Miekkailija opettaa lapsille luottamusta ja rohkeutta.
Arvio: Haapsalussa ei pelätä
Miekkailija. Ohjaus Klaus Härö. Elokuvateattereissa 13.3. alkaen.
Kuvittele sodan jäljiltä kulahtanut 1950-luvun alun virolainen Haapsalu. Kuvittele lapset, joista moni on isätön, ja äiti, joka tekee selvitäkseen kahta työvuoroa. Kuvittele koulu, jonka rehtori kehuu päässeensä asemaansa tekemällä aina sen, mitä on odotettu.
Lisää kuvaan huipputason miekkailija Ender Nelis (Märt Avandi), joka saapuu kouluun voimistelunopettajaksi mukanaan salaisuus ja halu pysyä huomaamattomana.
Siinä ovat lähtökohdat suomalais-virolais-saksalaista tuotantoa olevalle Miekkailijalle. Elokuvan jännittävä käsikirjoitus on Anna Heinämaan. Tässä kuten esimerkiksi Äideistä parhain -elokuvassa ohjaaja Klaus Härö tutkii aikuisen merkitystä lapsen elämässä. Ja pääsee syvälle.
Kun Nelis alkaa opettaa lapsille miekkailua, hän tulee samalla opettaneeksi heille luottamusta ja rohkeutta.
Miekkailussa olennaista on etäisyyden hallinta, neuvoo Nelis. Sitä hän joutuu itsekin opettelemaan, kun häntä lähestyy suloinen työtoveri Kadri (Ursula Ratasepp).
Kun lasten luottamus kasvaa, he haluavat kokeilla voimiaan suuremmilla areenoilla, vaikka tulevassa Leningradin turnauksessa. Juuri sinne Nelisin ei pitäisi oman turvallisuutensa vuoksi mennä.
Kun elokuvaa alettiin suunnitella, ei arvattu, miten ajankohtainen sen Daavid vastaan Goljat -asetelmasta tulisi.
Miekkailijalla on poliittinen ulottuvuutensa, mutta ennen kaikkea se on koskettava kertomus ihmisten merkityksestä toisilleen, uskalluksesta ja uskollisuudesta.
Jaa tämä artikkeli: