Arvio: Aino Sibelius oli perheen voimahahmo
Tuoreesta Ainola-kirjasta selviää, että Aino Sibelius pyöritti melkoista huushollia säveltäjämestarin keskittyessä työhönsä.
Ainola oli säveltäjä Jean Sibeliuksen ja hänen perheensä koti yli 60 vuoden ajan. Taiteilijakodin rakennuksista ja perheen elämästä siellä ei kuitenkaan ole aiemmin kerrottu kovin seikkaperäisesti. Ainolasäätiö ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura paikkaavat tätä puutetta julkaisemalla Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden merkeissä teoksen Ainola – Sibeliusten koti Järvenpäässä.
Ainola-kirjan ovat toimittaneet professori Esko Häkli ja arkkitehti Severi Blomstedt. Sen kirjoittajina ovat heidän lisäkseen tutkija Markku Hartikainen sekä taidehistorioitsijat Julia Donner ja Riitta Konttinen. Teoksen uudet valokuvat Ainolasta on ottanut valokuvataiteilija Taneli Eskola. Ajatuksena on ollut koota Ainolasta laaja tietopaketti valokuvineen ja piirroksineen. Mukana on myös ennen julkaisematonta materiaalia.
– Ainolasta tehtiin kirja myös Sibeliuksen 100-vuotisjuhlavuonna, mutta uusi teos ei painotu Sibeliukseen vaan Ainolaan ja sen asukkaisiin. Erityisesti esiin nousee Aino Sibelius, jolla oli hoidettavana tuohon aikaan lähes keskikokoisen maatilan suuruinen huusholli hyötypuutarhoineen, hevosineen ja muine eläimineen, kertoo Sibeliusten tyttärenpoika Severi Blomstedt.
Sibeliukset muuttivat arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan vuonna 1904. He saivat innoituksen perustaa kotinsa Järvenpään maalaismaisemiin taiteilijaystäviltään Eero Järnefeltiltä, Juhani Aholta ja Pekka Haloselta, jotka olivat perheineen muuttaneet lähistölle aiemmin. Aluetta alettiinkin kutsua Tuusulanjärven taiteilijayhteisöksi.
Severi Blomstedtin mukaan taiteilijoiden maallemuuttoon liittyi kansallisromanttinen suuntaus, jossa ihailtiin maaseudun rauhaa ja ruokatalouden omavaraisuutta.
– Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kukoistuskausi jäi kuitenkin melko lyhyeksi, ja lopullisesti sen voi katsoa päättyneen Eero Järnefeltin kuolemaan vuonna 1937. Minulle selvisi vasta myöhemmin, että myös Sibeliukset pohtivat lähtöä Järvenpäästä.
|
Musiikki yhdisti. Aino ja Jean Sibelius flyygelin ääressä vuonna 1955. |
Ainolassa asuminen ei ollut ensimmäisinä vuosina erityisen auvoista. Perheellä ja palvelijalla oli käytössä vain alakerta, jossa talon isännällä oli työhuone. Laudoittamattomassa ja vuoraamattomassa hirsirakennuksessa oli talviaikaan todella kylmä, joten esimerkiksi Sibeliuksen työskentely oli aika ajoin lähes mahdotonta. Tilanne parani myöhemmin, kun työhuoneen seinät vuorattiin ja talon ulkopuoli laudoitettiin.
– Ainolan pitkäaikaisista palvelijoista Aino Karista ja Helmi Vainikaisesta tuli Sibeliuksille ajan mittaan kuin perheenjäseniä. Sitä kuvaa esimerkiksi se, että kun he tulivat saunasta, odotti heitä isäntäväen tuomana saunakamarin pöydällä kaksi lasia sherryä, Blomstedt kertoo.
Perheeseen syntyi kuusi tytärtä, joista yksi kuoli pienenä. Aino Sibeliuksella oli siis harteillaan kasvava perhe sekä taloudenpito, jota rasitti jatkuva rahapula.
–Jean oli työn takia alituiseen matkoilla, ja hän teki paljon myös sävellystyötä ulkomailla. Suurimman osan teoksistaan Jean silti sävelsi Ainolassa, jossa hän koki hiljaisuuden puhuvan hänelle, Severi Blomstedt sanoo.
Hän muistaa isoisänsä joviaalina ja hauskana ihmisenä, mikä ei kuitenkaan välity valokuvista.
– Jeanin on kerrottu jännittäneen valokuvausta, vaikka joissakin kuvissa hän näyttää tietoisesti poseeraavan. Hänellä oli myös aina, kävelyretkilläkin, puku päällä. Kylällä hän jutteli ihmisille ystävällisesti, mutta kyläläiset eivät oikein tienneet, miten säveltäjämestaria pitäisi puhutella. Tilanne helpottui, kun hän sai professorin arvonimen.
Sibeliusten kirjeistä välittyvät keskinäinen rakkaus ja Ainon ihailu miehensä työtä kohtaan. Blomstedtin mukaan avioliitossa oli kuitenkin myrskyisiä vaiheita säveltäjän viettäessä aikaa taiteilijapiirien suosimissa ravintoloissa Kämpissä ja Kappelissa.
– Aino ei suinkaan ollut hissukka, vaikka hänestä on joskus yritetty antaa sellainen kuva. Puolisot eivät kuitenkaan koskaan riidelleet avoimesti, joten esimerkiksi tyttäret eivät huomanneet, jos heidän välillään oli riitaa.
Jugendtyylistä huvila-arkkitehtuuria edustava Ainola on säilytetty ulkoasultaan ja sisustukseltaan sellaisena kuin se oli Sibeliusten viimeisinä vuosikymmeninä.
|
Suosittu kohde. Ainolassa on ollut yli 30 000 kävijää vuosittain, ja taitelijakotiin ovat tutustuneet vuosien mittaan myös useat eri alojen merkkihenkilöt. Ainolan ruokasalissa vuonna 1915 Sibeliusten seurassa heidän tyttärensä Margareta (vas.), Heidi ja Katarina. |
– Ainola on hyvin kodikas, mutta erityisesti amerikkalaisturistit ovat hämmästelleet säveltäjän vaatimattomia kotioloja, Severi Blomstedt toteaa.
Taiteilijakotiin tehtiin perheen eri vaiheissa muutoksia, ja esimerkiksi lastenhuone muutettiin vuonna 1935 kirjastoksi. Muutostyöstä vastasi Severi Blomstedtin isä Aulis Blomstedt, joka on piirtänyt myös Sibeliusten hautapaaden sekä 1970-luvulla rakennetun uudisrakennuksen. Severi-poika taas suunnitteli Ainolan peruskorjauksen vuonna 1985.
Ainolasäätiön toisena juhlavuoden hankkeena on Ainolassa äänitetty cd-levy, jolla kuullaan Jean Sibeliuksen musiikkia hänen Steinway- flyygelillään ja Stainer-viulullaan. Flyygeliä soittaa Sibeliuksen tyttärentytär Satu Jalas ja pianoa Folke Gräsbeck. Laulajana on Lilli Paasikivi.
Lisätietoa Ainolasta ja juhlavuoden tapahtumista löytyy nettisivuilta www.ainola.fi ja sibelius150.org. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisee syksyllä myös Timo Virtasen toimittaman Sibelius-teoksen Jokainen nuotti pitää elää.
Jaa tämä artikkeli: