Leikkipuiston puheet. ”Kun selviää, että olen pappi, on puhuttu esimerkiksi siitä, kannattaako lapsi kastaa vauvana vai antaa hänen myöhemmin itse päättää”, kertoo Antti Siukonen.
Antti Siukonen: Lapsi on kuin pesusieni
Kristillinen kasvatus ei edellytä vanhemmilta valmiita vastauksia, sanoo Vuoden isä Antti Siukonen.
Kun Antti Siukonen oli lapsi, hänen isällään oli tapana kysyä sunnuntaiaamuna, lähteekö kukaan mukaan kirkkoon. Aika usein Antti lähti.
Nykyisin Antti on kolmen lapsen isä ja hoitovapaalla papin töistä. Viime isänpäivänä sosiaali- ja terveysministeriö palkitsi hänet Vuoden isänä. Isänä hän haluaa tarjota lapsilleen samanlaisen turvallisen kehyksen elämälle kuin itsekin kokee saaneensa vanhemmiltaan.
”Siihen kuuluu usko Jumalaan ja luottamus siihen, että Jumala kantaa läpi elämän ja että kuoleman jälkeen on elämää.”
”On tärkeää, että lapsi saa myös elämänkatsomuksellista kasvatusta. Se luo lapselle turvaa, koska myöhemmin elämässä tarjolla on myös sellaista, mikä ei ole kauhean turvallista – hengellisestikään”, Siukonen sanoo.
Siukosen mukaan lapsi on kuin pesusieni, joka imee jatkuvasti ympäriltään vaikutteita. Vanhemmilla on aika paljon valtaa siinä, millaisia vaikutteita he haluavat lastensa saavan.
”Minusta kristillinen kasvatus on hyvä viitekehys. Se välittää tärkeitä arvoja, kuten lähimmäisenrakkautta ja uskoa hyvään. Väittäisin, että aika moni vanhemmista allekirjoittaa ne arvot, joita esimerkiksi seurakunnan lapsi- ja perhetyössä välitetään, vaikka ei olisikaan loppuun asti miettinyt, mihin uskoo, tai vaikka ei hyväksyisikään jokaista uskontunnustuksen kohtaa.”
Omat lapsensa Siukonen ottaa mukaan kirkkoon silloin tällöin. Enimmäkseen he käyvät seurakunnan kerhojen kirkoissa ja muissa lapsille suunnatuissa tapahtumissa. Perheen pian 6-vuotias esikoinen pääsi viime vuonna ensimmäistä kertaa ehtoolliselle.
”Olimme puhuneet etukäteen siitä, mitä ehtoollinen tarkoittaa, ja hän odotti sitä innoissaan. Ehtoollisesta on tullut hänelle tärkeä juttu, sillä hän muistaa ja osaa luetella ne muutamat kerrat, jolloin hän on ehtoolliselle päässyt.”
Ehtoollinen on kirvoittanut Siukosen lapset kysymään, miten ehtoollisessa leipä voi olla Jeesuksen ruumis ja viini verta. Siihen ei pappi-isälläkään ole täsmällistä vastausta.
”Olen kertonut, että jollain salatulla tavalla Jeesus on ateriassa mukana. Emme tiedä tarkkaan, miten, mutta luotamme lupaukseen.”
Siukosen mielestä vanhempien onkin tärkeä muistaa, että kaikkea ei tarvitse tietää.
”Ei usko ole mikään selkeä paketti, että otapa tästä ja ojenna lapsellesi. Kristinusko ei ole sellainen uskonto, jossa kaikki opinkohdat on piiruntarkkaan kirjoitettu eikä mikään muutu. Myös arki ja ympärillä oleva elämä vaikuttavat. Aikuisillakin on lupa kysellä, kyseenalaistaa ja etsiä vastauksia.”
Mysteerit ja ihmeet kuuluvat uskoon. Lasten on Siukosen mukaan yllättävänkin helppo hyväksyä se.
”Kaikkea ei kannata yrittää selittää auki. On tärkeää opettaa lapselle, että kaikkea ei tarvitse ratkaista. Mitä paremmin ihminen sietää hämmennystä ja epävarmuutta, sitä helpompi hänen on selvitä vaikeista tilanteista ja kriiseistä.”
Siukonen on huomannut, että vanhemmat ovat epävarmoja keskustelemaan lasten kanssa uskoon liittyvistä kysymyksistä.
”Ei niistä puhuta juuri muiden aikuistenkaan kanssa. Uskosta on tullut intiimi asia. Silloin voi olla vaikea vastata lapsen konkreettisiin uskonnollisiin kysymyksiin. Lapset osaavat kysyä vaikeita ja olla sinnikkäitä”, Siukonen sanoo.
Hän lisää, että vanhemmilla tuntuu kuitenkin olevan tarve pohtia uskoon ja kasvatukseen liittyviä asioita.
Kun Siukonen ulkoilee lastensa kanssa leikkipuistossa, ja käy ilmi, että kolmen lapsen isä on pappi, kysyttävää riittää.
”On puhuttu esimerkiksi siitä, kannattaako lapsi kastaa vauvana vai antaa hänen myöhemmin itse päättää. Olen puolustanut kastetta sillä, että se on parasta, mitä meidän uskonnollamme on ihmiselle antaa.”
”Vanhempia askarruttaa paljon myös se, miten puhua lapsen kanssa kuolemasta. Monesti siitä on vaikea puhua silloin, kun joku läheinen on kuollut ja itse suree. Turvallisemmat puitteet asian käsittelylle on silloin, kun ei ole kriisissä.”
Siukonen neuvoo aikuista seuraamaan lapsen reaktioita herkällä korvalla. Omien lastensa kanssa Siukonen on viettänyt hautajaisia, kun he ovat löytäneet pihalta kuolleita kaneja ja lintuja.
”Lapselta löytyy yllättävän paljon valmiuksia pohdintaan, kun vain aikuinen antaa sille tilaa eikä lähde hyssyttelemään asioita. Kuolemassa itsessään ei ole mitään pelottavaa.”
Siukosen perheessä lasten kristillinen kasvatus on alkanut seurakunnan perhekerhosta, kun lapset ovat olleet vauvoja.
”Aika pienikin vauva osaa matkimalla laittaa kädet ristiin, ja siitä jää hänelle tunnejälki.”
”Mutta ei ole liian myöhäistä aloittaa myöhemminkään. Suorittaa ei tarvitse. Riittää, että on joku tapa tai rutiini, joka toistuu. Se voi olla kerho kerran viikossa, laulu tai iltarukous. Iltarukouksesta on lapselle paljon turvaa ja se auttaa sanoittamaan monia asioita.”
Kaikki uskonnollinen kasvatus ei ole lapselle turvallista. Siukonen muistuttaa, että lapselle pitää puhua lapsen tasolla eikä tuoda hänelle koko aikuisen elämän painolastia.
”Jos leimataan ihmisryhmiä, jaotellaan heitä hyviin ja pahoihin tai puhutaan rankaisevasta Jumalasta, ei olla terveellä asialla. Lapselle pitää puhua turvallisesta ja rakastavasta Jumalasta.”
Voiko Jumalan nähdä?
Antti Siukonen vastaa lasten kysymyksiin.
Loiko Jumala itsensä? Mitä oli ennen sitä?
”Jumala on ollut aina. Myös aika on Jumalan luoma. Kerran aika päättyy ja alkaa iankaikkisuus. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan suuri suunnitelma toteutuu koko maailmalle. Me emme täysin voi tietää, mitä se on.”
Eikö niin, että Jumala on kaikkein vahvin?
”Joo, kyllä niin.”
Asuuko Jumala avaruudessa?
Missä siellä?
”Asuu, mutta Jumala asuu myös täällä meidän keskellämme. Ei ole sellaista paikkaa, jossa Jumala ei olisi. Kaikki, mitä voimme nähdä ja ymmärtää, on Jumalan luomaa. Jumala on kaiken sisällä ja ympärillä ja ulkopuolella. Jumala on aina suurempi kuin mitä me ihmiset voimme kuvitella.”
Voiko Jumalan nähdä? Onko kukaan nähnyt?
”Raamatussa puhutaan kohtaamisista Jumalan kanssa. Mooses sai nähdä Jumalan takaapäin. Jeesus oli samanaikaisesti ihminen ja Jumala, ja lukemattomat ihmiset tapasivat hänet. Raamatussa kerrotaan myös, miten Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen tavoin tai tulenlieskoina, eli myös Pyhän Hengen on voinut nähdä.”
”Meidän arjessamme Jumala harvoin näkyy sellaisena asiana, johon voisi tarttua tai koskea. Hän näkyy meidän teoissamme ja hyvissä asioissa jonkinlaisena aavistuksena tai häivähdyksenä. Meille on myös luvattu, että me saamme kerran nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin, sitten kuoleman jälkeen.”
Minkä takia Jeesus ei pelastanut itseään?
”Jeesus tiesi koko ajan pelastavansa ihmiskunnan ja hän tiesi myös, että siihen sisältyy suunnatonta kärsimystä. Hän hyväksyi sen, että se on hänen osansa ja tehtävänsä ja että sen voi toteuttaa vain sillä tavalla, että ihmiset tappavat hänet.”
”Elämänsä aikana Jeesus näytti, että aina asioita ei ratkaista väkivallalla vaan heikkoudessakin on voimaa. Ja että tärkeää on se, että koko ajan omassa elämässään toimii rakkauden mukaan. Siihen, että Jeesus ei itse käyttänyt väkivaltaa, sisältyy vahva viesti.”
Jaa tämä artikkeli: