Jeesus saapuu rintarepussa seurakuntien joulukalenterissa
Joulukalenterin kuvittaja Annastiina Mäkitalo on jouluihminen. Hänen viisihenkisen perheensä aaton ohjelmaan kuuluu jouluhartaus Lohjan Pyhän Laurin kirkossa.

Joulukalenterin kuvittaja Annastiina Mäkitalo on jouluihminen. Hänen viisihenkisen perheensä aaton ohjelmaan kuuluu jouluhartaus Lohjan Pyhän Laurin kirkossa.

Jeesus saapuu rintarepussa seurakuntien joulukalenterissa

Kirkon jäsenten koteihin pääkaupunkiseudulla jaetussa joulukalenterissa joulun tarina on tuotu nykyaikaan. Luukkujen sisältä paljastuvat tekstit syntyivät joukkoistamalla.

Suojatietä ei ole valittu sattumalta pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenterin tapahtumapaikaksi. Kuvittaja Annastiina Mäkitalo halusi korostaa suojatien kristillistä symboliikkaa. Kuvassa autot pysähtyvät suojatien eteen odottamaan, että pyhä kulkue ylittää kadun.

Kulkuetta johtaa reppua kantava koululainen puudelienkelin kanssa. Häntä seuraavat lyhtyä pitelevä enkeli ja pehmolammasta kantava lapsienkeli, Joosef sekä Maria, joka kantaa tuttia imevää Jeesus-vauvaa rintarepussa. Viimeisenä tulee iäkäs enkeli käsissään tähti ja lyhty.

Kun katsoo kuvaa tarkemmin, siitä havaitsee monia yksityiskohtia. Enkelit ovat ihmisiä, joille siivet on kiinnitetty kuminauhalla, yhdellä naisella on kenkien päällä liukuesteet, ja Joosef kantaa kädessään liljaa.

– Halusin kuvaan hieman romantiikkaa piirtämällä Joosefille liljan. Lilja on Marian symboli, kertoo Mäkitalo kukan merkityksestä.

Joulukalenterin tapahtumat on sijoitettu vilkkaaseen kaupunkiin, jossa on tunnistettavia piirteitä muutamista pääkaupunkiseudun rakennuksista. Erilaiset valot tuovat jouluista tunnelmaa siniseen hämärän hetkeen.

– Kuvitus on omaan makuuni jopa liian runsas ja perinteinen. Tämän kalenterin tarkoitus ei kuitenkaan ole ilmentää minun tyyliäni, vaan löytää tiensä mahdollisimman monen kodin seinälle tuomaan hyvää joulumieltä, huomauttaa Mäkitalo.

Halusin kuvaan hieman romantiikkaa piirtämällä Joosefille liljan.

- Kuvittaja Annastiina Mäkitalo

Kuvitus syntyi joulumusiikin soidessa

Annastiina Mäkitalo teki joulukuvituksen elokuussa viilentävän tuulettimen huristessa vieressä. Joulutunnelmaa hän haki kuuntelemalla joulumusiikkia.

– Mieluisimmaksi joululevyksi nousi Joulu Ainolassa, joka sisältää Jean Sibeliuksen joulumusiikkia.

Joulu on Mäkitalolle tärkeää aikaa. Hänen viisihenkinen perheensä viettää joulut kotona Lohjalla oman perheen kesken. Pyhien jälkeen he käyvät kummassakin mummolassa. Matka suuntautuu myös 99-vuotiaan mummon luokse Tampereelle.

– Jouluna on tärkeä pysähtyä ja rauhoittua syksyn kiireiden jälkeen. On ihana laittaa joulua omalle perheelle ja tavata sukulaisia.

Mäkitalon joulupöydässä on tarjolla perinteisiä jouluruokia, vaikka kaikki niistä eivät maistukaan lapsille.

– Jouluaattomme on täynnä ohjelmaa. Aamu alkaa joulusaunalla, jonka jälkeen kuuntelemme joulurauhan julistamisen samalla kun syömme riisipuuroa, käymme kirkossa lapsiperheiden jouluhartaudessa, syömme joulupäivällisen ja sen jälkeen tulee joulupukki.

– Lapsuuden joulustani mieleen on parhaiten jäänyt aaton jännittynyt tunnelma. Ymmärrän hyvin omien lastemme aattojännityksen, siksi se päivä sisältää monenlaista tekemistä.

Kaikki tekstit on kerätty joukkoistamalla

Seurakunnat haluavat tervehtiä ihmisiä joulukalenterilla adventinajan alkaessa ja muistuttaa joulun perimmäisestä sanomasta rauhan ja lähimmäisyyden juhlana.

– Kristuksen syntymäjuhla on rakkauden ja ilon juhla! Jouluun liittyy myös antamisen ilo, ja sitä koimme saadessamme lähettää tämän kauniin kalenterin ihmisille. Ihmiset ovat itsekin antaneet omastaan kalenteria varten: kaikki tekstit ovat ihmisiltä ihmisille, ne on kerätty joukkoistamalla, kertoo Vantaan seurakuntien viestintäpäällikkö Meri-Anna Hintsala.

Joulukalenterin kuvitus ja tekstit jatkuvat sosiaalisessa mediassa seurakuntien Instagram-tileillä sekä Facebookissa Kirkko Vantaalla, Kirkko Helsingissä ja Kirkko Espoossa -sivuilla joulun alla joka päivä.

Kaupunkilaiset kirjoittivat joulukalenterin tekstit

Pääkaupunkiseudun seurakunnat lähettivät jäsentensä koteihin joulukalenterin. Sen luukuista avautuu tekstejä, joita kaupunkilaiset ovat kirjoittaneet. Tekstejä kerättiin kesäkuusta syyskuuhun joulu.fi- ja jul.fi-sivuilla sekä seurakuntien tapahtumissa ja ryhmissä Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Vantaalla. Tekstejä tuli noin 250, ja niitä, joita ei käytetty kalenterissa, voi lukea jouluajatusruletissa edellä mainituilla verkkosivuilla.

Espoolainen Eeva Honkanummi, 53, innostui kirjoittamaan tekstin joulukalenteriin, kun huomasi kesäkuussa aiheesta jutun Kirkko ja kaupunki -lehdessä.

– Halusin, että kirjoittamassani on jotain positiivista, mutta myös haastavaa. Tykkään leikkiä sanojen monimerkityksellisyydellä. Joulukalenteriin kirjoittamassani tekstissä on imperatiivi ja kohteliaisuus.

Viime vuonna seurakunnat jakoivat koteihin joulukalenterin, jossa luukkujen takana oli myös tekstejä. Honkanummi muistaa säästäneensä jonkun niistä.

– On hyvä keksintö, ettei joulukalenterissa tarvitse aina olla suklaanamuja tai krääsää, vaan se voi myös antaa hengen ravintoa. On hyvä löytää uusia keinoja tavoittaa ihmisiä arkisilla tavoilla.

Mia Blomstedt, 51, Helsingistä availi viime vuoden joulukalenterin luukkuja lastensa kanssa. Lapsilla oli omat kalenterit, ja seurakunnan lähettämä oli oikeastaan äidin kalenteri.

– Luimme kalenterin tekstit lasten kanssa ääneen ja mietimme yhdessä, mitä ne tarkoittavat. Ne herättivät ajatuksia varsinkin yhdeksänvuotiaassa tyttäressäni.

Blomstedt osallistui tämän vuoden kalenteritekstin kirjoittamiseen Malmin seurakunnan järjestämällä monikulttuurisella perheleirillä. Hän oli palaamassa leiriltä kotiin juhannuksen aatonaattona.

– Meille jaettiin bussissa paperit ja saimme miettiä joulua, mikä tuntui vähän hullulta juuri ennen juhannusta. Kirjoittamani teksti ei ole pitkän pohdinnan tulos, vaan hyvin spontaani ajatus.

Vantaalaiselle Satu Postpischlille, 81, tuli lapsuus mieleen, kun hän mietti joulukalenterin luukkuun tekstiä. Hänen kaksossisarena kuoli puolisen vuotta sitten.

– Aluksi ajattelin, että minä raukka olen ainoa, joka enää tiedän mitään lapsuutemme jouluista. Sitten ymmärsin, että voin olla iloinen, kun olen saanut elää jouluja, joista on vieläkin muisteltavaa.

Postpischl on tottunut kirjoittaja. Hän aloitti joulukalenterin tekstin kirjoittamisen käytännöllisesti siitä, kuinka monta merkkiä tekstissä saa olla.

– Ensin teksteistä tuli pitkiä, ja sitten rupesin lyhentämään. Otin aina kaikki turhat pois, ja jäljelle jäi se, mikä mahtui. Siinä oppii, kun sanotaan, että sinulla on 50 sanaa tai mitä milloinkin – silloin tekstiin ei laiteta mitään turhia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi