Sanni-lehmän vastasyntynyt vasikka sai nimekseen Enni. Marjaana Sjöblom löysi vasikan aamulypsylle mentyään.
Aamulypsyllä
Maitotilan emännän herätyskello soi viideltä.
Kello on puoli seitsemän. Sotungissa sijaitsevan Bisan tilalla aamulypsy on myöhässä. Tilan emäntää Marjaana Sjöblomia, 54, odotti nimittäin viiden jälkeen aamulla navetalla yllätys. Sanni niminen ayrshire-lehmä oli synnyttänyt yöllä vasikan.
— Siirsin Sannin jo eilen illalla vasikoimiskarsinaan. Näytti siltä, että se saattaisi yöllä synnyttää, Marjaana Sjöblom sanoo.
Nyt Marjaana on ehtinyt jo auttaa vasikan emän utareelle imemään ternimaitoa. Emä on saanut rehua ja lämmintä melassivettä. Vasikka ottaa haparoivia askeleita.
Tilan isäntä Dick Sjöblom tuo traktorilla lehmille rehua ja eläinhoitajaksi opiskeleva harjoittelija siivoaa lehmien oleskelualuetta. Nelisenkymmentä lehmää odottaa aitauksessa aamulypsyä. Navetassa liikkuu tottuneesti myös bordercollie Priha.
Emäntä päästää ensimmäisen lehmän lypsyasemalle. Navetan aamu on alkanut.
Ulappa, Dahlia ja Ujo
Ensimmäisenä lypsyasemalle astelee Dahlia. Marjaana tuntee jokaisen lypsettävän nimeltä. Hän muistaa myös niiden äitien ja isoäitien nimet. Miten lehmät voi erottaa toisistaan?
— Ne ovat kaikki ihan erinäköisiä. Jokaisella on omanlaisensa luonne, Marjaana vakuuttaa.
Jokaisella lehmällä on kaulassaan panta. Sen perusteella lypsyaseman portilla oleva laite tunnistaa, kuka on tulossa lypsettäväksi ja minkä verran kullekin lehmälle annostellaan valkuaisrehua syötäväksi lypsyn aikana.
Vaikka lypsy on pitkälle automatisoitu, käsityötäkin tarvitaan. Utareet puhdistetaan ja jokaisesta vetimestä lypsetään ensin tippa maitoa käsin.
— Siten näen heti, jos maidossa olisi jotain vikaa, eikä huonoa maitoa pääsisi tankkiin, Marjaana sanoo.
Omalla vuorollaan lypsyasemalle astelevat Ulappa, Tiara, Ujo, Docka ja monta muuta lehmää. Ujo ei nimestään huolimatta ole ujo, mutta tänä aamuna sitä jännittää.
— Tule vaan Ujo, emäntä maanittelee.
Docka lähtee kiireisenä lypsyltä.
— Docka on kova juoksemaan. Se pistää välillä navetassa laukaksi, Marjaana kertoo.
Nykylehmällä on hyvät oltavat
Bisan tilan lehmät asuvat pihatossa, jossa ne saavat kulkea vapaana. Navetta täyttää luomukriteerit ja suurin osa lehmien syömästä rehusta on luomua.
— Maidolla ei kuitenkaan ole luomustatusta, Marjaana sanoo.
Vantaalla on Bisan tilan lisäksi toinen maitotila Seutulassa. Marjaanan mielestä lehmien pito Vantaalla on samanlaista kuin missä tahansa muualla Suomessa.
— Meillä on tietysti enemmän naapureita, hän miettii.
Marjaanan appivanhemmat pitivät tilalla lehmiä 1960-luvun lopulle saakka. Vuonna 1992 Marjaana hankki itselleen ensimmäisen lehmän, jota hän lypsi käsin. Lehmien pito on muuttunut Suomessa paljon muutaman vuosikymmenen aikana.
— Lehmillä on nykyisin paremmat olot ja ne tuottavat maitoa enemmän.
EU saa Marjaanalta kritiikkiä.
— Maidosta maksetaan vain kolmannes siitä, mitä maksettiin ennen EU:hun liittymistä. EU:n myötä on myös tullut sääntöjä, jotka sotivat maalaisjärkeä vastaan. Meidän pitää esimerkiksi kylvää pellot ja korjata sato tiettyyn päivämäärään mennessä. Vaikka sää olisi sellainen, että työstä aiheutuu vain tuhoa.
Äidilliset lapinlehmät
Marjaana ja Dick Sjöblomilla on neljä lasta. Perheen vanhin poika ja hänen tyttöystävänsä ovat työssä tilalla. Nuorin lapsista, yhdeksäsluokkalainen tyttö, on päättänyt hakea maatalouskouluun. Näyttää siltä, että tilalle löytyy jatkaja omasta perheestä.
— Tästä työstä täytyy tykätä. Tuntipalkka on todella pieni. Tällä työllä on kuitenkin eletty ja pystytty kehittämään tilaa, Marjaana sanoo.
— Lehmät ovat todella hyviä työkavereita. Niihin kiintyy. Jos päätän laittaa jonkun teuraaksi, siihen on erittäin painava syy. Yleensä se on isäntä, joka saa taluttaa lehmän autoon.
Ennen puoli yhdeksää lypsy on ohi. Lehmät syövät rehua puhtaassa pihatossa. Kolmessa karsinassa on kussakin yksi lapinlehmä ja niillä pikkuvasikoita hoidettavina.
— Meillä lapinlehmät toimivat yli viikon vanhojen vasikoiden hoitotäteinä. Ne ovat niin äidillisiä, että suostuvat imettämään toisten lehmien vasikoita.
Ennen aamukahville lähtöä Marjaana valuttaa tankista tämänaamuista tinkimaitoa asiakkaiden tuomiin astioihin.
— Siinä on maito sellaisena kuin luonto on sen tarkoittanut, hän sanoo.
Bisan tilalla asuvan ayrshire-lehmä Vallin odotetaan poikivan to 3.12.
Jaa tämä artikkeli: