Almanakka peilaa nimimuotia

Almanakka peilaa nimimuotia

Moni harvinaisen nimen kantaja kaipaa nimipäivää kalenteriin. Seuraavan kerran uusia nimiä pääsee almanakkaan ensi vuonna.

Perisuomalainen uutuusnimi Sisu saa nimipäivän ensi vuonna, osuvasti Kalevalan päivänä. Sen sijaan Neelat, Mirkat, Teot ja Oulat saavat vielä odotella. Silti almanakassa keikkuu vuodesta toiseen sellaisia muinaismuistoja kuin Kaapro ja Valio.

Milloin nimi pääsee kalenteriin ja millä perustella? Yliopiston almanakkatoimiston johtajalta Minna Saarelma-Paukkalalta tätä kysellään jatkuvasti.

– Nimipäivät ovat suomalaisille tärkeitä ja ne herättävät tunteita. Yleensä soittajat ovat lasten vanhempia tai isovanhempia, hän kertoo.

Helsingin Tähtitorninmäellä sijaitsevassa almanakkatoimistossa nimipäivät tarkistetaan viiden vuoden välein. Tällä hetkellä suomenkielisistä nimipäivistä vastaa Saarelma-Paukkala, suomenruotsalaisista Leila Mattfolk. Nimiasiantuntijoiden ehdotukset hyväksyy yliopiston rehtori.

Ensi vuonna almanakkaan pääsee 22 uutta tytön nimeä ja 17 pojan nimeä. Kriteerinä nimen almanakkaan saamiselle on, että se on annettu ensimmäiseksi etunimeksi vähintään 500 lapselle nimipäiväuudistusta edeltävien 50 vuoden aikana. Yhdysnimet karsiutuvat, sillä usein niiden osilla on jo omat nimipäivänsä.

– Lisäksi vaalimme nimien suomalaisuutta. Esimerkiksi Alex ja Wilma eivät päässeet kalenteriin, sillä siellä oli jo Aleksi ja Vilma. Sen sijaan mukaan otettiin Robin, jolla ei ole suomalaista vastinetta.

Viime aikoina uudistuksissa on linjattu, ettei harvinaiseksi käyneitä nimiä pudoteta pois. Kalenterissa on tilaa uusille nimille, ja nimi voi tulla taas muotiin. Kaikkiaan almanakassa on tällä hetkellä 834 nimeä.

Nimet heijastavat historian vaiheita

Yliopiston almanakka on varsinainen bestseller. Suomenkielistä almanakkaa on julkaistu vuodesta 1705 lähtien. Sen edeltäjä oli Turun hiippakunnan katolinen pyhimyskalenteri. Suurin mullistus almanakan nimistössä tapahtui 1800-luvulla, jolloin suomalaisuusaate toi mukaan satoja uusia suomalaisia nimiä.

Nykyään yli 85 prosenttia suomalaisista löytää ensimmäisen etunimensä almanakasta.

Minna Saarelma-Paukkalalle nimet ovat intohimo. Väitöskirjansa hän teki namibialaisesta nimistöstä. Kiinnostavinta nimissä ovat hänen mielestään kulttuurihistorian heijastumat.

– Suomalainen nimistö on tilkkutäkki, jossa näkyvät maamme historian vaiheet. Kielessä etunimet ottavat helpoimmin vaikutteita muista kielistä.

Nimipäiväperinne on Suomessa erityisen voimakas. Vastaavaa löytyy vain Ruotsista, jonka kautta maallinen nimipäiväkäytäntö saapui Suomeen 1700-luvulla. Vahvimmillaan nimipäivän vietto oli 1900-luvun alussa.

– Silloin nimipäiväsankarille saatettiin pystyttää koristeltu juhlasalko tai kuusi lahjoineen. Naimattomille vietiin oljesta tehty nukke puolisoksi.

Tuleeko tytöstä Vadelma vai Puolukka?

Suomalaisten nimien määrä on kasvanut huimaa vauhtia. Kun 1980-luvun alussa oli käytössä 32 000 eri nimeä, niin 2000-luvun alussa niitä oli jo yli 80 000. Tuoretta kartoitusta ei ole, mutta Saarelma-Paukkala arvelee, että nimiä voi olla jo 100 000.

– Ennen suosittiin suomalaisia perusnimiä, kuten Heikkiä tai Maijaa. Nyt halutaan mahdollisimman erikoisia nimiä. Jo viisi prosenttia lapsista saa nimen, jota ei ole kenelläkään muulla samana vuonna syntyneellä, hän kertoo.

Kansainvälistyminen, populaarikulttuuri ja julkisuuden henkilöt vaikuttavat nimien suosioon. Nimiä etsitään almanakan lisäksi myös internetistä ja keksitään itse.

– Luontonimet, kuten Lumi ja Vadelma ovat suosittuja. Myös olemassa olevista nimistä tehdään mukaelmia.

Vanhat nimet kiertävät uudelleen muotiin noin sadan vuoden välein. Viime aikojen suosikeissa on paljon 1900-luvun alun muotinimiä, kuten Emma ja Eino.

– Oman ja vanhempien ikäpolven nimet tuntuvat usein kuluneilta, sitä vanhemmat nimet taas tuoreilta ja erikoisilta.

Harvinaisten nimien suosiosta huolimatta ihmisille on tärkeää saada viettää nimipäivää.

– Yleensä sopiva vaihtoehto löytyy. Esimerkiksi Puolukkaa voi juhlia Marjan päivänä.

Kalenteriin pääsevät Pipsa ja Peetu

Valtaosalla suomalaisista on Raamattuun tai kristilliseen perinteeseen pohjautuva nimi. Suomalaista nimistöä tutkinut professori Eero Kiviniemi on arvioinut, että noin 40 prosentilla väestöstä on raamatullinen nimi ja 30 prosentilla pyhimysnimi.

Myös suomalaisuusaatteen synnyttämä nimistö heijastelee osin kristillistä perinnettä. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Usko ja Rauha. Mukana on myös pyhimysnimien käännöksiä, kuten Felixistä tuleva Onni.

– Pyhimysnimet kuten Katariina ja Olavi ovat edelleen vanhoilla paikoillaan. Kun vanhoja pyhimysnimiä otetaan kalenteriin, ne sijoitetaan yleensä alkuperäisille muistopäivilleen, Saarelma-Paukkala kertoo.

Raamatulliset nimet ovat yhä tasaisen suosittuja. Ensi vuoden nimipäiväkalenterin uusista nimistä peräti 11 tytönnimeä ja 11 pojannimeä on kristillistaustaisia. Esimerkiksi Annu on muunnelma Marian äidin nimestä Annasta, Pipsa tulee Pyhästä Birgitasta ja Peetu on aiemmin ollut monen Pietarin lempinimi. Nimen kristillinen alkuperä ei kuitenkaan ole useimpien valintaperuste.

– Harva antaa pojalleen nimeksi Luka siksi, että haluaa muistaa evankelista Luukasta. Useimmiten nimi valitaan, koska se kuulostaa mukavalta.

Lippu salkoon nimipäivänä!

Maahanmuuttajien vaikutus näkyy jo nimistössä, mutta ei juurikaan nimipäivissä. Syynä on se, että suomalaisessa nimipäiväkalenterissa huomioidaan vain suomenkielisiksi rekisteröityjen lasten nimet. Uutena tulokkaana kalenteriin pääsee venäläistaustainen Nadja. Musliminimillä on vielä matkaa almanakkaan. Lähimpänä on Omar, joka on reilun sadan suomenkielisen pojan ensimmäisenä etunimenä.

– Musliminimien yleistyessä nimipäivistä tulisi neuvotella myös Suomen muslimien edustajien kanssa. Nimipäiväthän eivät alun perin kuulu islamilaiseen kulttuuriin, Saarelma-Paukkala huomauttaa.

Nimipäivien lisäksi kansalaiset ehdottavat almanakkatoimistoon myös uusia merkkipäiviä ja liputuspäiviä, joiden sijoittelusta kalenteriin toimisto huolehtii. Useimmiten ehdotetaan jonkin asian, toisinaan myös jonkun henkilön muistamista. Päätöksen uusista merkkipäivistä tekee almanakkatoimiston hallitus. Uusista liputuspäivistä päätetään yhdessä sisäministeriön kanssa.

Liputuspäivissä näkyy edelleen miehinen historia. Seitsemästä henkilöiden liputuspäivästä kuusi on omistettu miehille. Minna Canth sai ensimmäisenä naisena virallisen liputuspäivän vasta vuonna 2007.

Mikään ei kuitenkaan estä liputtamasta silloin kun haluaa.

– Lipun voi nostaa salkoon vaikka omana nimipäivänä, Saarelma-Paukkala ehdottaa.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city