Armo ja kristillisyys
Kimmo Saares kritisoi kolumnissaan (VL 25.8.) piispa Seppo Häkkisen Sana-lehdessä ollutta kolumnia norjalaisesta massamurhaajasta. Häkkinen kirjoitti Breivikin teoillaan irtisanoutuneen kristillisyydestä. Saares puolestaan kyselee, mikä on se teko, joka irtisanoo ihmisen kristillisyydestä.
Sitten hän hämmentää ajatuskulkuaan nostamalla esille noitaroviot, toisen maailmansodan juutalaisten joukkomurhat ja orjuuden, jotka olivat Saareksen mukaan ”kristittyjen kammottavia ja epäkristillisiä tekoja”. Niinpä kolumninsa lopussa Saares toteaa norjalaisen massamurhaajan teon ”epäkristilliseksi”. Mutta se ei hänen mielestään poista Jumalan armoa, vaan loppujen lopuksi ”suunnitelmalliset tappajat sekä raiskaajat ovat kaikki Jumalan armon lapsia”.
En voi kuin ihmetellä kirjoituksen kapea-alaisuutta! Norjalainen massamurhaaja Breivik on omissa manifesteissaan täysin irtisanoutunut tunnustavasta kristillisyydestä, määritellen olevansa ”kristitty agnostikko” ja ”kristitty ateisti”. Tunnustavaa kristillisyyttä hänelle edustaa henkilökohtainen suhde Jeesukseen, josta hän irtisanoutuu manifestissaan.
Haluankin kysyä Kimmo Saarekselta, miten hän käsittää Jumalan vanhurskauden ja pyhyyden. Näyttää siltä, että Saares jättää tämän näkökulman kokonaan ilman huomiota. Hän kirjoittaa kaiken peittävästä armosta riippumatta siitä, haluaako ihminen sitä vai ei tai edes elää sen mukaan. Ikään kuin Jumalan armo vesittäisi ihmisen vastuun teoistaan Jumalan edessä.
Jumalan armo sisältää myös totuuden ja oikeudenmukaisuuden. Sitä, mitä Saares kutsuu kolumnissaan ”epäkristillisyydeksi”, Raamattu kutsuu synniksi. Me voimme tahallaan ja tahattomasti valita väärin ja kapinoida Kaikkivaltiasta Jumalaa ja hänen ilmoitustaan vastaan. Raamattuun perehtymällä voimme havaita, että ihminen voi teoillaan ja sanoillaan hylätä Jumalan armon ja jopa kadottaa sielunsa.
Rajanveto näyttääkin kulkevan siinä, mitä kristillisyys itse kullekin meistä edustaa ja on. Kristinuskon historian alusta asti kristityiksi tunnistettiin ne, jotka uskalsivat tunnustaa sydämenuskonsa Jeesukseen ja elää sen arvojen mukaan. Erottaakseen ja tunnistaakseen kristityt ei-kristityistä kirkko myöhemmin laati vieläkin käytössä olevat uskontunnustukset. Niissä määritellään ne perusteesit, joihin kristitty uskoo ja sitoutuu koko elämällään. Sanoilla ja teoilla on merkitystä.
Esa Sarvi
Suomen Vapaakirkkoon
kuuluva pastori Vantaalta
Jaa tämä artikkeli: