Radiohiiliajoituksen mukaan tämä pääkallo on noin vuodelta 1160.
850 vuotta vanha pääkallo
Turun tuomiokirkosta löydetty pääkallo voisi ikänsä puolesta kuulua vaikkapa piispa Henrikille.
Tarina piispa Henrikistä ja talonpoika Lallista on osa Suomen historiaa, mutta niin Lallin kuin piispa Henrikin olemassaoloa on epäilty. Henrikin kerrotaan olleen kotoisin Englannista, osallistuneen kuningas Eerikin Suomeen tekemään ristiretkeen ja saaneen surmansa Köyliönjärven jäällä. Tapahtumasarjan mahdollinen ajoitus on vaihdellut vuosien 1150 ja 1160 välillä.
Katolisella keskiajalla piispa Henrikin luita palvottiin pyhäinjäännöksinä. Henrikin upeasti koristeltu sarkofagi sijaitsee Nousiaisten kirkossa, mutta hänen luitaan on säilytetty muun muassa Turun tuomiokirkossa. Osa reliikeistä vietiin ilmeisesti 1720 sotasaaliina keisari Pietarin Suuren kokoelmiin.
Turun tuomiokirkosta on löydetty kaikkiaan noin 90 pyhäinjäännöstä, joista muutaman on väitetty kuuluneen piispa Henrikille. Esimerkiksi Henrikin värttinäluu löydettiin autuaan piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkusta. Se on nyt Turusta lainassa Helsingin katolisen Pyhän Henrikin katedraalissa vuoteen 2012 asti.
Henrikin tarinan kannalta vielä mielenkiintoisempia ovat kuitenkin sakastin umpeen muuratusta kaapista vuonna 1924 löydetyt kolme luuta: pääkallo ja kaksi tekstiileihin käärittyä käsivarren luuta. Toisin kuin hyvin pienikokoista ja haurasta värttinäluun palaa kalloa voidaan tutkia luonnontieteen menetelmin.
Ollako vai eikö olla?
Turun yliopiston arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen johtaa tutkimusryhmää, joka selvittää tuomiokirkon pyhäinjäännösten historiaa. Työryhmä esitteli alustavia tuloksiaan joulukuussa. Niistä löytyi uutinen, sillä kallo on tutkimuksissa ajoitettu noin vuodelle 1160.
— Kallosta tehtiin radiohiiliajoitus hiukkaskiihdyttimellä Upsalan yliopiston laboratoriossa. Ajoituksen mukaan kallo on vuodelta 1160, eli jos ilmaisu sallitaan, ajoitus on pirun vanha.
Kun piispa Henrikin kerrotaan kuolleen suurin piirtein tuohon aikaan, voisiko kallo olla hänen?
— On se mahdollista, mutta mahdollinen on moni muukin vaihtoehto. Mieluummin olen varovainen sanoissani. Joskus innostutaan sanomaan liikaa, ja työhypoteeseista tulee ihmisille totuuksia. Niitä joutuvat sitten myöhemmät tutkijasukupolvet oikomaan. Mutta kieltämättä ajoitus on kiinnostava, Taavitsainen tuumii.
Kalloa aiotaan nyt tutkia tarkemmin, mutta sataprosenttiseen varmuuteen ei päästä.
— Ei millään analyysilaitteilla saada 850 vuotta vanhasta pääkallosta tietoa, jossa lukee ihmisen sosiaaliturvatunnus. Mutta aihetodisteiden avulla voidaan tutkia todennäköisyyksiä. Tämän ja muiden reliikkien tutkiminen kestää vielä 3–5 vuotta. Sen jälkeen tiedämme enemmän.
Ongelmia riittää
Taavitsaisen tutkimusryhmän jäsen, piispa Henrikin legendaa tutkinut historioitsija Tuomas Heikkilä pitää hänkin löytöä kiinnostavana. Heikkilän mukaan kallosta tähän mennessä saadut tiedot eivät kuitenkaan ratkaise arvoitusta, sillä Henrikin tarinassa on paljon ongelmia.
— Tietenkin on mahdollista, että kyseessä on Henrikin kallo. Varmuudesta tai edes todennäköisyydestä ollaan kuitenkin vielä kaukana, Heikkilä kiteyttää.
Kallon säilyttäminen tuomiokirkossa ja sen piilottaminen viittaa siihen, että kyseessä on erityisen arvokkaana pidetty pyhäinjäännös. Toisaalta keskiajalla Turun tuomiokirkossa oli yli 40 alttaria, joista jokaisella oli useita eri reliikkejä, yhteensä siis satoja.
— On mahdollista, että pääkallo kuului jollekulle muulle pyhimyksenä kunnioitetulle henkilölle. 1100-luku oli vielä Ruotsin ja Suomen alueiden kristillistämisen aikaa ja tuolloin henkensä heittäneitä, myöhemmin pyhinä kunnioitettuja hahmoja oli useita, Heikkilä mainitsee.
Toisaalta kallolle tuo lisää mielenkiintoa se, että Turun tuomiokirkossa tiedetään 1400-luvun alkupuolella kunnioitetun nimenomaan Henrikin pääkalloa ja käsivarren luita. Keskiajan lopun lähteiden mukaan kallon kerrotaan kuitenkin olleen myös tanskalaisen Landskronan luostarin aarre.
— Kun puhutaan pyhäinjäännöksistä, ollaan usein totuuden ja tarun rajamailla. Monien reliikkien yhteydessä on authentica-lappuja, aitoustodistuksia, jotka kertovat kenen pyhimyksen jäänteestä oli kyse tai ainakin haluttiin uskottavan olevan kyse, kertoo Heikkilä.
Heikkilän mukaan Henrikin tarinalla on joka tapauksessa historiallinen ydin. Suomessa vaikutti 1100-luvun lopulla muualta tulleita kirkonmiehiä, jotka organisoivat Varsinais-Suomen seurakuntia. He myös käännyttivät uusia kristittyjä, vaikka kristinuskolla olikin arkeologisten lähteiden perusteella Suomessa jo vankat juuret.
— Jonkun tällaisen vaikutusvaltaisen kirkonmiehen ympärille kehittyi seuraavien 150 vuoden aikana tarina pyhästä Henrikistä. Sen sijaan tarinan yksityiskohdat, sellaisina kuin ne Pyhän Henrikin legendasta ja Henrikin surmavirrestä tunnetaan, ovat mitä todennäköisemmin kehittelyn tulosta. Turun kallon ajoitus täsmää kyllä Henrikin vaiheisiin hyvin, mutta ongelmana on, että elämäntarina perustuu propagandistisiin lähteisiin.
Oikeuslääkärin pöydälle
Kertomus pääkallosta ei silti pääty tähän. Kallosta ja siihen kenties liittyvistä parista irtohampaasta voidaan ehkä saada vielä selville yhtä ja toista.
— Seuraavaksi kallosta yritetään ottaa DNA-näyte, mikä on näin vanhan luun kohdalla vaikeaa. Kallo viedään lähipäivinä Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle, jossa kyetään käsittelemään vanhoja luita. Värttinäluun pala on niin pieni, ettei siitä voitu ottaa näytettä, mutta ehkä hampaista voidaan, Taavitsainen toivoo.
Hampaiden ongelma on, että kallosta puuttuvat ala- ja yläleuka. Hampaita ei siis voida verrata leukaan. Jos niistä saadaan DNA, voidaan Taavitsaisen mukaan kuitenkin saada selville, kuuluvatko ne samaan kalloon.
Isotooppitutkimuksella voidaan selvittää, missä kallon omistaja on elänyt elämänsä lopussa ja missä hampaiden omistaja asui silloin, kun hän sai pysyvät hampaat.
— Ihmisen luusto uusiutuu jatkuvasti, joten kallon luista voidaan yrittää saada selville, missä henkilö on viettänyt elämänsä 10–15 viimeistä vuotta. Jos hampaat ja kallo kuuluvat samalle henkilölle ja hampaiden omistaja on asunut Englannissa, luiden tarina muuttuu entistä kiinnostavammaksi. Katsotaan muutaman vuoden päästä, mitä olemme saaneet selville, toteaa Taavitsainen.
Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään ti 19.1.
Jaa tämä artikkeli: