Ennen ensi-iltaa. – Maailmaa on vaikea parantaa ahdistuksen ja toivottomuuden kautta. Mutta komediallinen optimismi voi vahvistaa ihmisten toimintakykyä, tuumii elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa.
Armollisen naurun lähettiläs
Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa tekee kipupistekomediaa, ei kevythuttua.
Tuotantoyhtiö Dionysos Filmsin toimisto keskellä harmaata Kalliota on riemunkirjava keidas: silkkisohvia, pinkkiä mattoa, limenvihreää seinää.
Johanna Vuoksenmaan ja Riina Hyytiän tuotantoyhtiön nimi on jumalilta lainattu. Dionysos-jumalan tehtävä oli vapauttaa ihminen huolista ja murheista sekä toimia apollonisen järjestyksen vastavoimana. Yhtiön tuore vapauttaja on Vuoksenmaan käsikirjoittama ja ohjaama Viikossa aikuiseksi -komedia.
– Olen kantanut tätä lasta jo pari vuotta ja nyt ovat avautumisvaiheen viimeiset hetket, sanoo Johanna Vuoksenmaa kaksi päivää ennen ensi-iltaa.
– Itse asiassa ensi-illan kynnyksellä alan kaivata arkipäivän perustyötä, niin ettei markkinoinnin takia tarvitsisi enää meikata, hän vitsailee.
Elokuvan ensimmäinen viikonloppu on tärkeä. Edellinen Vuoksenmaan komedia, 21 tapaa pilata avioliitto, saavutti avausviikonlopulla 40 000 katsojaa, josta voitiin ennustaa lopputulema, huikeat 400 000 katsojaa. Se oli vuoden 2013 katsotuin kotimainen elokuva.
– En pidä siitä lähtökohdasta, että mahdollisimman harvat näkisivät töitäni, hän kuittaa.
– En synkistele, mutta teen vakavissani kevyitäkin alkuperäistarinoita. Suomalaisessa elokuvakentässä haluaisin olla oman aikani Risto Jarva, Vuoksenmaa sanoo reilusti.
Taiteessa komedia tulkitaan herkästi pinnallisuutena, ja Vuoksenmaankin kohdalla kriitikot ovat pihdanneet tähtiään.
– Teen tätä työtä siksi, että näkisin liikutuksesta kiiltäviä silmiä ja kuulisin lauseita ”tulipas toiveikas, ihan rakkaudellinen olo”. Maailmaa on vaikea parantaa ahdistuksen ja toivottomuuden kautta. Sen sijaan ihmisten pitää saada vahvistusta omaan toimintakykyynsä. On ihan hyvä, jos se kasvaa vaikka komediallisen optimismin avulla.
Viikossa aikuiseksi kertoo kesäleiristä, jonne toisilleen tuntemattomat aikuiset ovat kokoontuneet etsimään elämänsä kasvun aineksia. Nimi on yhtä mahdoton mainoslause kuin vatsa litteäksi tai irti tupakasta viikossa.
– Ihmiset haluavat kehittyä, mutta aito muuttuminen edellyttää törmäyksiä ja kipua. Eivät lihaksetkaan kasva ilman maitohappoa, sanoo Vuoksenmaa.
– Nuorena elämänmuutokset vievät meitä uusiin yhteisöihin, mutta aikuisena kiusaus poteroitua samanmielisten kanssa kaventaa muutoksen mahdollisuuksia, hän sanoo.
Vihaisuuden ja aggressiivisen oikeassa olemisen aikana erilaisuuden sietäminen on ajankohtainen teema.
– Elokuvassa yritän kuin puolivahingossa ajaa tilanteen siihen pisteeseen, jossa muutos on väistämätön. Kun hyvin erilaiset ihmiset joutuvat selviytymään keskenään, niin hätä, huoli ja epävarmuus madaltavat kynnystä tarttua viereisen käteen. Vasta dialogissa toisen kanssa itsestä voi oppia jotain uutta, hän pohtii.
Vuoksenmaan aikuiset ovat kuin ikiteinejä, täynnä ristiriitaisia tunteita, salattuja haaveita, epävarmuutta ja hävettäviä heikkouksia.
– Vaikka iän myötä taidot ja kokemus kasvavat, niin tunteet pysyvät: itku, nauru ja pettymys eivät muutu.
Kevythutun sijasta Vuoksenmaan tyyliä voisi kutsua kipupistekomediaksi, jonka alla kulkee tosissaan tehty pohjavirta.
– Kirjoittaessani rakennan henkilöt omista havainnoistani ja kokemuksistani. Joudun moneen kertaan ylittämään oman häpeäkynnykseni yrittäessäni paljastaa ihmismielen lapsellisuuden ja salatut paikat. Mutta komedia on armollisuuden väline, jonka kautta voi kokea, että lopulta kaikki järjestyy.
Vuoksenmaan katse inhimilliseen vajavaisuuteen ei ole kylmä.
– Kuka nyt ei olisi reppana, hän toteaa.
– Sinä päivänä, kun joku sanoo, että teen kylmää huumoria, vaihdan alaa. Nauraa voi monella lailla ja kylmä nauru on sitä, että katsotaan toiseutta ja nauretaan sille. Minä pyrin myötätuntoiseen nauruun, jolloin katsoja näkee toisessa itsensä.
Roolittaminen on Vuoksenmaalle ykkösasia. Hän valitsee työryhmään vain lämpimiä näyttelijöitä, jotka pitävät roolinsa puolta ehdoitta, ”vaikka se olisi kuinka sekopäinen tyyppi”. Lämpöominaisuutta ei voi määritellä, se on intuitiivinen tunne, johon hän on oppinut luottamaan.
Jo Klikkaa mua -tv-sarjassa Vuoksenmaan naishahmot olivat rosoisuudessaan tunnistettavia ja miehet usein reppanoita.
– En halua kirjoittaa ohuita mieshahmoja, vaan turpeita ihmisiä. Voi olla, että näen naisten kipupisteet tarkemmin. Naisena minulla on myös vapaus kirjoittaa ne juuri niin terävästi kuin haluan, ilman että saan syytteitä sovinismista, hän nauraa.
Ennakkonäytösten perusteella elokuva on tavoittanut uuden kohderyhmän, nuoret miehet.
– Se on ihana juttu, jota en osannut ajatellakaan etukäteen, sanoo ohjaaja.
– Naisen ja miehen nauru eivät eroa toisistaan. Enemmän on kyse yksilöiden välisistä eroista tai suhtautumisesta elämää.
Viikossa aikuiseksi. Käsikirjoitus ja ohjaus Johanna Vuoksenmaa.
Ensi-ilta 23.1.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Luonnonvesissä uiminen tuo hyvän olon Johanna Vuoksenmaalle
HengellisyysOhjaaja nauttii järvissä, lammissa ja joissa uimisesta. Hän kokosi kiehtovimmista uimapaikoistaan kirjan.