Miikka Huuskonen palvelee Merikappelissa, joka on osa Suomenlahden meripuolustusaluetta ja Upinniemen varuskuntaa.
Armeijan harmaissa
Miikka Huuskonen on oppinut vetämään takin taskun vetoketjun kokonaan kiinni.
Ainakin armeijaa käymättömälle puolustusvoimien nimikkeet ovat hiukan hankalia. Haastateltavani on varusmiespappi ja oletuksenani oli, että vastassa olisi pappi, joka työskentelee armeijassa. Pian käy ilmi, ettei varusmiespappi olekaan pappi.
— Varusmiespappi on kirkollisen alan varusmies. Olen teologian ylioppilas, ja näin ollen minulla on mahdollisuus suorittaa asepalvelus varusmiespappina, kertoo tikkurilalainen Miikka Huuskonen, 19.
Armeijassa on erityistehtäviä, joihin voi hakea suorittamaan asepalvelusta. Miikka haki itselleen mielekkäimpään ja tuli valituksi. Armeija kutsui Miikkaa 11.7. Teologisen tiedekunnan pääsykokeiden tulokset hän sai muutamaa päivää myöhemmin. Opinnot Miikka aloittaa ensi vuonna.
— Varusmiespappina saan olla seitsemän kuukautta teologin työharjoittelussa, joka on tietääkseni pisin mahdollinen sellainen.
Jäähyväiset aseille
Kaksi ensimmäistä kuukautta Miikka Huuskonen suoritti asepalvelustaan Helsingin edustalla Isosaaressa, ja varusmiespappikurssin jälkeen hänet siirrettiin Upinniemen varuskuntaan Kirkkonummelle.
Miikka lähti suorittamaan aseellista palvelusta, mutta kuukauden jälkeen hän vaihtoi sen aseettomaksi.
— Aseeton palvelus ei liity mitenkään tähän pappeuteen. Kun ampumaratapäiviä kertyi, aloin miettiä, että tositilanteessa sen ampumataulun paikalla on ihminen. Totesin, että en minä pystyisi ampumaan häntä — enkä muutenkaan ollut mikään hyvä siinä, ei tullut sellaista tyydytyksen tunnetta.
Miikka ei varmasti ole ainoa, josta armeijan käskytilanteet tuntuvat hiukan huvittavilta ja tarkkuus liioittelulta. Varsinkin alokasaikana kävi selväksi, mitä tarkoittaa, kun takin taskun vetoketju on kiinni — se vedetään todellakin täysin ylös asti. Huutoa tuli, ellei niin ollut.
— Varusmiespalvelus on suuri larppauskerho. Alussa armeija tuntui epätodelliselta paikalta. Kun sopeutuu, huomaa, että jos jollakin on oikeus käskeä, niin mukavampi on totella häntä iloiten kuin valittaen, tai miettiä, mikä on järkevää.
Sotilaspastorin alainen
Miikka Huuskosen tavallinen päivä armeijassa alkaa samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin varusmiesten: kello kuusi on herätys, jolloin laitetaan ”vaatteet päälle ja punkka kuntoon”. Aamupalalle varusmiehet menevät kello 6.15. Kello kahdeksalta alkaa varsinainen palvelus.
— Menen toimistolle ja valmistelen esimerkiksi hartauksia tai kirjoitan muistioita. Olen myös mukana leireillä ja saatan pitää siellä kenttähartauden.
Esimiehensä, sotilaspastori Henri Kivijärven valvovan silmän alla Miikka on pitänyt myös rippikoulutunteja. Pääasialliseksi varusmiespapin tehtäväkseen Miikka kokee läsnäolon.
— Olen täällä muita varusmiehiä varten. He voivat kertoa minulle tuntemuksistaan tai elämän vaikeuksistaan, myös vapaa-ajalla.
Kuittailua tehtävävalinnastaan Miikka ei juurikaan ole kokenut.
— Yksittäisiä vähän ivallisia kommentteja on tullut, mutta pääasiassa varusmiesten suhtautuminen on ollut positiivista. Tässä laitoksessa kirkollista työtä arvostetaan, se näkyy etenkin työntekijöissä. Muut varusmiehet arvostavat varmaan sitä mitä teen, vaikka eivät uskonnosta niin perustaisikaan.
Parempaa ruokaa
Joulun Miikka Huuskonen ”on kiinni”, eli hän viettää joulunpyhät Upinniemen varuskunnassa. Hänen lisäkseen paikalla on ainakin lääkintämiehiä, sotilaspoliiseja ja virka-apuosastoa, joka auttaa esimerkiksi etsinnöissä, jos joku vanhus katoaa.
Osan ajastaan niin jouluna kuin muulloinkin Miikka viettää varuskunta-alueen Merikappelissa, joka on Suomen ainoa käytössä oleva valtion omistama kirkko.
— Odotan kiinnostuneena, minkälainen joulu täällä on. Minä olen sotilaspastorin mukana jouluaaton hartaudessa ja joulupäivän messussa. Sotilaspastori ja komentaja kiertävät paikoissa, joissa on varusmiehiä ja jakavat karkkeja. Tarjolla on kuulemma parempia ruokia kuin arkena, ja paikalla on vain pieni joukko väkeä.
Miikan vanhemmat ja sisko perheineen ovat tulossa jouluaattona hartauteen Merikappeliin.
— Toivottavasti he tuovat kinkun ja laatikot mukanaan…
Miikka Huuskonen viettää jouluaaton 24.12. Upinniemen varuskunnassa Kirkkonummella.
Jaa tämä artikkeli: