Armo yllättää
Ensi sunnuntai on 3. sunnuntai ennen paastonaikaa. Sen aihe on Ansaitsematon armo. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 18:2–7, 5. Moos. 7:6–8, Fil. 3:7–14 ja Matt. 19:27–30.
”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Matt. 19:27
Muistan aina sen marraskuisen iltapäivän. Olin juuri käynyt ultraäänikuvassa sairaalassa. Laskettuun aikaan oli vain kolme viikkoa. Läksin ajamaan iloisin mielin kotia kohti. Tulin sairaalan tieltä risteykseen. Seuraavaksi tunsin vain auton pyörivän ja kolahtelevan.
Olin joutunut risteyskolariin. Kosketin vatsaani ja tunsin vauvan liikkeet. Hänelle ei tapahtunut mitään. Auto kolhiintui joka puolelta ja joutui lunastuskuntoon. Olinkohan niin ajatuksissani vauvasta, etten huomannut oikealta tulevaa? Minä olin syyllinen.
Sain naapurilta kyydin kotiin. Kotimatkalla mietin kuumeisesti, miten mieheni suhtautuisi kolariin. Kyseessä oli nuoren perheen ensimmäinen auto. Vastaanotto yllätti minut täysin. Hän puolusti minua: ”Marraskuinen aurinko varmaan paistoi niin alhaalta, ettet huomannut toista autoa. Sitä paitsi lapsen odotus haittaa keskittymistä.” Pelkoni vaihtui suureen helpotukseen ja kiitollisuuteen.
Tämä tapahtuma palaa mieleeni, kun puhutaan ansaitsemattomasta armosta. Sain moitteiden sijaan ymmärtämystä. Vaikka tunsin itseni syylliseksi, sain hyväksyvän katseen. Syvältä koskettava armon kokemus ihmisten maailmasta heijastelee minulle jotain Jumalan armosta.
Jumalan armo yllättää meidät aina. Se annetaan ilmaiseksi, lahjaksi. Opetuslapset kertoivat luopuneensa kaikesta ja seuraavansa Mestaria pyydellen siitä palkintoa, mikä kertoo ihmisen tavasta ajatella hyviä tekoja ansioina. Mutta me olemme pelastetut armosta, ilman omia tekoja. Hyvät teot eivät edistä armon toteutumista, eivätkä pahat teot sitä kumoa. Jumalan rakkaus käy yli ymmärryksen.
Jaa tämä artikkeli: