Aija Puurtinen laulaa amerikansuomalaisten siirtolaisten arjesta
Multa tuoksuu ja heinä. Luomusaundi pitää levyn maanläheisenä.
Näin muusikko Aija Puurtinen kuvailee alkuvuonna ilmestynyttä Brooklynin satu -levyä. Musiikkiprojekti sai alkunsa jo 2010-luvun alussa, kun kurikkalaisen Rytmiraide-festivaalin järjestäjät alkoivat pohtia, voisiko Pohjanmaalta Yhdysvaltoihin muuttaneiden siirtolaisten tarinoista valmistaa musiikkiesitystä. Projektin vetäjiksi pyydettiin Honey B & T-Bones -yhtyeen Aija Puurtista ja Esa Kuloniemeä.
Vaikka Puurtisen suvussa ei ole amerikansuomalaisia, siirtolaisteema on tuttu bändin ansiosta. 1990-luvun Kanadan-kiertueiden aikana muusikko tapasi useita Suomen-sukuisia.
– Oli huvittavaa mutta myös liikuttavaa huomata, että heidän käyttämänsä suomen kieli oli isovanhemmilta peritty. Murre oli todella vanhaa.
Vain harva puhuu enää finglishiä, vanhanaikaista suomea englanninkielisillä lainasanoilla. Säveltäjien pyynnöstä katoava kieli saatiin kuitenkin levylle mukaan Perttu Hemmingin suomenkielisten ja Ilkka Helanderin englanninkielisten sanoituksien lisäksi.
Perttu Hemminki tutustui finglishiin vierailemalla Yhdysvalloissa kymmeniä kertoja ja keräämällä anekdootteja siirtolaisten jälkipolvilta. Lauluteksteissä todelliset paikannimet ja ihmiskohtalot sekoittuvatkin sepitteeseen.
– Vanhat tarinat ovat kiinnostavia, sillä ne ovat romanttisia ja traagisia. Niissä ajatus suomalaisuudesta kristalloituu vahvasti: valtavan sisukasta, pelotonta ja sitoutunutta kansaa, Puurtinen pohtii.
Laulajaa sanoituksissa kiehtovat tavallisten ihmisten arkipäiväiset ongelmat. Nykykuulijakin voi samastua koti-ikävään, rahapulaan ja toisaalta ”tsin-taanikin” eli gin tonicin kruunaamiin juhlahetkiin.
– Toivo ei ole koskaan sammunut, vaikka on tullut vaikeita aikoja. Perttu on kertonut tarinoita kauniisti, herkästi ja hauskasti.
Esimerkiksi aloitusraita Ameriikan kontinentti kertoo suomalaisnaisesta, joka matkustaa Chicagoon rakkaansa luokse vain huomatakseen, että mies on löytänyt toisen. Pettynyt nainen päätyy ryyppäämään viskiä Lake Michiganin lautalle. Vaikka tarina on ikävä, kappale soi veikeästi.
– Se oli ensimmäinen jenkka, jonka olen ikipäivänä säveltänyt, Puurtinen paljastaa.
Levy vaatikin säveltäjältä rohkeutta luopua tutuista bändimaneereista, jotta albumille saataisiin bluespoljennon lisäksi kansanmusiikin ja laulelmien henkeä.
Aija Puurtisen mielestä finglishiä laulaessa äänessä saa kuulua eletty elämä. Sibelius-Akatemiassa laulua opettaessaan hän haluaakin rohkaista oppilaitaan tradition opiskelun lisäksi ”epäortodoksisuuteen” ja riskien ottamiseen.
– Opettaminen ei ole minulle vain mestari-kisälli-suhde. Olen opiskelijalle tarvittaessa vertaistuki, musiikillinen keskustelukumppani ja usein artistikollega, opettaja selittää.
Opetustöiden lisäksi Puurtinen toimi keväällä Eurovision laulukilpailujen Suomen-tuomariston puheenjohtajana. Muusikko ihastui erityisesti Latvian Love Injected -kappaleeseen, mutta Ruotsin voittajaesitys vaikutti häneen visuaalisuudellaan.
Toukokuussa myös nauhoitettiin valmiiksi syksyllä alkava televiosarja Rauhassa, jossa laulaja haastattelee suomalaisia muusikoita ja laulaa heidän kanssaan. Ja kun aikaa vain löytyy, uusi Honey B & T-Bones -levy saadaan valmiiksi.
– Sitä on tehty kuin Iisakin kirkkoa!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Honey B. & Family on äidin, isän ja pojan yhtye
AjankohtaistaKun muusikkopariskunta Aija Puurtisen ja Esa Kuloniemen poika Mooses Kuloniemi tuli keikoille mukaan soittamaan, syntyi Honey B. & Family.