Matt (George Clooney) tekee salapoliisimatkan vaimonsa lähimenneisyyteen.
Anteeksiantamisen lyhyt oppimäärä
The Descendants. Ohjaus: Alexander Payne.
Loppukohtauksessa keski-ikäinen mies käpertyy viltin alle katsomaan televisiosta luontodokumenttia. Molemmat tyttäret tulevat vuoron perään viereen sohvalle. Kukaan ei sano mitään. Katsojalla on hyvä mieli. Tuohon tilanteeseen pääseminen on vaatinut päähenkilöiltä paljon yhteisiä kokemuksia.
Alexander Paynen viides elokuva jatkaa ohjaajan mies-elokuvien sarjaa. Edellinen, suurmenestykseksi osoittautunut Sideways on tragikoominen kuvaus kahdesta kaveruksesta viinitilalomalla. The Descendants -elokuvassa George Clooney esittää havaijilaista Matt Kingiä, vaatimatonta elämää elävää juristia, joka omistaa turistibisneksen himoitseman maa-alueen.
Mattin elämä ei ole kohdallaan. Vaimo makaa veneonnettomuuden jäljiltä koomassa sairaalassa. Tyttäriin ei ole oikein otetta. Kaiken lisäksi osoittautuu, että avioliitto ei ole ollut sellainen, millaiseksi aviomies oli sitä luullut.
Matt tekee juuri sen, minkä rohkea ja elämästään välittävä ihminen voi tehdä. Alkaa salapoliisiretki sairaalassa makaavan vaimon lähimenneisyyteen ja Mattin omaan itseymmärrykseen: jotta voisi antaa anteeksi, täytyy nöyrtyä.
Katsoja oivaltaa, että ihminen on vajavainen, jos hänellä ei ole mahdollisuutta antaa anteeksi toisten loukkaavia tekoja. Toisen posken kääntäminen voi näyttää äkkiseltään pelkuruudelta tai omien tarpeiden tukahduttamiselta, mutta se on ainoa mahdollisuus elää eteenpäin ihmisarvoista elämää.
Kuten Sidewaysissa tässäkin elokuvassa miljöö on yhdessä pääosassa. Havaiji ei ole nyt surffareiden turistiparatiisi vaan ihmissuhdedraaman näyttämö. Elokuvan nimi viittaa jälkeläisiin ja myös siihen, millaisen perinnön ihminen jättää jälkeläisilleen.
Payne kykenee välittämään elokuvassaan täydellisen harmonian ihmisten, oman elämän suhteellisuuden ja ympäröivän luonnon kanssa. The Descendantsin helposti soljuvasta sisäisestä voimasta on paljon opittavaa.
Jaa tämä artikkeli: