-laulun kanssa. Tapahtumasta tuli merkillinen kansallinen perinne, joka nykyisin liimaa suomalaiset jouluaattona television ääreen.
Vuonna 1905 virsi oli hetken aikaa jopa vallankumouksellisessa käytössä. Sitä veisattiin Marseljeesin rinnalla suurlakon aikana Tampereella pidetyssä Vapauden juhlassa. Juhlaan osallistui 12 000 ihmistä, ja vastapuoli oli kaikille yhteinen eli Suomea sortava Venäjä.
Toisin kävi vuonna 1918. Kun sisällissota syttyi, kummallakin osapuolella oli jo omat laulunsa. Jumala ompi linnamme oli valkoisen Suomen virsi. Siitä ammennettiin voimaa idän suurvaltaa vastaan käydyssä vapaussodassa, mutta virren sanoja sovitettiin kuvaamaan myös kotimaisia punaisia. Hämeenlinnan torilla järjestetyssä paraatissa virttä veisasivat yhdessä suomalaiset valkoiset ja saksalaiset sotilaat. Virsi soi myös Lapuan liikkeen marssiessa Helsinkiin 1932.
Virren sitkeyttä ja mukautuvaa sanomaa osoittaa se, että talvisodassa se erottamisen sijaan yhdisti suomalaisia.
Vanha vainooja yhdisti kansan
Virren sitkeyttä ja mukautuvaa sanomaa osoittaa se, että talvisodassa se erottamisen sijaan yhdisti suomalaisia. Vanha vainooja oli taas yhteinen ja tällä kertaa todellakin hirmuinen. Itsenäisyys oli vaakalaudalla ja tuho uhkasi.
Kun Juho Kusti Paasikivi lähti Moskovaan neuvottelemaan Neuvostoliiton uhkavaatimuksista 9. lokakuuta 1939, häntä rautatieasemalle saattamaan tulleet ihmiset virittivät tutun virren. Uusi Suomi kertoo tämän todistaneen kansan luottamuksen asiansa oikeuteen ja turvaavan ikiaikojen Jumalaan.
Sota kuitenkin syttyi. Kirkoissa veisattiin neljä päivää sen alettua uutta virsikirjaa, jossa Jumala ompi linnamme -virressä kerrottiin, että "vain Herra hänet voittaa". Tuntui, että muu kuin Jumala ei auta Stalinia ja puna-armeijaa vastaan. Suomi seisoi yksin.
Talvisotaa seurasi jatkosota ja sitä sotaelokuvat. Viimeistään Tuntematon sotilas ikonisoi virren isänmaalliseksi virreksi, joka kuuluu televisioista itsenäisyyspäivänä katsottavan Edvin Laineen Tuntemattoman ääninauhalta ja on myös Rauni Mollbergin versiossa. Saa nähdä, päätyykö se uuteen Tuntemattomaan.
Paluu alkuperäiseen sanomaan
Virren merkitys on kuitenkin hiljalleen vähenemässä. Sitä lauletaan kirkoissa erityisesti uskonpuhdistuksen muistopäivänä ja itsenäisyyspäivänä.
Puolustusvoimissa, jotka muuten alun perin harkittiin nimettävän Suomen varjelusvoimiksi, virsi on ollut mukana aina ensimmäisestä jääkärien kokoamasta suppeasta virsiä sisältäneestä kirjasesta nykyiseen Sotilaan virsikirjaan. Valatilaisuuksissa sitä kuullaan enää harvoin, sillä virsikirjasta löytyy muitakin isänmaallisia virsiä.
Helsingin veteraanikuoron ohjelmistossa Jumala ompi linnamme on pysyvästi, ja sitä tuskin voi kuunnella ilman kyyneleitä. Espoossa esitetään Urkuyö ja aaria -sarjassa kesällä Kari Tikan Luther-ooppera, joka palauttaa ajatukset reformaation juurille.
Ehkä virrelle voisi kuitenkin löytyä myös ihan uudenlaista käyttöä maailmassa, jossa uskonnollisuus ja kansallismielisyys ovat pelottava yhdistelmä. Körttien Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajan Simo Juntusen sanat voisivat näyttää suuntaa.
– Virressä voi kuulla viholliskuvien sijasta yhteisöllisyyttä vahvistavan viestin. Virren sanoma kuitenkin pelkistetysti on, että Jumala on vahvempi kuin pimeyden pelkomme, Juntunen kiteyttää.
Juntusen sanomaan liittyy hienosti virren uusin versio. Parhaillaan vietettävän reformaation merkkivuoden musiikkivideossa Jumala ompi linnamme soi kolmella kielellä eli suomeksi, ruotsiksi ja Namibiassa puhuttavalla oshivambon kielellä.
Virren esittävät namibialais-suomalainen laulaja-lauluntekijä Olivia Amupala, muusikko Kaarle Mannila ja rap-artisti Lauri Kemppainen eli Daikini:
Lähteet: Kenttäpiispa Pekka Särkiön, toiminnanjohtaja Simo Juntusen, emeritusprofessori Reijo Pajamon ja teologian tohtori Miikka Anttilan haastattelut. Professori Vesa Kurkelan artikkeli Jumala ompi linnamme – yhteiskunnallinen virsi ja sen suomalainen reseptiohistoria Hymnologian ja liturgiikan seuran vuosikirjassa 2011 Virsi suomalaisessa kulttuurissa, Raamattu, Sakari Topeliuksen Välskärin kertomukset (WSOY 1983), Mirkka Lappalaisen Pohjolan Leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632 (Siltala 2014) ja Olli Pekka Vainion Luther (Kirjapaja 2016).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Niiskuneiti löytyy Jesajan kirjasta ja Yksinäisten vuorten tähtitorni Korkeavuorenkadulta – Tove Jansson kuvasi sota-aikaa raamatullisin kuvin
Hengellisyys”Maailman lapset valittakoot ja pelätkööt”, julistaa profeetta Piisamirotta raamatullisesti Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti, kun punainen komeetta lähestyy maata ja uhkaa tehdä siitä muhennosta.
.jpg)