Ammattina jalkapallo
Korsolainen Linda Sällström jäi kaipaamaan naisten EM-kisajoukkueen yhteishenkeä.
Naisten maajoukkue eteni jalkapallon EM-kisoissa puolivälierään, jossa tuli tappio EM-kakkoselle Englannille. Suomen 2–3 maalin teki Linda Sällström, Vantaalta Ruotsiin ammattilaiseksi lähtenyt 21-vuotias hyökkääjä.
— Maalin jälkeen meillä oli hyviä paikkoja, mutta ei ollut onni myötä. Nyt on tyhjä olo. Ei oikein pysty käsittämään, että kaksi ja puoli vuotta kestänyt projekti on ohi. Meillä oli niin loistava joukkuehenki, etten usko, että niin ihanaa joukkuetta tulee koskaan enää olemaan, harmittelee Sällström.
Yleisö piti meteliä
Vaikka EM-turnaus päättyi kesken, Suomen joukkueen hyvät esitykset saivat aikaan melkoisen buumin. Olympiastadionilla oli yli 16 000 katsojaa, jotka jaksoivat pitää meteliä.
— Tuntuu hassulta, että nyt jengi tunnistaa kadulla. Vaikka yleisöä oli paljon, kuulin silti kentälle entisten Tikkurilan palloseuran pelikavereiden huudot. Niillä oli lakana, jossa luki Londa — Korson kissa. Londa tulee siitä, kun Vantaan Sanomissa oli kerran nimi väärin, kertoo Sällström.
— On tässä ainakin näytetty, että naisetkin osaavat pelata. Nyt pitää vain suunnata katseet MM-karsintoihin ja päättää, että Saksan MM-kisoihin mennään.
Sällströmin ura alkoi poikaporukassa, kuten monen muunkin naispelaajan ura.
— Tarhassa tykkäsin pelata kavereiden kanssa. Parhaan poikakaverin isä valmensi Korson palloseuran poikajoukkuetta, Kopse Sisua. Hän kysyi, enkö tulisi mukaan pelaamaan. Pelasin Sisussa muutaman vuoden. Siinä vedin niin kuin muutkin pojat, Sällström nauraa.
Nopeus tarttui juoksuradalta
Jalkapallon lisäksi Sällström harrasti nuorena seiväshyppyä ja pika-aitoja. Rima oli parhaimmillaan korkeudessa 353 ja kahdeksankympin aidat taittuivat aikaan 11,50. Se on kaikkien aikojen neljänneksi paras aika Suomessa.
— Joskus 15-vuotiaana juoksin satasen sileän 12,75. Ei sillä tuloksella enää juoksuradalla pärjäisi, mutta futiksessa nopeudesta tuli valtti. Se kompensoi sitä, että olin tekniikassa muita huonompi.
Kopsen tyttöjoukkueesta Sällström siirtyi Tikkurilan palloseuraan. Siellä hänen oli tarkoitus pelata B-tytöissä, mutta kun maaleja alkoi syntyä, hänet nostettiin 14-vuotiaana naisten edustusjoukkueeseen. Lukion kolmannella soi sitten puhelin ja Sällströmin unelma täyttyi.
— En osannut kuvitella, että jo niin nuorena kysyttäisiin ammattilaiseksi Ruotsin Djurgårdeniin. Vaikka pelotti lähteä yksin ulkomaille ja muuttaa pois kotoa, ei siitä voinut kieltäytyä. Tosin alku oli ankeaa, kun piti jättää kaverit eikä edes netti toiminut kolmeen kuukauteen, Sällström kertoo.
Saan tehdä sitä mitä rakastan
Jalkapalloammattilaisen elämä Ruotsin Damall-svenskanissa ei Sällströmin mukaan ole mitään glamourelämää. Siitä saa kuitenkin sen verran palkkaa, ettei ole tarvinnut käydä töissä.
— Olen tosi onnekas, kun saan tehdä sitä, mitä rakastan. Treenit ovat kovia, mutta aikaa jää myös hengailuun ja telkkarin katseluun. Tosin tänä syksynä aloitan biolääketieteen opiskelun, joten pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa opiskella. Minua on aina kiinnostanut, miten ihmisen keho toimii, Sällström selittää.
Vaikka vapaa-aikaa on ollut runsaasti, töitäkin on pitänyt tehdä. Pelejä on liigassa 22, minkä lisäksi tulevat harjoitusottelut ja treenit.
— Etenkin talvisin, kun on peruskuntokausi, mennään yhdeksän kertaa viikossa todella kovaa. En osannut edes kuvitella, että voin treenata niin paljon ja niin lujaa. Se oli aluksi melkoinen shokki.
— Olen saanut Ruotsissa pelisilmää. Aikaisemmin minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä minä siellä kentällä oikein teen. Myös pelitaito on parantunut, kiittelee Sällström.
Sällströmin äidinkieli on ruotsi, joten luulisi sen helpottaneen sopeutumista.
— Niin minäkin ajattelin, mutta eivät ne ymmärtäneet yhtään, mitä puhuin, eivätkä uskaltaneet edes kysyä. Pudistivat vain päätä ja toivottivat takaisin muumilaaksoon. Eivät ne vieläkään ymmärrä, mutta kysyvät.
Linda Sällström edustaa la 19.9. Suomea MM-karsintapelissä Armeniassa.
Jaa tämä artikkeli: