3 x runokirja
Miira Luhtavaara: Ruohikon luut. Teos 2014.
Miira Luhtavaaran esikoisrunokokoelma leikkii hauskasti kielellä ja muun muassa iskelmien sanoituksilla. Runojen päähenkilö on milloin mies, milloin nainen, hän tai minä, joka haluaa ja kaipaa toisen luokse, mutta monesti kieli tekee tepposet. Pyrkimyksenä on olla aito: ”Aion nyt riisuutua kokonaan. Ensiksi on otettava pois lainausmerkit ja kasvoilta kolme pistettä.”
Helena Sinervo: Avaruusruusu. WSOY 2014.
Helena Sinervo kirjoittaa ilkikurista ja äkkisyvää tekstiä. Hänen runojensa aihepiiri on laaja. Ne liikkuvat atomeista avaruuteen ja sitten takaisin maanpäällisiin asioihin kuten mielenterveysongelmiin ja vähemmistökysymyksiin. Elämää ihmettelevä, ”yli puoli vuosisataa planeettamme polkimia sotkenut” runoilija kulkee vaivattomasti niin rakkauden kuin rikkinäisyydenkin maastoissa.
Kristiina Lähde: Kuinka voisit minulta puuttua. Teos 2014.
Kristiina Lähteen runoissa ollaan sairaalassa, kirkossa ja hautausmaalla, ja ihmetellään kuolemaa ja rakkautta. Kuolema lyö kasvoihin, mutta sen vääjäämättömyys ei silti ole ankaraa. Sitä pehmentää välillä huumorikin. ”Muistot seulotaan ja vainajista tehdään pienet museot: äidistä posliinikuppi, isästä kiintoavain.” Suru kääntyy myös kiitollisuudeksi. Se on ”eletyn onnen uusi, outo muoto”.
Jaa tämä artikkeli: