Amerikan malliin
Mikko Parikka osaa olla pelikentällä kärsivällinen.
Aika monelle suomalaiselle 22-vuotias Mikko Parikka on yhtä kuin Salattujen Elämien Jiri. Aikaisemmin raksahommissa ja urheilukaupan myyjänä ollut Parikka on kuulunut sarjan näyttelijäkaartiin viime vuoden alusta alkaen. Osan kesästä hän vietti kesäteatterinäyttelijänä Karstulassa kuten monet muutkin Salkkari-tähdet.
Kotikaupungissaan Vantaalla Mikko Parikka kuitenkin toivoisi voivansa niittää mainetta ja puhua jostain aivan muusta, esimerkiksi ykkösharrastuksestaan amerikkalaisesta jalkapallosta. Parikka on yksi vantaalaisseura TAFTin edustusjoukkueen pelaajista ja on kuluvana kautena joutunut venymään pelikentällä entistä parempiin suorituksiin, sillä TAFT nousi viime vuonna ykkösdivisioonaan.
— Sen huomasi heti alkukaudesta, että nyt on paljon kovempi taso. Peli on nopeampaa ja tilaa on vähemmän. Kausi on silti mennyt todella hyvin, olemme olleet sarjan kärjessä, Parikka hehkuttaa.
Laji kolahti heti
Urheilu on aina ollut iso osa Mikko Parikan elämää. Lapsena hän harrasti jalkapalloa ja vähän aikaa jääkiekkoakin, mutta 16-vuotiaana pallon potkiminen alkoi pikkuhiljaa kyllästyttää. Hän päätti käydä kokeilemassa amerikkalaista jalkapalloa ja ihastui lajiin heti.
— Jotkut ihmettelivät lajinvaihtoa, mutta moni vanha jalkapallokaveri oli sitä mieltä, että tosi siistiä. Osa heistäkin on aloittanut jenkkifutiksen, Parikka kertoo.
Jo monen vuoden ajan jenkkifutis on vienyt leijonanosan Parikan vapaa-ajasta. Yhteisharjoituksia joukkueella on neljästi viikossa, lisäksi harjoitellaan omatoimisesti. Lepoa ei ole talvellakaan.
— Silloin harjoitellaan perustekniikoita ja niitä pelitekniikoita, joilla vastustajaa sitten höynäytetään, Mikko Parikka kertoo.
Aivan joka kerta hän ei ole lähtenyt treeneihin intoa puhkuen, mutta kun kentälle pääsee, peli tuntuu mukavalta. Vastapainoa urheiluharrastukselle tuo rumpujen soitto.
— Olen mukana bändissä, mutta nyt en ole vähään aikaa ehtinyt soittaa. Rumpujen soitto on sellaista terapeuttista touhua.
Nopeutta ja kärsivällisyyttä
Yleinen mielikuva amerikkalaisesta jalkapallosta on, että ryhmä isokokoisia miehiä lähtee taistelemaan pallosta, törmäilee toisiinsa ja päätyy lopulta suureen kasaan. Ihan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, vaan laji vaatii näppäryyttä, voimaa ja nopeutta siinä missä muutkin palloilulajit.
— Jenkkifutis on maailman taktisin pallopeli, vaikka se onkin ihan eri tyyppistä kuin eurooppalainen jalkapallo, Mikko Parikka vakuuttaa.
— Mitä kokoon tulee, niin on olemassa sellainen sanonta, että viisaat karhut suojelevat vikkeliä jäniksiä. Se sopii tähän lajiin. Ei jenkkifutiksessa tarvitse olla mikään isokokoinen, vaan tämä sopii ihan kaikille.
Pelaajia on kentällä yhtä aikaa 11 ja jokaisella on erilainen rooli. Kaikilta vaaditaan Mikko Parikan mukaan omistautumista lajille ja kovaa fyysistä kuntoa, hengailuun ei ole varaa. Muutoin vaadittavat omaisuudet riippuvat pelipaikasta kentällä.
— Olen joukkueen wide receiver eli laitahyökkääjä. Laitahyökkääjän on oltava tarpeeksi nopea ja kärsivällinen. No, en tiedä, olenko yleensä niin kärsivällinen ihminen, mutta pelikentällä ainakin, Parikka analysoi.
Jenkkivahvistuksilta neuvoja
Vaikka Mikko Parikan läheisemmät ystävät ovat tuttuja muualta kuin jenkkifutispiireistä, joukkuekaverit ovat tärkeitä.
— En voisi kuvitellakaan harrastavani mitään yksilölajia, hän vannoo.
TAFTin joukkueessa pelaa tällä kaudella myös kaksi amerikkalaisvahvistusta, mikä on Mikko Parikan mielestä iso etu. Ulkomaalaisvahvistuksilta saa hyviä neuvoja, onhan pelin taso rapakon takana huikeasti parempi, vaikka Suomi onkin menestynyt kokoonsa nähden hyvin kansainvälisissä mittelöissä.
Suomessa jenkkifutiksella ei vielä elä, joten syksyllä Mikko Parikka palaa takaisin televisiokameran eteen. Varsinainen toiveammatti on kuitenkin ihan jossakin muualla kuin pelikentillä tai tv-sarjassa.
— Hain keväällä teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan. Uskonnon opettajan työ kiinnostaisi. Opettaminen ja uskonnot ovat kiehtoneet jo pitkään, hän paljastaa.
TAFT pelaa Oulun Northern Lightsia vastaan ISS Stadionilla la 14.8. klo 13.
Jaa tämä artikkeli: