Heittäytyjä. Vesa Vierikko näyttelee Mielipuolen päiväkirjassa työyhteisön syrjimää työntekijää, jonka paras kaveri on kopiokone.
Arvio: Hullu konttorirotta
Vesa Vierikko muuntautuu Ryhmäteatterin yhteiskuntaa kritisoivassa uutuusteoksessa toimistorotta Putkoseksi.
Ryhmäteatterin näyttämöllä istuu pää vinossa ja hartiat lysyssä nukkavierun näköinen mies. Mies kertoo menettäneensä 11 minuuttia tehokasta aamuaikaa, koska hänen herätyskellonsa ei jostain syystä soinut seitsemältä vaan vasta 11 yli seitsemän. Päivä on siis pielessä alusta lähtien.
Kyse on Esa Leskisen ohjaamasta Mielipuolen päiväkirja -näytelmästä, jossa tavallista toimistorottaa nimeltä Putkonen näyttelee Vesa Vierikko. Putkosen excel-osaajan kykyjä ei työpaikalla arvosteta, ja hänen parhaat kaverinsa ovatkin printteri ja kopiokone. Putkonen pääsee kuitenkin kaikkien yllätykseksi maistamaan kaipaamaansa menestystä suuryrityksen toimitusjohtajana ja joutuu melkoiseen pyöritykseen.
Vierikon mukaan Mielipuolen päiväkirja kertoo tästä yhteiskunnasta.
– Meitä hallitsevat tällä hetkellä persoonattomat ja kasvottomat voimat. Taloudelliset vaatimukset vain kasvavat ja jatkuvasti pitää tehdä voittoa, eikä se mene työntekijöiden taskuun vaan jonnekin muualle.
– Eihän tällaista meininkiä polla kestä. Jos aikoo selvitä, on käännettävä kelkkaa ja muututtava itsekin hulluksi, Vierikko heittää.
Nykyisessä suorituspainotteisessa ajassa on Vesa Vierikon käsityksen mukaan pula aivan perusasioista. Siitä kertovat osaltaan leipäjonojen pidentyminen ja mielenterveysongelmien lisääntyminen.
– Eihän ihminen oikeasti tarvitse kuin rakkautta, ruokaa ja katon päänsä päälle ollakseen onnellinen, hän toteaa.
Vierikosta tuntuu, että tällä hetkellä eletään ikään kuin Ranskan vallankumousta edeltävää aikaa. Kun yhteiskunnassa mammona kertyy vain harvoille, seurauksena on lopulta vallankumous.
– Pitäisi määrätä sellainen laki, ettei kukaan saa ansaita enempää kuin 4000 euroa kuukaudessa. Mutta aina tietysti löytyy niitä, jotka huutavat, ettei minun miljardeihini saa kajota.
Näyttelijän ei ole ollut vaikea päästä sisään Putkosen nahkoihin. Usein hän saakin rooliin otteen jo ensimmäisissä lukuharjoituksissa.
– Olen joskus tyhmänkin nopea löytämään oikean hahmon. Silloin sitä ei pysty kovin paljon kehittämään harjoitusaikana.
Näytelmän harjoittelemisen Vierikko kokee ajaksi, jolloin voi vapaasti leikitellä ja kokeilla. Tällä kertaa harjoitusprosessi on kuitenkin ollut normaalia työläämpi, koska tekstiä on paljon ja se on tarkkaan kirjoitettua. Vierikko hymähtää, että on silti onnistunut ujuttamaan tekstiin muutaman omanmakuisen sanan, kuten sanan nirvahtanut.
– Yleensä käy niin, että jos näytelmä on erityisen raskas ja syvällinen, alkaa stressi painaa. Toisin on esimerkiksi komedian ja farssin kohdalla.
Harjoitusaikaa voivat välillä häiritä myös siviilielämän vastuut ja murheet. Viime viikkoina Vierikon mieltä ovat painaneet isän kuolema ja muutto toiseen paikkaan taiteilijakoti Lallukan remontin ajaksi.
Ryhmäteatterin näytelmän myötä Vesa Vierikko viettää 35-vuotistaiteilijajuhlaa, vaikka roolia ei tätä ajatellen hänelle kirjoitettukaan. Vierikko itse ei edes muistanut, että hänen teatterikorkeakoulusta valmistumisestaan on kulunut näin pitkä aika.
– Ryhmis on tietysti kotiteatterini, olinhan vuonna 1982 perustamassa teatteria uudestaan. Olen myös päästellyt täällä ammattini enimmät hikipisarat.
Vierikko pitää teatterissa näyttelemistä tietynlaisena kuninkuuslajina, mutta hän viihtyy hyvin myös kameran edessä. Siitä ovat todisteena monet elokuva- ja tv-roolit.
– Kaikkea näyttelemistä yhdistää se, että silloin on hetken joku toinen henkilö. Pysyttelen roolihahmossa enemmän harjoitusaikana, mutta kun harjoitusprosessi on ohi, saan roolin pois päältä sekunnissa, ellei siihen liity erityistä fyysistä rasitetta.
Vierikolla on riittänyt töitä hyvin, ja hän tietää olevansa tässä etuoikeutettu.
– Itse asiassa minulle vähän liikaa on sopivasti, mutta olen oppinut myös sanomaan ei.
Huomenna ensi-iltansa saava Mielipuolen päiväkirja on Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän kirjoittama. Tekijöiden mukaan tragikoominen näytelmä kertoo arvostetuksi ja rakastetuksi tulemisesta ylenmääräiseen suorittamiseen perustuvassa maailmassa. Esitys pohjautuu vapaasti Nikolai Gogolin kertomuksiin Nenä ja Hullun päiväkirja. Se on osa Gogol-trilogiaa, jonka ensimmäinen osa oli vuonna 2009 esitetty Päällystakki.
Leskistä innoittaa Gogolin vinksahtanut tapa kuvata oman aikansa syrjäytyneitä ihmisiä yhteiskunnan laidalla.
– Tässä ajassa taas ponnistellaan sellaisten päämäärien eteen, jotka tuhoavat meitä monella tavalla. Taloudellinen järjestelmämme ei ota huomioon ympäristöä, minkä seurauksena elinolot muuttuvat vaikeiksi tuleville sukupolville.
Mielipuolen päiväkirjan kuvitteellisen Cooltech-yrityksen työntekijöinä nähdään Vesa Vierikon ohella Taisto Oksanen, Minna Suuronen ja Robin Svartström.
Esa Leskisen Mielipuolen päiväkirjan ensi-ilta Ryhmäteatterissa to 12.2.
Ohjaajan nimi korjattu 11.2.
Jaa tämä artikkeli: