Kuva: Thinkstock
Arvio: Hyytävä tutkimus holokaustista
Timothy Snyderin kirja avaa sitä, miten kansanmurha pääsi tapahtumaan.
Yalen yliopiston professorin Timothy Snyderin kirja Musta maa on sujuvasti kerrottu ja uutta tietoa tuova kirja. Se on myös pelottava profetia siitä, mikä voisi sopivissa olosuhteissa olla mahdollista myös tänään.
Snyder selvittää, miten holokausti kehittyi Adolf Hitlerin kaunaisesta ajattelusta rotuun perustuvan valtion ideologiaksi, maailmansodan sytykkeeksi ja kuuden miljoonan juutalaisen teolliseksi kansanmurhaksi.
Hitlerin maailmassa ainoa laki oli viidakon laki: tapa tai tule tapetuksi. Syntiä oli jättää anastamatta ja rikos jättää eloon. Perinteinen nationalismi oli sivuroolissa, sillä saksalaisuuden korostuksessa ei ollut keskeisintä valtio vaan rotu. Kun Saksa hävisi sodan, Hitler katsoi, että hänelle pettymykseksi osoittautunut herrakansa joutikin hävitä.
Juutalaiset olivat tuossa ideologiassa rotuvihollisia, vastarotu, joka piti hävittää. Sekä kapitalismi että kommunismi olivat juutalaisten tavoitteleman maailmanvallan naamioita. Vahvojen olisi pitänyt näännyttää heikot, mutta juutalaiset osasivat järjestää asiat niin, että heikot näännyttivät vahvat.
Hitlerin mielestä ihmiset olivat eläimiä ja historia oli taistelua elintilasta. Kymmenien miljoonien slaavien sopi nääntyä nälkään, jotta saksalaiset saisivat elintilansa. Mallia Hitler haki muun muassa Amerikan intiaanien hävityksestä.
Hitler ymmärsi, että tieteen kehitys olisi voinut taata ruokaturvan, mutta se ei sopinut hänen maailmankuvaansa. Siksi tiede alistettiin palvelemaan rotusotaa ja myös valtio, armeija ja turvallisuuskoneisto olivat sen välikappeleita.
Pisimmälle holokausti meni siellä, missä toinen diktatuuri oli luonut sille lisäedellytyksiä. Stalinin Neuvostoliitto tappoi miljoonittain omia kansalaisiaan ja tuhosi sen etupiiriin luovutetut valtiot. Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD loi alueen, josta oli juurittu demokratia, tuhottu sivistyneistö ja tehty kansalaisista yhteistoimintamiehiä ja toistensa urkkijoita.
Enemmistö juutalaisista oli tapettu jo ennen Auschwitzin keskitysleiriä, ampumalla tai muuten väkivaltaisesti. Selvää on, että murhaaminen vaati kymmeniätuhansia osanottajia ja siitä tiesivät lukemattomat muut sotilaat ja myös kotirintaman saksalaiset.
Hieman valoa historiaan tuo loppupuolen katsaus ihmisiin, jotka kaiken pimeyden keskellä pelastivat juutalaisia. Eri ideologisista taustoista toimineita pelastajia yhdisti inhimillisyyden tunne.
Snyder kirjoittaa: "Elettiin aikaa, jona hyvyys ei merkinnyt vain pahan välttämistä, vaan kokonaisvaltaista päätöstä toimia muukalaisen hyväksi planeetalla, jossa hyvyyden palkkana oli helvetti eikä taivas."
Entä nyt? Kansanmurhia on ollut toisen maailmansodan jälkeenkin, muun muassa Ruandassa. Niissä on käytetty samantapaisia perusteluja kuin holokaustissa.
Jaa tämä artikkeli: