Pojan ja äidin suhde joutuu koetukselle kesälomalla.
Äitiä, poikia ja rakastajia
Hyvä poika. Ohjaus Zaida Bergroth.
Zaida Bergrothin parin vuoden takainen Skavabölen pojat toi valkokankaalle Antti Raivion käsikirjoittaman, alun pitäen Q-teatterissa kulttimaineen saavuttaneen lapsuuskuvauksen. Toisen Bergrothin pitkän elokuvan nimi Hyvä poika viittaa ironisesti äidin ja murrosiän loppuvaiheita elävän pojan suhteeseen.
Äiti Leila (Elina Knihtilä) on iltapäivälehtien lööpeissä viihtyvä näyttelijä, joka vetäytyy komealle kesähuvilalleen kahden poikansa kanssa julkisuutta pakoon. Myöhäismurrosikäinen Ilmari (Samuli Niittymäki) ei haluaisi päästää ketään miestä äitinsä lähelle. Äiti puolestaan sitoo omalla häilyvyydellään poikaa itseensä.
Leilalla on tarkoitus viettää kesäpäiviä poikiensa kanssa, mutta hän kutsuukin huvilalle kostean tuttavaporukan, josta irtautuu kesäsiipaksi kirjailija Aimo (Eero Aho). Ilmari ei ole innostunut ajatuksesta. Toisesta suunnasta pojan pasmoja sekoittaa paikallinen baarimyyjä Karita (Anna Paavilainen).
Elokuva etäännyttää katsojaa erikoisilla asetelmillaan tietynlaisen hämmennyksen tilaan. Henkilöt ovat oman elämänsä vankeja, mutta he ovat sen verran yleispätevän inhimillisesti luonnosteltuja, että heidän tekonsa ja keskinäiset suhteensa kiinnostavat ja jännittävätkin.
Bergroth on onnistunut hahmottamaan henkilöiden taustalla olevat traumat ja kivut. Elokuvasta selviää ainakin se, että lapset ja nuoret tarvitsisivat rauhaa ja turvallisuutta läheisissä ihmissuhteissaan.
Draaman kaari kantaa hyvin ja jännitteet säilyvät loppuratkaisuun saakka. Rankasta kipuilusta huolimatta tulee tunne, että tästä selvitään, kunhan vain saadaan perhevyyhteä purettua.
Jaa tämä artikkeli: