null Ammattiopintojen alussa

Ammattiopintojen alussa

Uudet kauppislaiset tutustuivat karvanoppia heitellen.

Mulla on pinkit sukat ja mä harrastan balettia.

— Mä oon karvaisin kaikista.

— Meidän kaikkien hauikset on yli 25 senttiä.

— Me kaikki ollaan käyty ulkomailla.

Kauppiaitten Kauppaoppilaitos Mercurian ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat tulleet Vantaalta Velskolan kurssikeskukseen Espooseen ryhmäytymään eli tutustumaan toisiinsa ja vähän itseensä ja luomaan hyvää yhteishenkeä.

Ryhmäytymiseen osallistuvat kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat, osa heidän opettajistaan sekä Vantaan seurakuntien oppilaitospastorit Jukka-Mikko Karjalainen ja Katariina Stewart sekä erityisnuorisotyöntekijä Juha Jutila.

Oppilaat ovat jakautuneet ensin luokittain ja sitten vielä pienempiin ryhmiin. He ovat saaneet tehtäväkseen piirtää isolle paperille kukan, jossa jokainen terälehti kuvastaa yhtä ryhmän oppilasta ja kukan keskiosa koko ryhmää. Terälehtiin kirjoitetaan, mikä erottaa juuri tämän ryhmän jäsenen muista, ja keskelle asioita, jotka yhdistävät ryhmän jäseniä.

Pääsy vaiheeseen, jossa opiskelijat kertovat pinkeistä sukista ja hauistensa paksuudesta, vei kauan. Opiskelijat tuntuvat vielä arastelevan hieman toisiaan, ovathan he yhdessä vasta kolmatta päivää.

Onneksi mukana ovat tutorit, toisen vuoden opiskelijat, jotka vievät keskustelua eteenpäin silloin, kun tehtävän teko takkuaa tai ryhmään laskeutuu kiusallinen hiljaisuus. Oppilaitospastori Jukka-Mikko Karjalainen kehuu tutoreita.

— Jos tutorit eivät ota tätä vakavasti, eivät muutkaan ota. Heillä on iso rooli.

Paljastava karvanoppakierros

— Paljonko sä nostat penkistä?

— Onks toi sun hiustenväri aito?

— Mitä sä teet tänään tän jälkeen?

1B-ryhmä on palannut pienryhmistä yhteen rinkiin ja on jo seuraavan tehtävän parissa. Ringissä jokainen heittää vuorollaan karvanoppaa. Nopan silmäluku määrää, kuinka monta kysymystä toiset saavat kysyä heittäjältä. Joiltakin irtoaa kysymys toisensa jälkeen, toiset eivät muka keksi mitään kysyttävää, mutta vastaavat reippaasti vuorollaan.

Aika monelta udellaan, miksi hän on valinnut juuri tämän alan. Yleisimmät vastaukset tuntuvat olevan "emmä tiiä" tai "no emmä keksinyt muutakaan". Se kertoo ehkä enemmänkin siitä, millaista on olla 16-vuotias, kuin siitä, että vastaajat olisivat aivan väärässä paikassa.

Kun karvanoppakierros on ohi, opiskelijat pääsevät syömään ja viettämään vapaa-aikaa Velskolan pihalle. Nyt on aikaa istua auringonpaisteessa ja jutella uusien ja vanhojen kavereiden kanssa.

16-vuotiaat vantaalaiset Ella Hiltunen, Vilma Kölhi ja Usama Al-Wattar valitsivat kauppaoppilaitoksen kuultuaan hyvää siellä opiskelusta. Ala tuntui kiinnostavalta ja merkonomitutkintoon on helppo yhdistää lukio. Usama on saanut kuulla koulusta erityisen paljon, sillä samaa opinahjoa ovat käyneet myös hänen äitinsä, kaksi isoveljeä ja nyt vielä siskokin.

— Hain ensin ihan tavalliselle linjalle. Mutta kun äitikin sanoi, että kyllä se kaksoistutkinto olisi parempi, niin vaihdoin, Usama kertoo.

Kaksoistutkinnon he valitsivat siksi, että se takaa paremmat jatko-opiskelu- ja työllistymismahdollisuudet.

— Luulen, että tästä tulee raskasta, mutta mä kestän Mintun ja Tian tuella, Ella arvioi viitaten lähellä istuviin kavereihinsa.

— Kyllä mä selviän tästä. Yritän opiskella siten, ettei tulisi stressiä. Stressi pilaa tunnelman, Usama sanoo.

— En usko, että kaksoistutkinnon tekeminen on liian raskasta sen perusteella, mitä oon vanhemmilta täällä opiskelevilta kuullut, Vilma toteaa.

Vaikka Vilma suhtautuu tulevaan opiskelu-urakkaan rennosti, hänellä saattaa olla kiireiset vuodet edessä, sillä hän käy töissä.

— Jatkan töitä, mutta teen niitä vähän sen mukaan, miten saan mahdutettua kalenteriin, hän kertoo.

Yhteishenki tärkeää opinnoissa

Tauon jälkeen siirrytään tehtäviin, joissa ryhmät joutuvat toimimaan yhdessä jonkun ongelman ratkaisemiseksi. Sitä ennen on luvassa pieni kurinpalautus.

— Olemme saaneet palautetta, että täällä on tupakoitu vähän siellä sun täällä, muun muassa kaasupullojen lähellä, oppilaitospappi Katariina Stewart ojentaa.

Sitten koko lössi ohjataan takapihalle, jossa odottavat maahan lasketut lankut. 25 oppilaan 1B-ryhmä pannaan seisomaan lankulle, jolla tasapainoillen heidän olisi tarkoitus siirtyä sekalaisesta järjestyksestä etunimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Tehtävä ei ole helppo, sillä lankku on juuri ja juuri sen mittainen, että kaikki mahtuvat seisomaan rivissä sen päällä, eikä lankulta saisi pudota.

Kuten leikeissä ja peleissä aina, myös 16-vuotiaitten kauppislaisten telminnässä on kyse myös jostakin vakavammasta.

Ryhmäytyksessä opetellaan tuntemaan toisia, toimimaan annettujen ohjeiden mukaan, neuvottelemaan, etsimään ratkaisuja yhdessä ja tsemppaamaan niitä, jotka tahtoisivat jo luovuttaa. Tehtävillä luodaan me-henkeä, joka parhaimmillaan auttaa jaksamaan opintojen parissa silloin kun kirjaan tarttuminen ei innosta tai oma sänky kutsuu enemmän kuin aamuluento.

Ryhmäytyksestä vastaavat oppilaitospapit, mutta kristillisyys ei muuten näy tapahtumassa. Papit pitävät ryhmäytyksiä tärkeänä työmuotona. Opiskelijat ja kirkon työntekijät tutustuvat toisiinsa, ja kynnys ottaa yhteyttä madaltuu.

Maaliskuusta alkaen oppilaitospappina työskennellyt Katariina Stewart on huomannut, että jo hyvinkin nuorilla on kovat paineet menestyä, olla monessa hyvä. Tuoreet kauppaopistolaiset Vilma Kölhi, Ella Hiltunen ja Usama Al-Wattar eivät ota paineita ainakaan opintomenestyksestä.

— Vaikuttaa siltä, että tää on aika rentoa. Maikat ovat kyllä pelotelleet, että tää on vakavaa, Ella paljastaa.

Enemmän nuorten mieltä painaa se, että nykyään pitäisi jo niin varhain tietää, mitä haluaa, ja valinnanvaraa on paljon. Ensin mietitään valinnaisaineita ja kielivalintoja, sitten peruskoulun jälkeistä suuntaa. Nyt pitäisi pohtia sitä, mihin erikoistuu opinnoissaan.

— Ei mulla ole vielä mitään havaintoa suuntautumisesta, Vilma sanoo.

— En mä tiedä vielä, minkä valitsen. Ehkä tässä ekan vuoden aikana vähitellen tutustuu vaihtoehtoihin, Ella arvelee.

Pressunkääntötemppu ja tutorin neuvot

On päivän viimeisen tehtävän aika. Nurmikolle levitetään taitettu pressu, jonka päälle koko 1B menee seisomaan. Sitten pitäisi kääntää pressu toisin päin siten, että kaikki pysyvät pressun päällä koko ajan. Alkaa jälleen ähinä ja puhina, kädet viuhtovat ilmaa.

Osa näyttää pitävän tehtävää mahdottomana. Kaksi ryhmäläistä lennähtää välillä nurmikon puolelle, jolloin tehtävä on aloitettava alusta. Kaikesta huolimatta pressu kääntyy, hitaasti mutta varmasti.

Ryhmän puurtamista seuratessa tulee väkisinkin miettineeksi, millainen tulevaisuus heillä on edessään. Oliko koulun valinta oikea? Saako jokainen uusia kavereita? Löytävätkö he töitä? Entä onko taantuma ohi kun he valmistuvat? Miten jaksavat kaksoistutkinnon tekijät?

Ryhmän työskentelyä seuraava tutor, toisen vuoden opiskelija Markus Hakala vakuuttaa, että opiskeluaikana on oikeasti mukavaa ja työmäärä kohtuullinen. Kavereita saa helposti. Töihinkin pääsee, ainakin kesäksi.

Suuntautuminen alalla selkiytyy vähitellen, nyt Markuskin tietää mihin opinnoillaan tähtää.

— Erikoistun ulkomaankauppaan, se kiinnostaa. Aloitan nyt espanjan opiskelun, Markus kertoo.

Opintonsa aloittaville hänellä on yksi neuvo.

— Tunneilla kannattaa kuunnella tarkasti, uudet asiat unohtuvat niin helposti. Jo tänä vuonna sen huomaa, että osa aiemmin opetetuista asioista on unohtunut, hän myöntää.

Entä mitä ajattelevat tulevaisuudestaan Ella, Vilma ja Usama? Missä he ovat vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua?

— Enköhän mä oo sitten kaupallisella alalla, Ella sanoo.

— Mä voisin työskennellä ulkomailla, olla ehkä esimies. Alussa jonkun toisen yrityksessä, myöhemmin ehkä omassa, Usama maalailee.

— Haluan päästä urallani aika pitkälle, Vilma sanoo salaperäisesti hymyillen.


Mikä ihmeen oppilaitospappi?

antaan seurakuntien oppilaitospappien Katariina Stewartin ja Jukka-Mikko Karjalaisen toimialueeseen kuuluvat Vantaan ammattiopisto Varia, Laurea-ammattikorkeakoulu, Kauppiaitten kauppaoppilaitos Mercuria sekä Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Oppilaitospapit pitävät oppilaitoksissa vastaanottoa ja ovat läsnä opiskelijoiden ja henkilökunnan arjessa. Lisäksi he pitävät oppitunteja muun muassa etiikasta ja ovat mukana ryhmäytyksissä sekä lukuvuoden alkaessa ja päättyessä.

Tapaamisen oppilaitospapin kanssa voi sopia minne vain: koululle, kuppilaan tai kirkkoon. Pappia voi myös nykäistä hihasta ja jutella hetken saman tien. Puhua voi mistä tahansa aiheesta. Papille voi myös ripittäytyä.

Oppilaitospappien puoleen voi kääntyä kriisitilanteissa, ja he kuuluvat koulujen kriisiryhmiin. Oppilaitospappia voi pyytää myös siunaamaan kodin, vihkimään avioliittoon, kastamaan tai siunaamaan hautaan. Heidän ohjauksessaan voi myös käydä aikuisrippikoulun.

Oppilaitospappien lisäksi ammattioppilaitos Variassa työskentelee kaksi osa-aikaista erityisnuorisotyönohjaajaa Tikkurilan ja Vantaankosken seurakunnista.

Jaa tämä artikkeli: