Abdi Ahmed on ajanut bussia 11 vuotta. Hän toivoo kuljettajille parempia taukotiloja ja väljempiä aikatauluja.
Abdin kanssa iltavuorossa
Päivisin bussinkuljettajan työ on mukavaa, mutta joskus iltavuorossa pelottaa.
Yhdeksältä perjantai-iltana Veolia Transportin taukotilassa Hakunilan bussivarikolla bussinkuljettaja Abdi Ahmed syö leipää ja hörppii teetä. Hän on aloittanut tänään työt neljältä iltapäivällä ja ajanut jo kahta eri bussilinjaa. Edessä on vielä viimeinen rutistus, linjan 734 ajaminen klo 21.40.–2.00. Reitti kulkee Päiväkummusta Helsingin rautatientorille.
— Meillä on vielä kolme minuuttia aikaa jutella, sitten täytyy mennä, minuuttiaikatauluihin tottunut Abdi sanoo kellon lähestyessä puolta kymmentä.
Puolelta Abdi toivottaa hyvää työiltaa Sri Lankasta kotoisin olevalle työkaverilleen, vetää myssyn päähänsä ja ajaa firman henkilöautolla Kanervantien pysäkille, jossa bussi 734 vaihtaa kuljettajaa.
— Bussi on viisi minuuttia myöhässä, Abdi huomaa pysäkillä odottaessamme.
Kanervantien pysäkille saapuva bussi on lähes täynnä. Suurin osa matkustajista on hilpeällä tuulella olevia nuoria naisia ja tyttöjä, takapenkiltä kuuluu kovaäänistä juttelua ja naurua. Bussin muutamat keski-ikäiset näyttävät takana olevasta työviikosta voipuneilta. Abdi ajaa rauhallisesti, sillä tie on paikoitellen liukas.
— Talvella on joskus tosi vaikeaa pysyä aikatauluissa, mutta turvallisuus on kaikkein tärkeintä, hän sanoo.
Maahanmuuttajien ala
Kaikki perjantai-iltana Veolian taukotilassa olleet bussinkuljettajat olivat maahanmuuttajia. Koko pääkaupunginseudun bussiliikenne kärsi muutama vuosi sitten työvoimapulasta, mutta nyt tilanne on hyvä maahanmuuttajien ansiosta. Veolia Transport Vantaan liikennejohtaja Juha Nykäsen mukaan heidän kuljettajistaan noin 40 prosenttia on maahanmuuttajia, Hakunilan varikolla osuus on noin 70 prosenttia.
Maahanmuuttajat hakeutuvat alalle, koska koulutukseen pääsee helposti, kielitaitoa ei vaadita niin paljon kuin monissa muissa töissä ja kun noin puoli vuotta kestävä koulutus on takana, töitä on varmasti.
Juha Nykästä ihmetyttää, miksi bussinkuljettajan työ ei enää kelpaa niin sanotuille kantasuomalaisille, sillä hänen mielestään työ on erinomainen vaihtoehto kuljetusalasta kiinnostuneille. Ala ei ole suhdanneherkkä, ammattiyhdistystoiminta on vahvaa, palkka kilpailukykyinen ja työajat hyvät verrattuna siihen, että esimerkiksi rekkakuski on usein tien päällä öisin.
— En tiedä, johtuuko alan vähäinen kiinnostavuus siitä, että tässä työssä pitää olla myös ihmisten kanssa tekemisissä ja palvella, hän pohtii.
Nykänen ihmettelee myös naisten vähyyttä. Tällä hetkellä heillä työskentelee Vantaalla vain parisenkymmentä naiskuljettajaa.
— Bussinkuljettajan työ ei vaadi fyysistä voimaa, joten sen ei ainakaan pitäisi olla este. Työ sopii erinomaisesti vaikka sellaiselle naiselle, joka tahtoo olla kotona kun lapset tulevat koulusta. Osa-aikatyöntekijöitä voisi ylipäätään olla enemmän.
Urheilua ja hyviä työkavereita
Abdi Ahmedkin on miettinyt, miksi lähes kaikki työkaverit ovat maahanmuuttajia.
— Luulen, että suomalaiset nuoret haluavat opiskella ja tehdä muuta työtä. Bussinkuljettajien olosuhteet ovat huonontuneet, mutta maahanmuuttajat ovat valmiit tulemaan näihin töihin, kun työnsaanti on muuten vaikeaa, hän arvioi.
Abdin oma matka bussinkuljettajaksi Vantaalle alkoi Etiopian somalialueelta Jijigan kaupungista. Sieltä hän lähti pakolaiseksi 1990-luvun alussa, pääsi ensin Venäjälle ja sieltä edelleen Suomeen. Ensimmäinen työpaikka Suomessa oli S-marketissa, sitten Abdi pääsi kuorma-auton kuljettajaksi Helsingin kaupungin rakennusvirastoon.
— Olin siinä työssä kaksi vuotta. Mukava työ, mutta huono palkka, Abdi sanoo ja naurahtaa.
Bussia hän on ajanut 11 vuotta.
— Olin ensin Concordia Bus -yhtiössä harjoittelussa ja sain sieltä töitä. Sitten olin Pohjolan Linjalla ja lopulta tulin Veolialle töihin. Jos on siisti ja hoitaa hommansa, saa varmasti töitä.
Abdin mielestä työ on ihan mukavaa aamulla ja päivällä, mutta iltaisin ja öisin raskasta. Erityisesti tämä talvi on ollut vaikea suuren lumimäärän ja kovien pakkasten vuoksi. Kun bussit ovat olleet myöhässä, asiakkaat ovat purkaneet kiukkuaan kuljettajiin.
Työssä jaksamisessa Abdia auttavat perhe, hyvät työkaverit ja harrastukset.
— Olen saanut monta ystävää töistä. Myös pomot ovat olleet aina tosi hyviä, Abdi kehuu.
Kotona Itäkeskuksessa Abdilla on vaimo ja viisi lasta, joista vanhin on 17-vuotias ja nuorin yhdeksän. Kaksi poikaa pelaa jalkapalloa, ja vapaa-ajallaan Abdi kuljettaa heitä harjoituksiin ja peleihin.
— Olen urheilumies. En pelaa jalkapalloa, mutta käyn juoksemassa ja joskus uimassa. Tänä aamunakin kävin ensin juoksemassa ja sitten saunassa, sitten jaksaa tehdä töitä. Bussinkuljettajan on pakko liikkua.
Entä palkka, onko se kohtuullinen ja saako sillä elätettyä viisilapsisen perheen?
— No... Se on ihan ok, laskut pitää maksaa ja ne saan maksetuksi, Abdi toteaa.
Mihin katosi kunnioitus?
Bussinkuljettajien turvallisuus on ollut paljon esillä erityisesti sen jälkeen, kun yksi kuljettaja pahoinpideltiin Elielinaukiolla raa’asti helmikuun alussa. Turvallisuudesta huolestuneet bussinkuljettajat uhkasivat jopa lakolla. Se kuitenkin kuihtui, kun liikennöitsijöiden palveluita ostava Helsingin seudun liikenne (HSL) esitti suunnitelmansa turvallisuuden parantamisesta.
— Turvallisuuden parantaminen jää osittain liikennöitsijöiden vastuulle, mutta HSL voi vaikuttaa erityisesti terminaalialueisiin. Vartijoita on lisätty esimerkiksi Kamppiin ja Elielinaukiolle perjantai- ja lauantai-illoiksi sekä öiksi. Uusissa kilpailutusohjeissa liikennöitsijät saavat myös lisäpisteitä turvaohjaamosta ja turvakameroista, HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi kertoo.
Rihtniemen mukaan vartijoiden lisääminen tai muut toimet eivät kuitenkaan riitä, vaan kaikki lähtee käytöstavoista ja bussinkuljettajien ja bussien kunnioituksesta.
Veolia Transportin Juha Nykäsen ajatukset ovat samanlaiset. Kuljettajat saavat koulutusta ongelmatilanteisiin ja turvakameroita on lisätty, mutta se ei riitä.
— Olen jutellut turvallisuudesta vanhojen bussinkuljettajien kanssa. He ovat sanoneet, että nyt on jopa rauhallisempaa kuin 1970–1980-luvuilla. Uusi ilmiö on kuitenkin se, että väkivaltaa voi olla keskellä kirkasta päivää. Pelisäännöt ja käytöstavat ovat hävinneet. Aiemmin kuljettaja pystyi taluttamaan häiritsevän asiakkaan ulos, nyt sellaisesta nousee meteli.
Abdi Ahmedia pelottaa toisinaan töissä. Erityisesti Mellunmäestä Tikkurilaan kulkevan linjan 62 ajaminen yöllä tuntuu epämiellyttävältä, sillä humalaisia on paljon. Jokin aika sitten Hakunilasta nousi yöllä kyytiin humalainen mies, joka ei millään uskonut, ettei bussimatkaa voi maksaa 200 euron setelillä, eikä suostunut palaamaan baariin vaihtaakseen rahan pienempään.
— Hän vain sanoi, että hänen on pakko päästä bussilla kotiin. Hän ei uskonut, että se on firman sääntö, ei minun, ettei niin isoja seteleitä oteta vastaan. Kun hän lopulta lähti pois bussista, hän löi nyrkillä bussin oveen, Abdi kertoo.
Toisinaan työn varjopuolet ovat saaneet Abdin miettimään, pitäisikö vaihtaa alaa.
— On se käynyt mielessä, mutta en oikein tiedä, mitä sitten tekisin.
Aikataulut yhteinen huoli
Kun bussi 734 kaartaa lopulta päätepysäkilleen Elielinaukiolle, se on puolillaan. Matkalla Päiväkummusta Rautatientorille kyytiin on noussut lähinnä nuoria miehiä matkalla keskustan humuun, mutta tunnelma on rauhallinen. 45 minuutin ajon jälkeen Abdilla on 15 minuutin tauko, jonka hän viettää auton ratissa lähellä lähtölaituria.
Abdin ja monen muunkin bussinkuljettajan työssä viihtyvyyttä lisäisi se, jos kuljettajilla olisi paremmat taukotilat ja aikataulut olisivat väljemmät. Tänään hän pystyy pitämään taukonsa, mutta erityisesti liukkaalla kelillä kunnollista taukoa ei välttämättä ehdi pitää. Tiukentuneet aikataulut ja kuljettajien jaksaminen huolettavat myös liikennöitsijöitä.
— Me liikennöitsijät olemme vain operaattoreita, aikataulut suunnittelee HSL. Ensi talven aikatauluja suunnitellaan varmaan jo nyt, ja kun ne tehdään näin aikaisin, ei niissä voida huomioida esimerkiksi sitä, jos reitin varrelle tulee hidasteita. Toimenpiteet jo tehtyjen aikataulujen muuttamiseksi ovat hitaita ja kaikki palaute tulee heille liian myöhään, Juha Nykänen harmittelee.
Pidettyään taukoa kymmenisen minuuttia, Abdi katsahtaa taas rannekelloaan ja starttaa.
— Viisi minuuttia ennen varsinaista lähtöaikaa pitäisi olla laiturissa, hän perustelee.
Abdin ottaessa uusia matkustajia sisään keski-ikäinen, humalainen mies juoksee bussin ohitse ja karjaisee ”Vittu!”. Hän on juuri myöhästynyt toisesta bussista ja purkaa kiukkuaan juoksemalla jo liikennevaloissa olevan bussin luo ja rummuttamalla ovea aggressiivisesti.
Bussiliikenteessä taidetaan todella tarvita enemmän käytöstapoja kuin vartijoita.
Jaa tämä artikkeli: