Kuva: Kuvapankki
Arvio: Isän kuoleman varjossa
Tolppakorkokengillä kohti maailmaa. Pois tunkkaisesta kylästä.
Maalaispitäjä Pohjanmaalla 1980-luvulla ja kirkonkylässä asuva 14-vuotias poika. Polkupyöräily, pesäpallopelit ja kaverit. Sitten tiilitalon ovesta astuu sisään kuolema, kutsumatta. Yhtäkkiä isä on poissa. Jäljelle jää äiti, neljä poikaa ja talo, jossa asuu suunnaton ja käsittelemätön suru.
Tieto kuolemasta leviää ja pian kaikki tietävät sen. Poika tuntee ihmisten katseet, yrittää olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yrittää kotonakin olla huomaamaton ja kiltti, ettei lisäisi entisestään äidin raastavaa tuskaa.
Poika elää kotona menetyksen varjossa ja näkee unta isästä. Yrittää pysyä mukana kaveripiirin tupakanhuuruisessa elämässä. Omassa mielikuvituksessa siintävät sirkus, New York ja Madonna.
Elias Koskimies kuvaa eleettömästi pojan maailmaa, haaveita ja ajatuksia. Päähenkilö, muita lyhyempi poika on pitkään oman elämänsä sivustaseuraaja, joka ei ole sankari, mutta haluaisi olla.
Lopulta hän tekee jotakin niin että hänet huomataan. Tolppakorkokengät jalkaan, katse uhmakkaasti eteenpäin, suunta kohti maailmaa, pois tunkkaisesta kylästä.
Ihmepojan tarina sijoittuu tuttuun maisemaan. Tunnistan Saabilla ajavan tädin ja monet muut henkilöt. Muistan myös, miten innokkaana pesäpalloilijana tunnetun miehen äkillinen kuolema kosketti koko pitäjää.
Jäin miettimään, oliko tuohon aikaa tarjolla minkäänlaista kriisiapua.
Elias Koskimies: Ihmepoika. Gummerus 2014.
Jaa tämä artikkeli: