Amerikan malliin
– Vuoden 1955 Chevyn kori on patarautaa, eikä sitä saa millään puhki, kertoo Seppo Hartikainen, joka bongasi amerikanraudan vaaralalaisesta autokatoksesta.

– Vuoden 1955 Chevyn kori on patarautaa, eikä sitä saa millään puhki, kertoo Seppo Hartikainen, joka bongasi amerikanraudan vaaralalaisesta autokatoksesta.

Amerikan malliin

Isä toivoi autokauppiasta, mutta pojasta tuli pappi.

Seppo Hartikainen, 55, on tehnyt viime kuukaudet papin töitä Hakunilan seurakunnassa. Hän tuli sinne kesätöihin Lake Worthista Floridasta.

Siellä Hartikainen on työskennellyt pappina Amerikan suurimmassa suomalaissiirtolaisten seurakunnassa. Sitä ennen hän teki vastaavaa työtä Seattlessa. Papin hommissa Amerikassa on vierähtänyt yhteensä 17 vuotta.

– Halusin tulla kokeilemaan, olisiko minun mahdollista palata suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa maksetaan veroja, eletään kylmässä, ei katsota silmiin eikä avata ovia naisille. Eikä sanota koko ajan, kuinka mukavaa on, eikä kiitellä vapaaehtoisia 40 kertaa joka jumalanpalveluksessa.

Amerikkalaiseen elämänmenoon Hartikainen tutustui jo koululaisena.

– Isäni oli autokauppias Kymenlaaksossa. Hän myi amerikkalaisia ja japanilaisia autoja, mutta ei osannut englantia. Hän halusi minusta, vanhimmasta pojastaan, jatkajan työlleen. Olin laiska koulussa, ja niinpä hän lähetti minut 15-vuotiaana kesätöihin Amerikkaan oppimaan kieltä ja työntekoa.

Perunapellolla Idahossa tehtiin töitä auringon noususta sen laskuun. Lisäksi Seppo soitti seurakunnan bändissä ja piti pyhäkoulua. Parin kesän jälkeen hänestä alkoi tuntua siltä, että Yhdysvaltoihin voisi muuttaa pysyvämminkin.

– Ihastuin amerikkalaiseen elämäntyyliin ja henkilökohtaiseen vapauteen. Siellä you can be you.

Seppo aloitti kuitenkin opintonsa Suomessa. Hän opiskeli teologiaa kolme vuotta, mutta sitten kuoronjohtaminen ja pianonsoitto veivät hänet mennessään.

– Lapsena isä pakotti minut pianotunneille. Meillä oli kodinhoitaja, joka vahti, että soitan joka päivä, vaikka minua kiinnostivat enemmän jalkapallo ja jääkiekko.

Keikkailun lisäksi Hartikainen teki töitä väliaikaisena musiikinopettajana Hakunilassa ja Jakomäessä yhteensä 15 vuotta. Yhdysvallat säilyi kuitenkin mielessä koko ajan.

– Vaimoni oli töissä Pan Amilla ja Deltalla. Matkustimme Amerikkaan aina kuin mahdollista. Siellä oli aina töitä rohkealle pimputtelijalle.

Vähitellen Hartikaiset päätyivät siihen, että halusivat muuttaa Yhdysvaltoihin keinolla millä hyvänsä.

Seppo teki teologian opinnot loppuun ja hänet vihittiin Suomessa papiksi Yhdysvaltoihin.

– Siellä homma on erilaista kuin Suomessa. Pappi on yksityisyrittäjä ja toimitusjohtaja. Palkkaa saa, jos sen kerää ensin itse kokoon värväämällä tähtiesiintyjiä ja maksavia asiakkaita.

– Olen Amerikassa myynyt myös joskus autoja, kun papin palkka ei riittänyt.

Myös päätyössään Seppo Hartikainen on saanut vääntyä moneksi: häissä kukkapojaksi ovelle, kanttoriksi soittamaan häämarssia pianolla, vahtimestariksi keittämään kahvit ja papiksi vihkimään kolmella kielellä.

Isän opettamalle supliikille ja myyntitaidoille on ollut käyttöä.

– Isäni oli kristitty mies. Hän hyväksyi ammatinvalintani ja oli ylpeä työstäni.


Messu Amerikan malliin su 31.8. klo 12 Hakunilan kirkossa. Seppo Hartikaisen vieraana hänen Floridan-tuttunsa Eino Grön.

Jaa tämä artikkeli: