Arkea ja ohikiitävää onnea
Rahan ja oman ajan puute hiertää pikkulapsiperheiden vanhempia. Onnenhetket löytyvät läheisistä ihmissuhteista.
Yhteiskuntamme kaipaa muutosta, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Maritta Törrönen.
— Jatkuva puhe kasvusta viestii, että tarvitsisimme koko ajan enemmän kuin meillä nyt on. Pitäisi siirtyä menestyksen tavoittelusta hyvän jakamiseen.
Törrönen on tutkinut pikkulapsiperheiden arkea vanhempien näkökulmasta. Työn tuloksena syntyi kirja Onni on joka päivä: Lapsiperheen arki ja hyvinvointi (Gaudeamus 2012).
Kuten muutenkin nyky-yhteiskunnassa myös pikkulapsiperheissä hyvinvointi ja pahoinvointi kasautuvat. On perheitä, joilla on hyvä työtilanne, mukava asunto, talous mallillaan ja mahdollisuus matkustaa. Isovanhemmat auttavat ja vanhemmilla on mahdollisuus toteuttaa omia toiveitaan.
Toisessa ääripäässä ovat perheet, joiden taloudellinen tilanne on ollut pitkään heikko, asumisessa on puutteita ja terveydessä ongelmia. Saattaa olla, että äiti vastaa yksin lasten- ja kodinhoidosta eivätkä isovanhemmat ole auttamassa.
Kun perhe voi hyvin, vanhemmat myös puhuvat elämästään myönteiseen sävyyn. Pahoinvoinnin kasautuessa väsymys, näköalattomuus ja pelko tulevasta kuuluvat vanhempien puheessa.
Armoa armottomaan aikaan
Nykyaikaa leimaa nopeatempoisuus, taloudellinen epävarmuus, jatkuva suorittaminen ja oman toiminnan vertailu muihin.
Maritta Törrösen mielestä taloudellisen menestymisen mittaamisen sijaan tulisi pohtia, miten me suhtaudumme toisiin ihmisiin.
— Armoton aika tarvitsee armollisuutta, hän sanoo.
— Hyvinvointi ei ole vain itsestä kiinni. 1990-luvun lama osoitti, että taloudellinen epävarmuus voi kohdata kenet tahansa. Kuka tahansa voi joutua työttömäksi, vaikka olisi hyvin koulutettu ja tekisi työnsä hyvin.
Myös työelämän vaativuus näkyy kodeissa. Pikkulapsiperheiden arjessa työelämän paineet näkyvät esimerkiksi isän poissaolona. Isä saattaa lähteä töihin ennen kuin lapset heräävät ja palata kotiin vasta hieman ennen lasten nukkumaanmenoa.
Törrösen tutkimuksen mukaan perheiden hyvinvointi koostuu monista asioista. Työelämän käänteisiin ei välttämättä voi itse vaikuttaa, mutta tapahtumiin oman kodin seinien sisällä voi. Törrönen antaa sinne pari vinkkiä.
— Vanhempien keskinäinen työnjako kannattaa neuvotella omalle perheelle sopivaksi. Puolisoiden on myös tärkeä huomata toistensa työpanos yhteisen kodin ja perheen eteen.
— Se, miten puhumme toisillemme, vaikuttaa siihen, miltä meistä tuntuu. Jos puolisot kehuvat toisiaan, myönteinen puhe muutenkin lisääntyy.
Onnea on katsoa televisiota yhdessä
Suomessa on puhuttu yhteisöllisyyden häviämisestä ja yksilöllisyyden noususta.
— Tosiasiassa perhearvot ovat vahvistuneet. Perhe ja sukuyhteisö koetaan tärkeiksi. Onnellisuus ei synny yksinäisyydessä, Maritta Törrönen sanoo.
Suuri osa suomalaisista isovanhemmista on jollakin tavalla mukana lastenlastensa elämässä. Toisinaan vanhemmilla ja isovanhemmilla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten paljon televisiota katsotaan, milloin on karkkipäivä tai miten lapsia komennetaan. Hyvät suhteet isovanhempiin kestävät kuitenkin asioista neuvottelemisen.
Perheitä on monenlaisia. Jotkut vanhemmat eroavat. Voi olla, että äiti on yksin saadessaan lapsen. Joku asuu uusperheessä.
— Onni ei ole varattu vain ydinperheille.
— Elämässä on merkitystä isoilla asioilla, mutta myös pienillä arkisilla asioilla voi olla suuri merkitys. Lapsen itsetunnon kehittymiseen vaikuttaa esimerkiksi se, millä lailla häntä kuullaan ja miten tärkeä hän kokee olevansa.
Törrösen tutkimuksen mukaan lapsiperheiden onnenhetket löytyvät ennen muuta läheisistä ihmissuhteista.
— Onnea on hetki, jolloin näkee lapsen silmissä ilon. Onnea on se, kun lapsi kiipeää syliin. Onnea on se, kun huomaa olevansa lapselleen turva. Se, että voi yhdessä iloita ja nauraa tai istua sohvalla katsomassa televisiota.
Avaimia arkiseen hyvinvointiin
• Näe hyvä itsessäsi.
• Näe hyvä lapsissasi ja läheisissäsi. Kerro se heille.
• Tiedosta oma tapasi olla suhteessa muihin. Miten puhut muille? Miten katsot toisia? Samalla annat lapsellesi mallia siitä, miten maailmassa ollaan. Vastavuoroisesti voit saada sen, mitä itse annat.
• Selvitä vaikeudet puhumalla.
• Anna anteeksi lapsillesi, puolisollesi ja omille vanhemmillesi. Oma elämä helpottuu, kun ei kanna kaunaa pitkään.
• Isovanhemmilla on usein tärkeä rooli perheen arjen auttajina. Parhaimmillaan sukulaissuhteet toimivat elämässä kantavina voimina. Jos perheellä ei syystä tai toisesta ole isovanhempia auttamassa, tukea voi saada esimerkiksi ystäväpiiristä tai muilta samassa elämäntilanteessa olevilta.
"Kun on pieniä lapsia, oma aika on ihan minimissä, samoin kahdenkeskinen aika miehen kanssa. Onnea on se, kun näkee, että lapset ovat iloisia ja tasapainoisia. Oli hienoa nähdä, miten isompi poikamme iloitsi oppiessaan sukeltamaan. Riemastuimme kaikki, kun puolivuotiaamme keksi, miten hyppykiikussa hypitään. Onnenhetket tulevat pieninä palasina pitkin päivää. Ei niiden tarvitse olla isoja juttuja.”
Sanna, 32 (lapset 4 ja 1/2 vuotta)
"Meidän perheessämme on niin monta pientä autettavaa, ettei rauhallisia hetkiä juuri ole. Kun kotonamme oli lastenhoitaja, arki oli helpompaa. Aamulla neljän lapsen herättely, pukeminen ja päiväkotiin vieminen on aikamoinen urakka. Onnenhetkiä huomaa lähinnä viikonloppuisin, arkisin ne ovat aika vähissä. Mukavalta tuntuu, kun lapset tulevat kertomaan tarinoita ja on aikaa jutella heidän kanssaan. Sellaisina hetkinä vaikuttaa siltä, että he taitavat tykätä minusta.”
Vesa, 45 (lapset 6, 4, 3 ja 3 vuotta)
"Asun lapseni kanssa kaksin. Oman ajan löytäminen on haasteellista ja arki taloudellisesti tiukkaa. Onnea on se, kun huomaa, miten lapsi kasvaa, kehittyy ja oppii uutta. Sitä on ihan mieletöntä seurata. Sitten ovat tietysti ne hetket, jolloin tehdään jotain erityistä ja meillä molemmilla on tosi hauskaa. Kesällä sellainen spesiaalihetki oli, kun vietimme päivää Linnanmäellä.”
Minttu, 28 (lapsi 4 vuotta)
Jaa tämä artikkeli: