Mikko Myllykosken ammattia hämmästelevät usein sekä lapset että aikuiset.
Ammattina elämys
Mikko Myllykoski ei voinut lapsena haaveilla nykyisestä työstään.
Sapelihammastiikerin kesyttäjä tai jääpalatehtailija. Ne olivat Mikko Myllykosken, 46, lapsuuden haaveammatteja.
— Se oli minun huumoriani. Halusin tehdä sellaista, jota ei voi tehdä. Siihen aikaan oli täysin mieletön ajatus, että jääpalojen tekeminen voisi olla ammatti. Sapelihammastiikerit taas olivat kuolleet sukupuuttoon, joten niille ei tarvittu kesyttäjää, Myllykoski kertoo.
Myllykoskesta tuli elämysjohtaja, jonka tehtävänä on tuottaa ihmisille oppimisen ja oivaltamisen iloa, siis elämyksiä. Sellaisesta ammatista hän ei pienenä osannut eikä voinut edes haaveilla.
"Mitä sä oikein teet?"
Mikko Myllykoski meni Heurekaan töihin parikymmentä vuotta sitten nuorena historian opiskelijana, ja on samalla tiellä edelleen.
— Siirryin pätkätöiden kautta ensin erikoissuunnittelijaksi, sitten suunnittelupäälliköksi ja vuonna 2002 elämysjohtajaksi. Edeltäjäni nimike oli näyttelyjohtaja.
Hakukone Google tietää kertoa, ettei Mikko Myllykoski ole Suomen ainoa elämysjohtaja.
— Kun aloitin elämysjohtajana, puhuttiin jo elämysteollisuudesta ja -matkailusta, mutta tietääkseni siihen aikaan Suomessa ei vielä ollut muita elämysjohtajia.
Kun katsoo ympärilleen Heurekassa toukokuisena keskiviikkoiltapäivänä, huomaa valtaosan kävijöistä olevan lapsia.
— Toukokuun aikana Heurekassa käy yli 30 000 kävijää. Heistä suurin osa on luokkaretkeläisiä. Luokkaretkiä aletaan tehdä jo huhtikuun puolivälistä lähtien. Lisäksi koulut tekevät Heurekaan opintokäyntejä ympäri vuoden, Myllykoski kertoo.
Myllykoski on itse 11- ja 14-vuotiaiden tyttärien isä. Lasten kaverit ovat toisinaan hämmästelleet hänen ammattiaan.
— He ovat kysyneet, että mitä sä oikein teet? Samaa ovat kysyneet monet aikuisetkin, hän sanoo.
Elämykset koetaan yhdessä
Elämysjohtajan alaisuudessa työskentelee parisenkymmentä henkilöä. Tiimin työ pitää sisällään näyttelyiden suunnittelua, rakentamista, muotoilua ja graafista suunnittelua. Niin vauhdikkaalta ja jännittävältä kuin elämysjohtajan titteli kuulostaakin, työ on paljon tavallista työpaikan arkea.
— Palavereita, tapaamisia sekä yhteydenpitoa puhelimen, sähköpostin ja internetin välityksellä, Mikko Myllykoski luettelee.
Myös ideointi on olennainen osa työtä.
— Ideat syntyvät usein yllättävissä paikoissa. Esimerkiksi juuri ennen nukahtamista tai pyöräillessä työmatkalla. Useimmiten ideat syntyvät kuitenkin silloin, kun on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, vaikka lounaalla käydessä.
Vuorovaikutus ja yhteys toisiin ihmisiin ovat olennainen osa useimpia elämyksiä.
— Ihmiset kokevat elämyksiä harvoin yksin. Harvalle esimerkiksi hyvän aterian syöminen yksin on elämys. Kun itse kävin nuorena interraililla, matkan suurimpia kohokohtia oli se, kun tutustuin johonkin uuteen ihmiseen. Hienon rakennuksen tai upean auringonlaskun näkeminen on suurempi elämys, kun sen jakaa yhdessä toisen kanssa, Myllykoski sanoo.
Sattumille annettava sijaa
Mikko Myllykoski kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan useat perheet viettävät yhteistä aikaa vain muutamia minuutteja päivän aikana.
— Nämä hetket ovat varmasti usein melko rutiininomaisia tilanteita, hän pohtii.
Työssään hän haluaa luoda perheille mahdollisuuden uudenlaiseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksissa on osoitettu sekin, ettei tiedekeskuksessa opita ensisijaisesti faktatietoa, vaan kysymyksen asettelua ja uusia näkökulmia.
— Tiedekeskuksessa esimerkiksi äiti voi huomata pojassaan tai tytär isässään uuden piirteen tai kyvyn.
— Oppimiselle voi luoda edellytyksiä, mutta oppimista ei kuitenkaan voi pakottaa, Myllykoski tietää.
Elämysjohtaja ei suosittele ahnehtimaan liikaa elämyksiä.
— Tarvitaan myös kiireetöntä, ohjelmoimatonta aikaa. Sattumille on annettava sijaa, hän sanoo.
Koska Myllykosken tehtävänä on suunnitella tulevaa, hänen ajatuksensa ovat jo seuraavissa näyttelyissä.
— Parhaillaan on käynnissä kaikkiaan viisi näyttelyhanketta. Suunnittelemme muun muassa näyttelyä tämän vuosisadan tulevaisuudesta. Ajasta, jota en itse tule näkemään, mutta jonka seuraava sukupolvi näkee.
— Tämän työn ehdoton hyvä puoli on se, että saa olla kiinnostunut tosi monesta asiasta, hän sanoo.
Mikko Myllykoski vierailee ke 26.5. ruotsalaisessa Tom Tits Experiment -tiedekeskuksessa.
Jaa tämä artikkeli: