Juhlapyhien odotusta. Ensimmäinen adventtisunnuntai on hyvä hetki aloittaa seimen rakentaminen jouluevankeliumin kertomuksen mukaisesti. Kuva: Pekka Koli
Adventti tuo valon
Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa jouluun valmistautuminen.
Ensi sunnuntaina kirkoissa kajahtaa virsikirjan ensimmäinen virsi, tuttu Hoosianna-hymni. Ensimmäinen adventtisunnuntai on ilon juhla, josta alkavat joulun odotus ja uusi kirkkovuosi.
Vaikka eletään vuoden pimeintä aikaa, kristillisessä juhlaperinteessä valo lisääntyy ensimmäisestä adventtisunnuntaista lähtien. Kirkoissa ja monissa kodeissa syttyvät adventtikynttilät, jotka muistuttavat joulun lähestymisestä ja Jumalan lupausten täyttymisestä: Jeesus, maailman valo, tulee pimeyden keskelle.
Adventtiaika kestää luterilaisessa kirkossa neljä viikkoa. Joulupäivää edeltää neljä adventtisunnuntaita, jolloin nelihaaraiseen adventtikynttelikköön sytytetään joka viikko yksi uusi kynttilä. Samaan aikaan lisääntyvät myös jouluvalot kodeissa, pihoilla ja kaduilla. Päivänvalon vähetessä halutaan luoda joulun tunnelmaa.
Adventti on saanut nimensä latinan kielen sanoista adventus Domini, jotka tarkoittavat Herran tulemista. Adventtiaikana Kristuksen saapumista maailmaan tarkastellaan eri näkökulmista.
Ensimmäisen adventtisunnuntain tekstit liittyvät palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Evankeliumitekstissä Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin kansan huutaessa Hoosianna, Herra auta, pelasta.
Vanhastaan ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on alkanut jouluaattoon asti ulottuva adventtipaasto. Tätä paastoa kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta.
Jouluvalmistelujen hälinässä paasto kutsuu luopumaan turhasta ja keskittymään olennaiseen. Luterilaisessa kirkossa adventtiajan paastoluonne näkyy iloisen ensimmäisen adventin jälkeen lähinnä violettina tai sinisenä liturgisena värinä ja liturgian ylistysosien poisjättämisenä.
Ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi suosituimmista kirkkopyhistä. Moni haluaa juhlistaa joulunajan alkamista laulamalla Hoosianna-hymnin, vaikka ei muuten juuri kirkonpenkkejä kuluttaisikaan.
– Nykypäivän suomalainen haluaa itse muodostaa oma elämänkatsomuksensa. Samalla monelle on kuitenkin tärkeää liittyä suurten juhlien aikaan yhteiseen perinteeseen ja johonkin itseään suurempaan, sanoo teologian tohtori, pastori Timo Ryhänen.
Suomen Lähetysseuran kasvatus- ja koulutusyksikön päällikkönä työskentelevä Ryhänen on perehtynyt laajasti kristillisiin juhlaperinteisiin ja niiden alkuperään. Hän on muun muassa toimittanut aihetta käsittelevän kolmiosaisen kirjasarjan Ajan virrassa (2007), jonka tarkoituksena on auttaa siirtämään juhlaperinteitä ja -tapoja sukupolvelta toiselle.
– Perinteet tuovat turvaa ja niitä kunnioitetaan. Moni haluaa välittää niitä jälkipolvillekin. Kristilliset perinteet ja niiden alkuperä auttavat myös ymmärtämään kulttuuriamme ja sitä, kuinka se on muodostunut sellaiseksi kuin on, Ryhänen perustelee perinteiden säilyttämistä.
Ryhäsen mukaan ihmiset käyttäytyvät maallistumisesta huolimatta yllättävän paljon kristillisen perinteen mukaisesti erityisesti suurina juhla-aikoina. Juhlien kristillistä alkuperää ja merkityksiä tunnetaan kuitenkin aika heikosti. Alkujaan kristilliset perinteet myös muuttuvat ja saavat uusia merkityksiä.
– Kirkkovuoden juhliin liittyvät perinteet ovat osa yhteisöllistä muistiamme. Niiden unohtuessa puhutaan sukupolvien muistinmenetyksestä, Ryhänen sanoo.
Suomessa perinteisiin liittyvä muistinmenetys ei Ryhäsen mukaan vielä ole yhtä pitkällä kuin monessa muussa Euroopan maassa. Esimerkiksi Britanniassa kaikki eivät enää tunnista joulua kristilliseksi juhlaksi. Meillä ainakin suurimpien juhlien kirkollinen luonne tunnetaan edelleen.
– Tämä näkyy esimerkiksi joulun aikana, jolloin kirkot täyttyvät joululaulutilaisuuksissa ja jouluaaton hartauksissa. Juhla antaa virallisen luvan tulla kirkkoon, eikä kukaan kysele vakaumusta.
Ryhänen näkee perheiden juhlaperinteissä monia hyviä tilaisuuksia pitää yllä yhteistä muistia ja etsiä syvempää sanomaa juhlaan.
– Esimerkiksi adventtikynttilöiden sytyttäminen tai adventtikalenterin luukun avaaminen ovat luontevia tilanteita syventyä joulun merkitykseen.
Anu Heikkinen
Taas voi saapua seimen luo
Jouluseimiä voi katsella Aleksanterinkadun joulukadun ikkunoissa loppiaiseen saakka. Helsingin jouluseimet 2011 -näyttely esittäytyy myös verkkosivulla uskotoivorakkaus.fi/jouluseimet.
Jouluseimiä on esillä myös kirkoissa:
– Herttoniemen kirkossa, Hiihtomäentie 23, seimet nähtävillä 27.11.–6.1. kirkon aukioloaikoina viikonloppuisin sekä arkisin ma–to klo 9–20 ja pe klo 9–13. Seimet sijaitsevat kirkossa sekä kirkon aulan akvaariossa ja vitriinissä.
– Myllypuron kirkossa, Myllynsiipi 10, seimet nähtävissä 27.11.–6.1. kirkon aukioloaikoina viikonloppuisin sekä arkisin ma–to klo 9–20 ja pe klo 9–13 kirkon aulan vitriinissä ja kirkon ovi-ikkunassa. Lasten päiväkotiryhmät valmistavat jouluevankeliumin kohtauksista seimiä, jotka tulevat Myllypuron kirkkosaliin 18.12.
– Herttoniemenrannan kappelissa, Laivalahdenkaari, jouluseimi esillä 27.11.–6.1.
– Kannelmäen kirkossa, Vanhaistentie 6, seimi nähtävissä 27.11.–6.1. kirkon aukioloaikoina. Elävässä seimessä voi nähdä Pyhän perheen tallissa seimen äärellä.
– Oulunkylän seurakunnan Voudintien kerhohuoneella jouluseimet ennen ja nyt ma 5.12. klo 18. Pirkko Alho kertoo seimiperinteestä.
– Paavalinkirkossa, Sammatintie 5, seimi katseltavana 8.12.–6.1. kirkon etuosassa kirkon aukioloaikoina.
– Hyvän Paimenen kirkossa, Palosuontie 1, seiminäyttely 27.11.–2.12. Näyttely auki arkisin klo 10–14 sekä muina aikoina tapahtumien yhteydessä.
– Suomenlinnan kirkossa seiminäyttely esillä 27.11.–23.12. ja 27.12.–16.1. ke–su klo 11–16.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Adventtikynttelikössä on toivon, rauhan, rakkauden ja ilon kynttilä
Päätoimittaja HengellisyysValo lisääntyy sunnuntai sunnuntailta ennen joulua. Kynttilän sytyttämisestä voi tehdä pienen viikoittaisen mietiskelyhetken.
