Lauran hääpuku löytyi kirpputorilta.
Alttarille retrotyyliin
Laura ja Arto Särösalon häissä tanssittiin yhdeksän euron hääpuvussa Spotify-soittolistan tahtiin.
Laura Särösalo, 29, pitää sylissään pitsihääpukua. Hän ihastui kirpputorilla näkemäänsä pukuun niin, että osti sen, vaikkei häntä oltu vielä edes kosittu. Häistä oli kuitenkin ollut puhetta, ja Arto Särösalo, 34, kosi Lauraa myöhemmin kauppakeskuksen rullaportaissa. Kihlaus hoidettiin hankkimalla kauppakeskuksen automaatista lelusormukset.
Laura irrotti yhdeksän euron hääpuvusta puhvihihat, vaihtoi vetoketjun nyöreihin, avarsi puvun kaula-aukkoa ja osti helman alle vannehameen. Tammikuussa hän asteli tuunattu hääpuku yllään alttarille, jonka luona sulhanen odotti vintagekaupasta ostetussa 1950-luvun smokissa. Hääasut sopivat hyvin kierrätyshenkiselle parille, joka on kerännyt kotiinsa retrohuonekaluja.
Enää hääpuku ei mahdu Lauralle, ja tammikuussakin se jo vähän kiristi. Lauran ja Arton esikoisvauvan laskettu aika on heinäkuun alussa.
Vauva muutti suunnitelmat
Lauran ja Arton häitä piti viettää vasta heinäkuussa. Päivämääräkin oli jo sovittu.
— Minun oli tarkoitus kasvattaa itse kukat häihin ja laittaa hääkakkuun oman pihan marjoja. Kun vauva ilmoitti tulostaan, suunnitelmat menivät uusiksi ja järjestimme talvihäät, Laura kertoo.
Kitaristina ja kitaransoitonopettajana työskentelevä Arto on soittanut uransa aikana lukuisissa häissä. Hänen silmissään hääjuhlista on karissut isoin hohto.
— Omat häät ovat kuitenkin eri juttu, Arto pohtii.
— Naimisissa oleminen helpottaa käytännön asioita. Minun ei tarvitse mennä tunnustamaan isyyttä. Vanhempien avioliitto tuo myös turvaa syntyvälle lapselle, jos esimerkiksi jommallekummalle meistä sattuisi jotain, hän sanoo.
Laura ja Arto halusivat järjestää oman näköisensä pienen budjetin häät, joissa pääosassa olisi heidän yhteisen liittonsa juhliminen. Arto kokkasi juhlavieraille poronkäristystä ja Arton ja Lauran äidit valmistivat muuta tarjottavaa. Laura olisi halunnut tehdä hääkakun sijaan muffinitornin, mutta Arton äiti oli sitä mieltä, että juhlissa pitää olla ostettu hääkakku.
— Teimme kompromissin. Unohdin muffinit, ja tein hääkakun itse. Valmistin kolmen suklaan mustikkakakkua, Laura kertoo.
Muusikon häissä soi Spotify
Hääpäivän aamu kului Artolla lumitöissä ja bestmanien kanssa saunoessa. Laura vietti häitä edeltävän yön kaason kanssa hotellissa. He kirjoittivat hotellissa hääjuhlan menu-listat. Aamuksi kaaso oli järjestänyt Lauralle kampaajan. Meikin Laura teki itse.
— Olen sen verran vanhanaikainen, että halusin Arton näkevän minut hääpäivänä vasta kirkossa.
Kukkakaupat eivät voineet luvata toimittaa talviaikaan kallaliljoja, joten Laura osti tekokukkaversioita. Hääpäivän aamuna kaaso kuitenkin onnistui hankkimaan läheisestä kukkakaupasta kallaliljoja. Myyjä irrotti niitä valmiista kimpuista rintakukiksi sulhaselle, morsiamen isälle ja bestmaneille.
Kun h-hetki lähestyi, kaason poikaystävä kuljetti lumimyrskyssä vieraita hotellilta häihin. Vihkiminen päätettiin aloittaa vasta, kun kaikki vieraat olisivat ehtineet kirkkoon. Arto ei halunnut omiin häihinsä minuuttiaikataululla etenevää ohjelmaa. Mutta kyllä juhlaväen odottelu vähän tuskastutti alttarin luona seisovaa sulhasta.
Ruokailun aloittamista lykättiin, kunnes viimeinenkin vieras oli saapunut juhlapaikalle pistäydyttyään välillä kotona käyttämässä koiraansa ulkona.
— Monille häät ovat tilaisuus tavata ystäviä ja sukulaisia pitkästä aikaa. Jos häissä noudatetaan minuutintarkkaa ohjelmaa, vieraille ei jää aikaa seurustella toistensa kanssa, Arto sanoo.
Hääjuhlan musiikkipuolen järjestäminen lankesi luontevasti Arton harteille. Hän ei halunnut vaivata muusikkoystäviään pyytämällä heitä soittamaan häihin. Hän halusi, että kaverit voivat tulla nauttimaan juhlasta. Häiden musiikista vastasi Arton laatima Spotify-soittolista, johon oli valittu varsinkin 1950- ja 60-lukujen rockia.
Hotelliin nukkumaan
Häävalssin sijaan Laura ja Arto tanssivat Pulp Fiction -elokuvasta tutun kappaleen You Never Can Tell. Pari harjoitteli tanssia vain kerran eikä askelkuvioita lyöty ennalta lukkoon.
— Sen sovimme, että tanssi aloitetaan samasta asennosta kuin häävalssi. Vieraille oli yllätys, kun valssia ei sitten tullutkaan, Laura kertoo.
Lauran valokuvaaja-isä halusi kuvata häissä. Arton vanhempien pitopalvelua pyörittävät ystävät tarjoutuivat häihin ilmaiseksi työvoimaksi.
Häitä seuranneena päivänä juhlapaikkaa oli siivoamassa hääparin lisäksi heidän ystäviään ja sukulaisiaan. Kaikille siivoustalkoisiin osallistuneille riitti Arton tekemää poronkäristystä kotiin viemisiksi.
Hääyön Arto ja Laura viettivät hotellihuoneessa, jonne kaaso oli vienyt pullon kuohuvaa ja koristellut vuoteen tulppaanin terälehdillä.
— Raskauteni takia emme edes avanneet skumppapulloa. Olimme niin väsyneitä, että kaaduimme suoraan sänkyyn nukkumaan. Sitä ennen oli kyllä aikamoinen työ siivota tulppaanin terälehdet sängyltä, Laura kertoo hymyillen.
Tuoreen hääparin sormissa kiiltelevät perintösormukset. Arton sormus on hänen pappansa vanha vihkisormus. Lauran tuunattu sormus on peräisin Arton isoisoäidiltä.
Häälahjaksi pari sai rahaa matkakassaan. Häämatkan ajankohtaa ja määränpäätä ei vielä ole päätetty. Laura ja Arto ovat suunnitelleet, että he voisivat uudistaa vihkivalan viiden vuoden kuluttua, persoonalliseen tyyliin tietysti, Las Vegasin Elvis-kappelissa.
Morsiuspuku on ajan kuva
Monet hääperinteet ovat yllättävän tuoreita. Morsiamet ovat pukeutuneet valkoiseen hääpukuun vasta noin sadan vuoden ajan. Myös kihlasormusten vaihtaminen yleistyi vasta viime vuosisadan alussa. Sitä ennen morsian saatettiin kihlata vaikka lusikalla.
Hääkakkua on syöty 1960-luvulta lähtien. Samoihin aikoihin tapahtui polttariperinteen läpimurto Suomessa.
Tiina-Emilia Kauniston ja Erika Voutilaisen Siksi tahdot — hääkirja (Teos 2012) kätkee kansiensa väliin hauskaa, hyödyllistä ja yllättävää tietoa hääperinteistä. Kirjoittajat tutustuivat toisiinsa yliopiston tutkimusseminaarissa.
— Tiina-Emilialle tuli ajankohtaiseksi pohtia omia häitään. Hän oli kerännyt valtavasti tietoa häistä ja pyysi minua tekemään kanssaan aiheesta kirjan, Erika kertoo.
Vanhoissa morsiuspuvuissa on selvästi nähtävillä eri aikakausien aatteelliset ja poliittiset muutokset. Siinä missä sulhasen puku on pysynyt melko muuttumattomana, feminiinisyys ja sen ilmaiseminen ovat olleet jatkuvassa muutoksessa.
Esimerkiksi 1920-luvulla morsiamet leikkasivat hiuksensa lyhyiksi ja pukeutuivat väljään morsiuspukuun, jonka helma oli selvästi aiempaa lyhyempi. Se kertoo yhteiskunnallisten olojen ja naisen aseman radikaalista muutoksesta.
Erikan mielestä häiden tärkein asia ei kuitenkaan ole täydellinen hääpuku tai täydellisesti onnistuneet hääjärjestelyt vaan ajatus loppuelämän jakamisesta toisen kanssa.
Juuri nyt on trendikästä juhlistaa avioliiton solmimista yksilöllisillä ja odottamattomilla tavoilla, esimerkiksi retro- tai teemahäillä. Häiden teema voi löytyä vaikka jommankumman harrastuksesta.
— Liveroolipelaamista harrastavan ystäväni häissä vieraiden asut saivat olla miltä vuosisadalta tahansa, ja niin ne olivatkin. Mukana oli 1800-luvun pukua, retroa, keskiaikaa ja kansallispukua, Erika kertoo.
Jaa tämä artikkeli: