Vanda (Armi Toivanen) ja Thomas (Sampo Sarkola) ottavat toisistaan mittaa Venus turkiksissa -näytelmässä. Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Arvio: Ihmisten valtapelit hykerryttävät
Venus turkiksissa ja Tora ja sopu käsittelevät teatterin lavalla naisten ja miesten, naapurusten ja lasten välisiä ristiriitoja.
Helsingin kaupunginteatterissa nähdään Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaama ja Reita Lounatvuoren suomentama Venus turkiksissa. Esitys perustuu amerikkalaisen Davis Ivesin näytelmään, joka on yksi versio itävaltalaisen Leopold Ritter von Sacher-Masochin (1836–1895) novellista Venus im Pelz. Novellin uskotaan kertovan itävaltalaiskirjailijan masokistisesta rakkaussuhteesta. Sadomasokismi onkin saanut nimensä sekä Sacher-Masochilta että ranskalaiselta kirjailijalta markiisi de Sadelta.
Vaikka Armi Toivasen Vanda on sonnustautunut sukkanauhaliiveihin ja kaulapantaan, ei Pengerkadun näyttämöllä nähdä hänen ja Sampo Sarkolan esittämän Thomasin välillä hurjia sadomasokistisia sessioita. Sen sijaan näyttämön valtaa naisen ja miehen ikiaikainen valtataistelu.
Thomas ja Vanda kohtaavat, kun Thomas etsii uuteen näytelmäänsä näyttelijää. Casting-tilaisuudesta ei löydy yhtään rooliin sopivaa, mutta paikalle pyyhältää pahasti myöhästyneenä sateessa kastunut nainen, joka anelee Thomasilta koe-esiintymistä. Suostuttuaan aneluun Thomas ihastuu ensimetreillä naisen tyyliin. Tosin vähitellen ohjaajaa alkaa oudoksuttaa, miten näyttelijä osaa tekstin jopa paremmin kuin hän itse ja tuntee yllättäen myös hänen yksityiselämäänsä.
Toivasen ja Sarkolan yhteispeli näyttämöllä toimii. Vandan ja Thomasin välisessä sanailussa sekoittuvat hauskasti teatteriesitys ja oma elämä. Myös heidän roolinsa vaihtuvat: välillä Vanda on mies ja ohjaaja, Thomas nainen ja näyttelijä. Näytelmä kuvaa samalla naisen ja miehen välistä kipinöintiä, johon liittyy aina myös valtataistelua. Nainen kuitenkin tiesi, miten pitää puolensa jopa 1800-luvun epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa.
Hilkka-Liisa Iivanainen ja David Ives: Venus turkiksissa. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä 7.4.
Tora ja sopu -näytelmässä Saunatonttu (Hanna Raiskinmäki) seuraa taustalta Nooran (Helmi-Leena Nummela) ja Kristerin (Aaro Wichmann) riitelyä. Kuva: Cvijeta Miljak
TEATTERI KokoTeatterin näytelmä Tora ja sopu – komedia vaikka väkisin kertoo myyrmäkeläisestä kerrostaloyhteisöstä arkisine torailuineen. Yksi asukkaista, Anna Veijalaisen herkullisesti näyttelemä keski-ikäinen kotirouva Katriina, pyrkii ärsyttävästi kontrolloimaan muiden tekemisiä. Talon pariskunnilla, yksin elävillä ja lapsilla on myös omat surkuhupaisat riidanaiheensa. Huipennuksena ovat asukkaiden pihaolympialaiset, jotka päättyvät perisuomalaisesti humalaiseen eripuraan.
Sovittelevana hahmona kaiken ärinän keskellä esiintyy Saunatonttu, jossa Hanna Raiskinmäki tekee lupsakkaalla ja suomalaisia sananlaskuja sisältävällä sanailullaan esityksen parhaan roolityön. Välillä liidetään korkeampiin sfääreihin, kun eri jumalahahmot puhuvat viisaita keskenään ja alkavat hekin nahistella. Tehkää lähimmäiselle niin kuin toivotte teille itsellenne tehtävän, yrittää kristinuskon Jumala saada väliin oman sanomansa.
Minna Puolanto kutsuu ohjaamaansa esitystä eri aineksista koostuvaksi hökötykseksi. Kuvaus tuntuu varsin osuvalta, kun seuraa kliseisten henkilöhahmojen temmellystä moninaisten sävelten tahdissa. Esityksen energisyys ja fyysisyys tekevät kyllä vaikutuksen, mutta sen sopua ja rauhaa korostava sanoma olisi tullut ilmi vähemmälläkin toistolla ja mekastuksella.
Minna Puolanto: Tora ja sopu – komedia vaikka väkisin. Kantaesitys KokoTeatterissa 13.4.
Jaa tämä artikkeli: