Espoon teatterin Meidän luokka -näytelmässä viha ilman oikeutusta määrittelee monen kohtalon. Kuva: Yehia Eweis
Arvio: Jäljelle jäävät vain kysymykset
Espoon teatterin Meidän luokka -näytelmä osuu tahtomattaan tuoreisiin uutisotsikoihin. Ihmisen kohtalo on edelleen pienestä kiinni.
On teatteriesityksiä, jotka ovat viihdyttävää kertakäyttökamaa, ja on esityksiä, jotka järisyttävät mieltä ja joita miettii vielä päiviä jälkeenpäinkin. Espoon teatterin Meidän luokka kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Näytelmä kertoo kymmenestä puolalaisesta luokkatoverista, joista puolet on juutalaisia. Se kertoo ihmisluonteen heikkoudesta, siitä mihin ihminen kykenee pahimmillaan ja miten helposti takinkääntö tapahtuu.
Se kertoo, millaisia meistä voi tulla, jos emme avaa silmiämme sille, mitä ympärillämme tapahtuu. Mieleen tulevat väistämättä viime viikkojen uutisotsikot.
Tarina kulkee vuodesta 1935 vuoteen 2003, jolloin viimeisetkin saappaat jäävät vaille käyttäjää.
Kuoleman hetkellä ihmisten on aika riisua kengät jalasta ja kantaa ne sekä oma tuoli näkymättömän näyttämön rajan tuolle puolelle. Kuoltuaankin he ovat läsnä koko ajan.
Jukka Rasila, Seela Sella, Raimo Grönberg, Wanda Dubiel, Seppo Maijala ja muut koskettavan roolityön tekevät näyttelijät tulevat lähelle katsojaa.
He katsovat suoraan silmiin, puolalaisina toisen maailmansodan läpikäyneinä, paljaina ja rikkinäisinä. Menneet tapahtumat ja tehdyt teot eivät painu unholaan. Ne seuraavat tekijöitä ja tekojen näkijöitä vuosikymmeniä.
Tadeusz Slobodzianekin näytelmä perustuu tositarinaan. Näytelmä sai ensi-iltansa 2009 Lontoossa. Se on käännetty monille kielille ja niittänyt mainetta eri puolilla maailmaa, eikä suotta.
Meidän luokka. Espoon kaupunginteatteri. Suomenkielinen kantaesitys oli 21.9. Revontulihallissa. Ohjaus Satu Rasila. Teksti Tadeusz Slobodzianek, suomennos Tapani Kärkkäinen.
Jaa tämä artikkeli: