null Anni Mummon matkassa

Mummo-sarjakuvaa tekevän Anni Nykäsen mielestä mummojen on saatava olla muutakin kuin perinteisiä ja pullantuoksuisia.

Mummo-sarjakuvaa tekevän Anni Nykäsen mielestä mummojen on saatava olla muutakin kuin perinteisiä ja pullantuoksuisia.

Anni Mummon matkassa

Sarjakuvamummo syntyi Tikkurilan uimahallin saunassa.

”E sie tyttö nirsoile, ennevvanhaa myö jouvuttii korvikelitkuja hörppimään pettuleivän kera”, toteaa Mummo kun lapsenlapsi yrittää kieltäytyä ties kuinka monennesta kahvikupillisesta ja pullasta. Sarjakuvablogissa ja Seura-lehdessä ilmestyvä Mummo-sarjakuva on muutamassa vuodessa kerännyt suuren fanijoukon.

Mummon ”äiti” on 27-vuotias Anni Nykänen, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on kotoisin Lappeenrannasta ja asunut ja opiskellut graafista suunnittelua Tikkurilassa.

Vuonna 2009 Nykänen valittiin Kemin sarjakuvapäivillä vuoden sarjakuvataiteilijaksi, minkä jälkeen syntyi ensimmäinen kustannussopimus ja Mummo-sarjakuva-albumi. Läpimurron tehneestä sarjakuvasankaristaan Nykänen saa kiittää — kuinkas muutenkaan — vanhoja rouvia.

— Idea sarjakuvaan syntyi Tikkurilan uimahallin saunassa, jossa kävin opiskeluaikana. Mummot kertoivat siellä lauteilla elämäntarinoitaan. Sieltä tuli myös ensimmäinen aihe, kun kuulin yhden mummon ihmettelevän vesijuoksua: ”Miten voi juosta kun jalat eivät yletä pohjaan?” Minua viehättivät myös mummojen vartaloiden yksityiskohdat, he näyttivät kivoilta, Nykänen kertoo.

Reippaasti ja kursailematta

Anni Nykänen kuvailee Mummoa ronskiksi, kokeilunhaluiseksi ja elämäniloiseksi mammaksi, joka ei ole menettänyt lapsekkuuttaan. Mummo ojentaa kiroilevaa teinityttöä, hyppää kuralätäkköön kun mieli tekee ja marjastaa poimuri suihkien.

Mummo on myös kiinnostava sekoitus pussinsulkijatkin säästävää pula-ajan ihmistä ja iloista kuluttajaa, joka ostaa kulmahiomakoneen, kun halvalla saa, ja tilaa kaikki lehdet, jotta ”heijänkää ei tartte jatkuvast soitella”. Tempauksia ihmettelevät Pappa, lapset, lapsenlapset ja hyvinsyötetty Kissi.

— Pappa on huomattavasti Mummoa hillitympi, romanttinen tyyppi. Aivan kuten meidän suvussakin, naiset ovat voimakkaita ja miehille jää se sivustakatsojan rooli, Nykänen paljastaa.

Ulkonäköönsä ja itäsuomalaisia murteita sekoittavaan puheenparteensa Mummo on saanut vaikutteita Nykäsen jo edesmenneestä isomummosta. Inspiroivia ovat myös Annin omat mummot.

— Mummoni tykkäävät töistäni. He eivät ole kuitenkaan vielä löytäneet itseään tarinoista, vaan lähinnä naureskelevat, että joku ystävä tai naapuri on juuri tuollainen.

Omasta suvusta ammennettua on myös Mummon karjalainen luonteenlaatu, joka Anni Nykäsen mielestä tarkoittaa iloisuutta, ennakkoluulottomuutta, reippautta ja puheliaisuutta ja sitä, ettei turhaan kursailla.

— Länsisuomalainen voi vähätellä kahvipöydässä, että minulla on tarjota nyt vaan tällaista, mutta Etelä-Karjalassa sanotaan reippaasti, että ”voi kun mie tein niin hyvää piirakkaa, maistaha tästä”.

Vaihtoehtoja pullantuoksulle

Mummo-sarjakuva saa paljon lukijapalautetta eri-ikäisiltä ihmisiltä. Joskus Mummoa on moitittu liian ronskiksi, mutta enimmäkseen palaute on positiivista. Monet kertovat tarinoita omista mummoistaan.

— Kaikki palaute on aina tervetullutta. Yleensä tarinat eivät suoraan päädy sarjakuviini, mutta jos aihe on hyvä, voin käyttää sen joskus, Anni Nykänen kertoo.

Nykänen toivoo sarjakuvallaan saavansa ihmiset suhtautumaan avarakatseisemmin vanhuuteen ja vanhoihin ihmisiin. Hänen kokemustensa mukaan kiinnostuksen kohteet ja kokeilunhalu eivät ole ollenkaan niin ikään sidottuja kuin yleisesti oletetaan.

— Mummojen on saatava olla mitä ovat. Perinteinen, pullantuoksuinen mummo ei saisi olla ainoa vaihtoehto.

Mummo saa värit

Mummon seikkailut syntyvät Anni Nykäsen työhuoneella Helsingin Punavuoressa. Parhaillaan Mummon elämässä on menossa murrosvaihe, sillä tämän vuoden alusta alkaen sarjakuva alkoi ilmestyä värillisenä, murretuissa, hieman vanhanaikaisissa sävyissä.

— Valmistuvien sarjakuvien määrä vaihtelee viikoittain, mutta yleensä viikon aikana syntyy maksimissaan neljä strippiä. Yhden pätkän valmistuminen vie noin kolme, neljä tuntia, mutta se edellyttää sitä, että idea on ihan valmis kun alan piirtää.

Nykänen kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan elää Mummon matkassa.

— Mummo on ollut päätyöllistäjäni, mutta olen tehnyt myös lehtitaittoa ja kuvitustöitä. Ensi vuonna Mummosta tulee täystyöllistäjä. Tämä tuli yllätyksenä, en osannut odottaa, että sarjakuva menestyy niin hyvin. Mummo ei tietenkään elä ikuisesti, mutta lupaan tehdä tätä ainakin niin kauan kuin tämä on mielekästä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.