Aika seisoo välitilassa
Miehet kävelivät Emmaus-nimistä kylää kohti illan hämärtyessä. He olivat syvän hämmennyksen vallassa.
Suuri draama, Jeesuksen häpeälliseen kuolemaan päättynyt pilaoikeudenkäynti, oli takana. Messias ei tullutkaan. Jeesus tapettiin ja kaikki päättyi ennen kuin oikeastaan oli alkanutkaan. Köyhät eivät nousseet kapinaan. Kansanliike ei päässyt alkua pitemmälle.
Vieras mies liittyi kävelijöiden seuraan ja kyseli heiltä kaikenlaista. Miehet kertoivat surustaan ja siitä, etteivät heidän toiveensa olleet toteutuneet.
Miehet olivat kuin unessa — aika ei ollut enää sama, muttei vielä huominenkaan. Aika seisoi välitilassa, jossa uuden alkio kehkeytyi väkijoukon silmiltä salassa.
Jotakin aivan uutta oli murtautumassa esiin, mutta sitä oli lähes mahdoton tunnistaa. Koskaan historian aikana ei yksittäisten ihmisten kannettavaksi ollut asetettu yhtä painavaa toivoa.
Ennen kuin miehet tunnistivat oudon kulkijan Jeesukseksi, tämän piti sanoa heille tutut sanat tutussa tilanteessa.
Miten valtava hetki se on ollutkaan — kaipauksen kohteen tunnistaminen, se todellisuuden läpäisevä katse, jonka varassa sielu sanoo: sinä se olet.
Jaa tämä artikkeli: